Terveisiä Barcelonasta!

Selvisin hengissä. Tuo on kyllä melko alakanttiin ilmaistu… Tuntuu, että koko elämä mullistui. Seminaari oli niin huikean vaikuttava. Jotenkin nyt kaikki palaset vain loksahtivat kohdalleen. Ihmeellisen ihana tunne.
En nähnyt itse kaupunkia juuri ollenkaan, mutta löysin yhden kivan pienen kahvilan (älä kysy mistä), jota piti mukava nuorimies, joka osasi muutaman sanan italiaa ja olikin siis ensimmäinen paikallinen, jonka kanssa pystyin kommunikoimaan. Hänellä oli myös parasta porkkanakakkua, jota olen maistanut pitkään aikaan, ja kaunis hymy.



Hymyä en tohtinut kuvata.

Alkuun otin ihan innoissani kuvia puista. Miten älyttömästi sitä voikaan ilahtua maassa olevista lehdistä! Ja vihreästä ruohosta. Puistoalueita ja puita oli tosi paljon. Kotona ei oikeastaan ole mitään niistä. Paitsi nyt valokuvissa.
Syötiin usein ulkona, juotiin liikaa, matkustettiin taksilla... Ihan siis sen perinteisen lomakaava mukaisesti.

Arvaa kumpi on minun?

Espanjassa ei todellakaan puhuta englantia. Jos jotain kysyin englanniksi, he vastasivat espanjaksi, minä tulkitsin sanoja ja vastasin italiaksi, he jatkoivat espanjaksi. Tätä jatkui kunnes asia oli tullut selväksi, tai jompikumpi luovutti. Paras oli naapurin rouva, jolta kysyin viimeisenä päivänä minne metalliroskat voi viedä, pihalla kun oli vain muovin, lasin ja paperin kierrätysastiat. Hän alkoi selittää jotain seinästä. Että siellä sisällä on kyllä rautaa, että ei huolta, talo on kyllä kestävä. Onneksi ymmärrän jotain jopa eteläeurooppalaisesta talonrakentamisesta, ja oivalsin nopeasti minkälainen väärinymmärrys meillä nyt oli meneillään. Kun viimein vein rouvan ikkunaan ja osoitin pihalla olevia roskapönttöjä, hän repesi totaalisesti nauramaan.

Alakerrassa oli mukava kiinalaispariskunnan pitämä ravintola/kahvila. Kommunikointi oli haastavaa, koska minä en puhu kiinaa enkä espanjaa, ja he eivät puhuneet englantia tai suomea. Mutta ymmärsimme toisiamme. Tavallaan.

Parasta Barcelonassa tällä kertaa oli kuitenkin ihana Janne! (Ja muu oma porukka.) Eli mahtava seura. Miten ihana olikaan viettää aikaa ystävien seurassa pitkästä aikaa. Puhua vapaasti ja tietää, että toinen varmasti ymmärtää. Enkä nyt tarkoita vain kieltä. Kovin moni ei ymmärrä minua edes suomeksi. Olen vakuuttunut, että ihmisen kuuluu viettää aikaa ainakin kerran vuodessa sellaisten oikeanlaisten ihmisten seurassa. Nyt taas jaksaa Maltalla, kun akut on ladattu.


Ainiin, näinhän minä tosiaan potkupalloa. Etsittiin jotain ruokapaikkaa ja päädyttiin lippuluukulle, jonka seurauksena iltasuunnitelmat vähän muuttuivat. 6-0 voitti se paikallinen joukkue, ihan oikeasti. 

Isoja aaltoja tuli.

P.S. Vaikka siinä roskiksessa lukeekin vain muovi, metalli menee samaan kierrätysastiaan. 



Namuja.

Astrokalenterin mielestä puheeni on koskettavaa.

Voit huomata nauttivasi puhumisesta ja kirjoittamisesta tällaisena päivänä. Tietysti tämä toteutuu vain sellaisissa tilanteissa, jotka ovat sinulle arvokkaita ja tärkeitä. Vie mieleesi juolahtavia ideoita innolla eteenpäin.

Ilmeisesti tänään on se poikkeuksellinen päivä, kun kirjoitan hyvin. Oli pakko heti avata tämä blogi, sillä nyt onnistun! Eilen oli virallinen epäonnistumisen päivän, mutta en muistanut epäonnistua missään, paitsi siinä itsessään. Epäonnistuin epäonnistumaan! On siinäkin.

Mahaperhosia aiheuttava ystäväni lähti Afrikkaan aamulla. Joten eipä siinä sitten muuta kuin turvallista matkaa. Vaan olipahan erikoinen viikonloppu. Sain aivan uskomattoman itsetuntoboostin kaikista niistä kauniista asioista, mitä hän sanoi. Sanoilla vain on aina niin mielettömän suuri merkitys minulle. Ja tämä tyyppi ymmärsi sen. Vaikka toinen olisi kuinka kaukana, niin söpöily ja pieni flirtti ja kehuminen lämmittää ihan kuumaksi. Jotkut miehet ne vain osaavat. Ja osaavan ystäväni kunniaksi laitan TÄMÄN biisin.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa potkupallo, mutta tuo poika on aivan fani. Tunnustaa julkisesti rakkauttaan joukkuetta kohtaan. En oikein tiennyt miten asiaan pitäisi suhtautua. No, Emma se tietysti pelasti minut tästäkin pulmasta. Sain tietää totuuden. Miehet fanittavat peliä ja seuraavat palloa. Naiset fanittavat peliä ja seuraavat miehiä. Ei kukaan siitä pallosta oikeasti edes välitä, mutta ne miehet... NIITÄ jaksaa katsoa! Siellä on kuulemma rotunsa kerma paikalla oikein lähikuvissa. Miten olin voinut missata tämän?

Sain juuri kynän, karkin ja kirjeen kaupunginjohtajalta. Olen hämmentynyt.
Ja päivä on vasta alussa.
 
P.S. Nyt voit seurata blogiani myös Bloglovinin avulla.