Kaunein.

Aamulla näin todella houkuttelevan mainoslinkin artikkeliin. 8 maailman kauneinta saarivaltiota. Kuulosti upealta, saaret ovat kivoja. Olen asunut elämäni aikana neljällä eri saarella. Mutta. Käypä huviksesi kurkistamassa tuota juttua tästä. Maailman kaunein saari nro 1: MALTA. Repesin aivan totaalisesti. Kuka ikinä tuon artikkelin kirjoittikin, ei takuuvarmasti ole eläissään käynyt Maltalla. Tätä paikkaa ei voi parhaalla tahdollaankaan sanoa kauniiksi. Olen itsekin kyllä nähnyt kauniisti photoshopattuja kuvia semikauniista paikoista, mutta se ei ole lähelläkään totuutta. Meni usko koko listaan. Hei nyt oikeesti, joku roti journalismiin.

Ärsytti niin paljon, että katsoin tarkemmin tuota sivustoa. Kuka tällaista tekee? Se oli tietysti joku sivusto naisille. Feministihömppää... Yäk. Alkoi suututtaa enemmän. Juuri nämä tyhjäpäiset höpinät antavat naisille sen maineen ja arvon, jonka vuoksi tuollaisia feminismisivustoja ylipäätään edes tarvitaan. Käyttäisivät ajan ja energian puuttumalla tärkeisiin asioihin maissa, joissa naiset todellakin tarvitsevat apua. Kirjoittaisivat siitä kuinka 12-vuotias tyttölapsi pakkonaitetaan jollekin hikiselle 50-vuotiaalle äijälle tai kuinka naisia syytetään heidän omasta raiskauksesta, varsinkin jos yrittävät puolustautua. Tuollaisten asioiden vuoksi feminismiä tarvitaan. Mutta meikki- ja deittiohjeita… Voi hyvä helevetti. Tuollaiset sivustot vain saavat sen sisäisen sovinistin heräämään.

Olipas synkkä avautuminen... Pahoittelen. Luin aamulla uutisia ja tulin pahalle tuulelle. Niillä on sellainen vaikutus minuun.

Onhan se ihan hyvä, että tytöille neuvotaan näitäkin juttuja. Että osaavat suojata ihoa talvella ja syödä inkivääriä ja treffailla introvertteja. Sitä paitsi siitä voi olla kiitollinen, että joidenkin elämä on juuri noin helppoa. Joku saattaa ihan oikeasti hyötyä tuosta sivustosta. Oppia asioita joita äiti ei koskaan kertonut. Sehän on aina hyvä asia, että oppii. Ja että suuretkin ongelmat ovat niin pieniä. Ehkä minäkin olisin teini-ikäisenä tarvinnut juuri tuollaisen sivuston, sillä vaikka syön tuoretta inkivääriä säännöllisesti, minä toisinaan laiminlyön ihoani. Enkä todellakaan osannut olla suhteessa introvertin kanssa.

Tämä kääntyi nyt ihan nurinpäin. Tunsin omatuntopiston sydämessä, kun kirjoitin niin voimakkaasti. Tällainen pehmis minä olen. Aloin heti miettiä, että nyt niille sivuston tekijöille tuli varmasti paha mieli. Ne naiset varmasti tekevät parhaansa kaikesta huolimatta. Ja meillä kaikilla on erilainen maku. Jokuhan voi oikeasti tykätä siitä, että kaikki on vanhaa ja huonosti tehtyä ja beigeä...  Sellainen voi jonkun mielestä olla maailman kauneinta.

Huomasin todella ärsyttävän piirteen itsestäni. Tuomitsin koko sivuston ihan vain yhden pienen virheen vuoksi. Tein äkkipikaisia johtopäätelmiä ja leimasin. Siksi tunsin suorastaan velvollisuutta tutustua tuohon sivuun paremmin ja oikeasti lukea niitä juttuja. Ja sen tein, minä luin enemmän. Ja ihan rangaistukseksi junttimaisuudelleni tilasin sen vielä sähköpostiini.

Taisin löytää toisen ikävän piirteen itsessäni. Aina pitää vetää kaikki niin älyttömän överiksi.

Ärsykkeitä.

Minusta tuntuu, että täytyy rajoittaa Youtuben käyttöä. Yleensä kuuntelen jotain koulutusta tai tarinointia samalla, kun tiskaan tai virkkaan tai siivoan tai kokkaan tai syön tai... Aika usein. Kuuntelen myös hyvät jutut moneen kertaan. Jotenkin minun mieli on niin herkkä ärsykkeille, että yksi iso oivallus jotenkin pysäyttää sen verran, että muuta ei sitten enää päähän mahdu. Joku voisi sanoa sitä tyhmyydeksi, mutta minä sanon sitä erittäin älykkääksi ajatteluksi. Asioita täytyy pohdiskella ja sulatella, jotta tietää sen oikean oman mielipiteen asiaan. 

Minua on alkanut ärsyttää ihmiset, jotka hosuvat. Nyt sen huomaa, kun itse ei enää niin hosu. Varsinkin, jos juttelee tai chattailee jonkun kanssa, ja vastaus on "En taas ymmärrä mitä sanot". Työkaverilla on tapana tehdä niin. Tyyppi ei vain kestä odottamista vähääkään, tai mitään muutakaan sellaista, mikä ei ole synonyymi sanalle heti. Viimeksi vastasin hänelle, että "Keskity, se auttaa." (Koska vastaus tosiaankin luki siinä pari riviä ylemäpänä meidän molempien ruuduilla.) "Ei ehdi, mulla on tässä töitä." Niin. Miksi sitten kysyit? Miksi puhut/kirjoitat minulle, jos et ehdi edes vastausta kuulla/lukea? Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta nyt se jotenkin otti päähän enemmän. Ja huomasin, että tämä on hänen tyylinsä. Posottaa menemään vain vauhdilla. Tärkeämpää on saada omat jutut sanottua, kuin se että oikeasti keskustelisi. 

Tunnistin tuon piirteen todella selvästi, sillä olin itse aivan samanlainen hänen ikäisenä. Voi miten ärsyttävä minä olen ollut parikymppisenä! Tai sitten tuo asia ärsyttää juuri siitä syystä, kun tunnistin sen itsessäni. Yleensä muissa ärsyttää eniten se mistä ei pidä itsessään.

Olen sulatellut yhden yön verran Leo Guran linkkiä. Se koski elokuvaa Salaisuus. Yksi suosikeistani. Olin nähnyt tuon linkin monta kertaa siinä sivupalkissa, mutta en uskaltanut katsoa sitä, koska otsikkona oli "The truth they didn't tell you". Olin varma, että se on jonkun skeptikon tekemä pätkä, jossa koetetaan tuhota kaikki se mihin uskon. En halunnut katsoa sitä, koska pelkäsin, että muiden mielipiteillä on yhä voimakas vaikutus omiini. Minua ärsyttää tosi paljon, että kaikki hyvä aina yritetään pilata jollain mustamaalaamisella tai vääristelyllä. Mutta eilen viimein katsoin sen. Arvelin, että olen tarpeeksi vahva kestämään minkälaisia mielipiteitä tahansa ilman, että omat uskomukseni siitä muuttuvat. 

Kannatti katsoa. Se oli aivan muuta kuin kuvittelin. Leo oikeastaan vain selitti kuinka tuo vetovoiman laki toimii. Kritiikki meni kaikelle sille, mikä itseänikin aluksi elokuvassa ärsytti, mutta jonka olen osannut suodattaa pois. Elokuvamaisuus ja se Amerikan malli. Leo kertoi tarkemmin, kuinka tulee toimia. Olin positiivisesti yllättynyt. 

Kannatti olla rohkea.