Onni 13.

Hulluus tuntuu lisääntyvän sitä nopeammin, mitä enemmän uskaltaa toteuttaa omia hullutuksiaan. Nyt puhuu kokemus. Ensin palasin Suomeen keskelle kamalinta talvea. Ostin tilan maalta. Aloitin avoliiton muuttamalla keskelle remonttia. Hankin karvaisen perheenjäsenen. Ja kun siinä ei vielä ollut tarpeeksi puuhaa, niin nyt sitten ostin elämäni ensimmäisen auton. Ison. Sellaisen, jonka sai siirtää kotiin vain yhden päivän aikana, ja joka pitää purkaa ja laittaa uudestaan kuntoon. Niin, h-u-l-l-u-a.

Näet aivan oikein, asuntoauto. Hakureissu oli suorastaan ikimuistoinen. Mies ajoi uuden perheenjäsenemme Kotkasta kotiin, minä taas tulin anopin kyydissä siinä heti perässä. Ensimmäisessä mutkassa aukesi kuskin ovi ja musta savupilvi pöllähti auton alta. Seuraavassa mutkassa aukesi kartturin ovi ja auto hyytyi tienlaitaan. Oltiinhan me päästy jo melkein 100 metriä eteenpäin. Vähän alkoi mietityttää koko kärryn hankinta. Mutta niin se vain jaksoi körötellä eteenpäin, yskien ja välillä savua pölläyttäen. Loppumatkasta ehdittiin anopin kanssa jo edelle ja odotettiin marketin parkkipaikalla, että mies ja auto saisi meidät kiinni. Kun retrolaatikko viimein kirmasi näköpiiriin, anopin kanssa aivan innostuttiin riemuhuutoihin ja hypittiin ilmaa käsillä huitoen kuin mielenköyhät. Sen verran hyvin riehaannuttiin, että vieressä autoon pääsyä odottanut kakaralauma meni täysin hiljaiseksi ja tuijotti meitä silmät pyöreenä, kunnes äitinsä katsoi parhaaksi korjata kersat autoonsa turvaan. 

Viimeiset 100 km sain jo itsekin istua kabiinissa. Onnnekseni radio sentään toimi moitteettomasti ja jostain syystä soitti koko matkan suosikkibiisejäni. Oltiin aitoja auringonlaskun ratsastajia, pinkkiä taivasta ihaillen. Päästiin kotiin kolme minuuttia ennen kuin virallinen ajolupa meni umpeen, matkavauhti maksimissaan sen 65 kilometriä tunnissa koko 340 km. Jiihaa! 

Nimesimme uusimman perheenjäsenen erään menneen elämäni rakkaan yksilön mukaan: Onni. Ulkomaanreissuilla hän on sitten Lucky. Värityskin tulee Onni Matiaksen innoittamana mustavalkoiseksi. Enää ei tarvitse kuin purkaa autotalli, jotta saadaan liikkuvalle kodille tilaa pihaan. Sitten aloitan purkamaan kärryn kasarikaapit ja kupruilevat sisäseinät. Voi miten ihana uusi sisustusprojekti!

Kiireettömyys.

Ei riitä, että ryntäilet ympäriinsä, aloitat kaikenlaista
ja olet koko ajan kiireinen. Hyvin käytetty aika on sitä,

että viet päätökseen sen minkä olet aloittanut.

(Eknath Easwaran)

Löysin lipaston laatikosta lankaa ja virkkauksia. Olin kokonaan unohtanut ne. Unohtanut! Olen onnistunut tekemään itsestäni niin kamalan kiireisen, etten muistanut virkata. Selkeästi en ole käyttänyt aikaani oikein. Sairaana maatessa tällaiset jutut huomaa paljon helpommin. Onneksi minulla on nyt aikaa toteuttaa ideoitani (ja mahdollisesti suorittaa ne loppuu). Keho ei sopeutunutkaan tähän kosteudesta johtuvaan kylmyyteen. Flunssapöpö ei lähtenyt, vaan siirtyi keuhkoihin. En tietysti sitä huomannut heti, koska kehon viestit ei aina tule minulle saakka. Joten en tajunnut pysähtyä. Vaan nyt on viesti vastaanotettu.

Nyt on ilmeisesti myös aivan ihanteellinen aika tehdä unelmistani totta. (Astrokalenteri kertoi.) Intuitiosi pelaa aivan käsittämättömällä draivilla ja lähes taianomaisesti olet pistämässä lusikkaasi aina oikeaan soppaan. Muut tulevat leimaamaan sinut vähintään suljetun osaston arvoiseksi hulluine ideoinesi, mutta älä anna sen häiritä.

No enpä anna, en. Hulluna taitavat pitää jo valmiiksi. Mutta jos kerta saa mahdollisuus toteuttaa ratkaisevia muutoksia elämässä ja löytää itsestään kokonaan uusia kykyjä, niin varmaankin kannattaa vähän testata rajojaan. Kaikkein kahjoimmat käärivät suurimmat voitot. Jos seuraa enemmän omia tuntemuksia kuin muiden reaktioita, pitäisi päästä pitkälle. Vaistoon luottamista ja sen sellaista. Tosi vaikeaa. Pitäisi kai olla hirmu spontaani ja rohkea, että saa tästä ihmeellisestä ajasta kaiken irti. Damn.