Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruma. Näytä kaikki tekstit

lauantai 6. helmikuuta 2016

Keittiö.

Mietin eilen tuota minun keittiötä. Se ei ole mitenkään erityisen viihtyisä. Sinänsä se ei haittaa, koska keittiössä vietän vähiten aikaa. En juuri kokkaile. Mutta siitä huolimatta, voisihan se toimivampikin olla. Keittiössä on lavuaari, muutama pieni kaappi, suuri kaasuliesiuuni, pyykinpesukone, ovi, joka ei pysy auki itsestään, sekä tuoli. Mutta koska keittiö on superkapea eikä sinne mahdu pöytää, se tuolikin vain nojailee niin, että ovi pysyy auki. Kaikki kaapit ja muut asiat ovat yhdellä seinällä. Paitsi se ainoa töpselireikä. Jääkaappikin minulla on, mutta se taas on eteisessä olevassa siivouskaapissa. (Jonka ovet eivät myöskään pysy kiinni.) Keittiön seinästä menee jatkojohto sekä oven alta jääkaapille että lattian poikki kaikille muille kodinkoneille, jotka ovat sillä vastakkaisella seinällä. Muistinko jo sanoa, että vihaan johtoja yli kaiken?

Lisäksi keittiöni on oranssi. 

Olen päättänyt olla ja elää hyvällä asenteella. Voisi olla pahemminkin. Nythän minulla on erillinen keittiö, toisin kuin siellä komerossa. On tämä parannus, ihan ehdottomasti. Mietin, että ostan IKEAsta sellaisen halvan metallihyllyn, jolle saan kaikki ne sähkölaitteet, joten ainakin yksi johto-ongelma ratkeaa. Saan samalla tilaa kaikille muille tavaroille, joita varmasti tulen hankkimaan. Mietin, että metalli ei välttämättä näytä hyvältä kaiken sen oranssin keskellä. Valkoinen olisi paljon parempi. Mutta joku hylly tähän kuitenkin on nyt saatava, edes ruma. Yritin visualisoida mielessäni, kuinka saisin keittiötä kauniimmaksi.

Menin tänään käymään ruokakaupassa. Rappukäytävässä kerrosta alempana seistä törötti täsmälleen samanlainen metallihylly, jota olin netistä mieluillut. Paitsi, että tämä oli valkoinen. Se ei kuulunut kenellekään. Varmistin asian vielä käytävässä tapaamaltani naapurilta. "Joku on sen jättänyt siihen, kun ei tarvitse enää. Ota vaan, jos haluat." 



lauantai 17. huhtikuuta 2010

Ruma ilta.

Minun salarakas sai vauvan. Tai lähinnä hänen vaimo, mutta kuitenkin. Samaan talouteen meni.

Minä sen sijaan sain vapinan, vilun ja epämääräisiä ajatuksia. Vähän taitaa tukkaakin vihloa. Kävin tutustumassa rumaan ravintolaan eilen. Se oli erittäin Ruma. Musiikki oli omituista, mutta aika hyvää. Ihmetytti lähinnä se, miten mikään ei muutu. Ihan sama turhuuden tunne tulee, vaikka minkälaisessa baarissa kävisi. Tapasin kyllä muutamia tuttuja, yhden ystävän ja sitten yksi mies tunnisti minut sadan vuoden jälkeen jostain yläasteelta. En vieläkään tiedä kuka kaveri oli, mutta minä olin jäänyt mieleen. Ja ilmeisesti näytän hyvin samalta kuin alle 13-vuotiaana. Pelottavaa. Sain myös yhden "olis kiva tutustua" ja yhden "takuulla hyvää seksiä" tarjouksen. Jäi nyt silti nämä tarjoukset käyttämättä.

Miten sitä aina unohtaa, kuinka turhaa baarissa käyminen on? Siis jos olisi haku päällä, niin tuo baari ei kyllä oikein vakuuttanut vaihtoehdoillaan. Oli tietysti mukava käydä jossain ja nähdä hyviä tyyppejä, mutta siinä samalla näki ja kuuli paljon sellaista, mitä ilmankin selviäisi. Oli kuitenkin hyvä saada muistutus siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan. Olen valinnut oikeita asioita. Se oli itse asiassa aivan mahtava juttu. Kannatti käydä. Enkä nyt sano, että ne kaikki muut ihmiset olisivat jotenkin minua huonompia, kun nauttivat tuollaisesta elämästä - minulla ehkä vähiten varaa sanoa aiheesta mitään. Mutta oman kasvun huomaaminen oli piristävä käänne viikkoon.

Tänään olisi joogaa taas. Mietin voiko sinne mennä krapulassa. Sen kun yleensä haistaa, vaikka kävisi kolmesti suihkussa. Ja kuinka hyvin sitä pystyy keskittymään... Elämä on täynnä valintoja. Luultavasti ne eivät kuitenkaan minua käännytä ovelta. Ja siinä on vessa ihan vieressä, jos tulee paha olo. Juuri tämänlaiset ongelmat olisin voinut välttää juomalla eilen pelkkää vettä. Muistan sen ensi kerralla. Nyt lepäämään.

Ai niin. Minä haluan perheen.