Kalat.

Minun astrokalenteri kertoi, että erityisesti tänään olen luova ja ihastuttava. Ja ettei pitäisi rajoittaa itseään. Huomasin tehneeni niin jo kaksi kuukautta, koko sen ajan mitä Romaniassa olen asunut. "Ihastutat tällä kertaa omalla energisyydelläsi, joka saa päät kääntymään kaikkialla, missä kuljet." No niin no... Päät kyllä kääntyivät.

Ensin kokeilin olla rajoittamatta itseäni kodilla. Yleensä pysyn turvallisesti näiden neljän seinän sisällä aina kun mahdollista, mutta nyt minulla oli unelmantoteutusmissio. Joten lähdin jo aamuvarhaisella tarpomaan kohti torimarkettia. Pitkään harhailtuani ympäri hallia, löysin sen kalakojun, jossa vietin aikaa jo aikaisemmin viikolla. Asiaa pohdittuani tulin nimittäin siihen tulokseen, että nyt on oikea aika perheenlisäykseen. Olen jo vuosia haaveillut kultakalasta. Ja siinä pikkukojussa oli juuri sellainen pieni kultakalan menevä lasikuutio. Halusin sen aivan ehdottomasti. Ja koska aamullakin idea tuntui vielä hyvältä, sitä ei enää tarvinut miettiä. 

Pakkasin reppuuni kaksi pussia hiekkaa ja sen pulputtavan asian latureineen. Ja sitten ei muuta kuin tankki syliin ja kotia kohti. Se ei ollut painava, joten arvelin selviäväni ihan hyvin. Kauppias oli samaa mieltä, vaikken usko hänen juuri ymmärtäneen mitä sanoin. Tietysti halusin oikaista suorinta tietä ulos siitä sokkeloisesta hallista. Note to self: Älä oikaise, koskaan. Sinä et osaa sitä. Viimeksi kun olin menossa tapaamaan taiteilijaystävääni ja "oikaisin" lyhyempää reittiä, eksyin kokonaan. Ja kun kysyin neuvoa, joku mieshenkilö opasti minut takaisin siihen, mistä olin tunti aikaisemmin lähtenyt. Joten jouduin ottamaan taksin, että ehdin sovittuun paikkaan sovittuun aikaan.

Tällä kertaa en millään löytänyt yhtään ovea, ainakaan sellaista, joka veisi ulos. Lopulta päädyin sille haisevalle kalaosastolle, jossa on pöydät täynnä mulkosilmäisiä kalanpäitä suut ammollaan. Yritin hengittää vain ulospäin, koska se haju on herkälle nenälleni jotenkin ylivoimaista. Mutta ainakin astrokalenteri oli oikeassa. Päät kyllä kääntyivät, kun pujottelin kalatorin läpi akvaariota sylissä kantaen. Ihmisten kasvoille levisi oikeasti sellainen aito hämmennys. 

Tästä pienestä haparoinnista toivuttuani pesin hiekat ja törötin keittiössä noin tunnin noukkien hiekanjyvien seasta niitä väärän värisiä akanoita, jotka olivat pussiin eksyneet. Jo pelkästään se sai mielen rauhoittumaan. Olin täysin vakuuttunut, että tein oikein, kun päätin toteuttaa tämän haaveen. Minä rakastan kaloja! Ja minä haluan jotain elävää kotiini. Jos se pulputtaa ja saan kuplia, aina parempi. Haaveilin tästä jo Maltalla. Onneksi nyt sitten tajusin, että palkkani kyllä kestää tällaisen kulun, koska täällä on kaikki niin halpaa. Kokokeltainen kultakala ja monni putsaamaan ikkunoita. Ne minä haluan. Sitä paitsi, koti todellakin tuntuu oikealta kodilta silloin, kun siellä on joku odottamassa, eikö totta?

Todellisuudessa haluaisin tällaisen, mutta koska

en ole hirviö, niin tyydyn perinteiseen näkymään.

Merkki.

Vuosikalenterini kertoi, että nyt on alkanut sellainen mukava vaihe tietoisten päämäärien toteuttamisessa. Kestää pari vuotta. Nyt luovuus ja saavutusten mahdollisuudet lietsovat minut innostukseen ja sitä kautta pitäisi luoda pohjaa elämälle kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Aika kovat paineet tuli kyllä. Mutta jos ei anna minkään pilata innostumista, niin pitäisi pienistäkin jutuista kasvaa isoja asioita. Jos vain uskaltaa tempautua mukaan. Minähän olen tunnetusti aika huono tuossa tempautumisessa, mutta kokeillaan. 

Ja tietysti otan eilisen aivan suunnattomana viestinä. Koska ruokatunnilla kurkin näyteikkunoita ja mietin, että mistä saisin tuollaisen mallinuken itselle. (Tuijotin juuri sellaista tiettyä valkoista nukkea, joka on työpaikan vieressä olevan ikkunan parasta tarjontaa - ne rytkyt on aina niin kamalia.) Tarvitsen jonkun malliksi omille koruille ja tuotteille, mutta ihmisten lainaaminen on aina niin työlästä. Sellainen kestomallinukke voisi seistä pojottaa olohuoneessa aina valmiina toimintaan, kuin pikku partiolainen. Ruokatunti oli kuitenkin lyhyt, enkä siis viitsinyt mennä kyselemään.

Töiden jälkeen Kalle tuli käymään ja intopiukeana kertoi ostaneensa juuri kuusi mallinukkea! (Okei, kuulostaa hullulta, mutta siihen on selitys ja syy, että miksi tuo mies sellaiseen hankintaa oli päätynyt.) Katsoin monttu auki. Tuota, voisitko tuoda ne tänne, sen sijaan, että viet ne kaverin autotalliin varastoon…? Joo, kyllä se käy.

Niin. Joskus käy näin. Ja tämä on ihan selvä merkki suunnasta. Tällä minä ihan selvästi luon sen pohjan elämälle. (Tai ainakin erikoisen sisustuksen.) Mutta kukaan ei voi enää sanoa, että olisi huonosti valittu poikaystävä.

Ja erikoisesta puheen ollen, haluan ehdottomasti jakaa teidän kaikkien kanssa tämän kuvan. Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... 

(Jos silmiisi sattui, olen pahoillani.)

Ennusteita.

Kuva ei liity aiheeseen mitenkään. Halusin vain todeta, että minä jotenkin aina arvostan kekseliäitä ihmisiä. Ja niitä, jotka pitävät hauskaa omien lastensa kustannuksella.

Tilasin tammikuussa sellaisen vuoden kattavan astrotulkinnan. Lueskelin mitä kesäkuu tuo tullessaan ja ainakin se alku oli kyllä taas niin nappiin. Lisäksi ilahduin, koska uusia mahdollisuuksia on nyt tarjolla. Otan kaikki ilolla vastaan. Olen aika varma, että nämä uudet jutut koskevat työelämää enemmän kuin mitään muuta. Mutta silti. Sama se mihin liittyvää hyvää on tiedossa. Pitää nyt vain entistä enemmän tehdä niitä juttuja, mitkä itselle on kaikista tärkeimpiä. Luulin, että olen koko ajan tehnytkin, mutta ei se kyllä niin ole.

Tunnet selvää tyytymättömyyttä ja haluttomuutta sellaisia asioita kohtaan elämässäsi, jotka eivät palvele todellista luovuuttasi ja estävät siten sinua kehittämästä itseäsi alueille, joilla voisit todella menestyä.

No aijaa. Terveisiä vain pomolle...

Kuuntelemalla omia tyytymättömyyden tunteitasi ja negatiivisia reaktioitasi tällaisena aikana pääset selville, mitkä alueet ja ihmiset olet asettanut salvaksi henkilökohtaiselle menestyksellesi.

Nyt pitää kysyä itseltä: Miksi teen niin kuin teen vaikka se ei tunnu ollenkaan hyvältä. Ihan tällaisen pienen jutun avulla löytyy lähiviikkoina monia paljon paremmin henkilökohtaisia kykyjä vastaavia mahdollisuuksia. Aivan mahtavaa. Kotirintamalla sen sijaan on tulista. Ei siis mitään uutta. Kallen kanssa on sellainen kulttuurillinen koulutus menossa. Vähän niin kuin kissankin, mutta silti, varmaan ihan hyvä välillä vilkaista peiliinkin.

Luovuutta luvattiin myös oikein kunnolla ja sehän vasta iloinen uutinen olikin. Pitää opetella kuuntelemaan sisintä yhä vain tarkemmin. Nyt kehoitetaan hulluun luovuuteen, joten enpä malta odottaa mitä tästä kuukaudesta tulee. Pitää vain katsella maailmaa voittajan silmin. Minusta se oli hienosti sanottu. Olen nyt jonkin nopean ratkaisun edessä joka tulee vaikuttamaan isosti tulevaisuudessa. Minä yhä luulen, että tämä liittyy jotenkin työjuttuihin. Haluan uskoa niin, nyt kun katselen tilannetta voittajan silmin. Ja sitten olisi vielä rakkautta tiedossa! 

Tämä on varsinaista ilon ja onnen aikaa rakkausmaailmassa, sillä ajan laatu kertoo nyt kymmenellä kaikki sellaiset asiat, joista olet voinut aivan vatsanpohjasta asti nauttia tähänastisessa elämässäsi. Niin kauan kun uskallat istua hievahtamatta paikallasi ja antaa rakkauden musiikin tunkeutua enemmän ihosi kuin korviesi läpi jokaiseen soluusi nautinnon ja ilon väristysten saattelemana, saat luvan elää elämääsi kaikkein halutuimmassa ulottuvuudessa. Oivaltaessasi oikein tämän ajan tarjoamat ulottuvuudet et edes oleta rakastuvasi vain yhden kerran vaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Olen ollut tosi pitkään onneton rakkaudessa. Olen yrittänyt, mutta epäonnistunut kerta toisen jälkeen. Sitten päätin, että en halua miestä ollenkaan, tulen nyt vain tänne ja keskityn itseeni. Rakennan kodin ja pysyn siellä. Näin tein. Ja näin tehdessäni tutustuin naapuri, joka rakastui minuun sydänjuuriaan myöten. Kesti sen kolme kuukautta lämmetä kaverille, mutta päivä päivältä olen onnellisempi.

Nyt on aika hiukan irrotella ja ottaa mahdollisimman rennosti, sillä tämä on yksi Marsin toimivimmista jaksoista. Tällä kertaa saat vastaanottaa palkkion lähes kahden vuoden aikana aloittamistasi ja toteuttamistasi uudistuksista elämässäsi. Mitään pingottamista ja yrittämistä ei nyt tarvita, sillä asiat sujuvat omalla painollaan ja saat todella paljon aikaiseksi vain nauttimalla siitä, mitä teet. 

Kesäkuu vaikuttaisi aika lupaavalta, eikö totta?

Viikon kooste.

Radio Allon terveiset.

Hei taas pitkästä aikaa. Kyllä on tämä elo täällä välillä niin vauhdikasta, ettei meinaa itsekään pysyä mukana, saati että ehtisi siitä käydä tänne koko kansalle raportoimassa. Mutta tänään on perjantai, taistelin itseni kotiin ja nyt vain olen. Suunnitelmissa erittäin pitkä viikonloppu tehden ei yhtään mitään. (Poliisilaitoiksella on ehkä käytävä huomenna ja sitten luen kirjan, joka on laitteessa, jonka sain hoitoon tämän viikonlopun ajaksi, mutta muuten - pelkkää lorvintaa kolme päivää putkeen. Arvostan!)

Menneen viikon kohokohdat:

1. Pinkki kirje. Ihana ystävä kirjoitti ihan oikean pitkän kirjeen, kynällä paperille! Ei ollut virne irrota naamalta koko päivänä. Hyvin teit! (Ottakaa vain ihan vapaasti muutkin mallia.) 

2. Happy Day Italia-teemalla. Käytännössä se tarkoitti punaista vihreää ja valkoista pukeutumista (johon kukaan ei tainnut osallistua ainakaan tarkoituksella), pizzaa ja olutta. Nämä keskellä viikkoa ja päivää olevat häppärit on jotenkin hämmentäviä. Eihän olutta saa työpaikalla juoda. Mutta en valita asiasta. Joka tapauksessa, koska sieluni kaipaa Italiaan takaisin, tällaiset teemat on ihan jees.

3. Mahdollinen muutto. Tai muutto tapahtuu aivan varmasti, mutta mahdollisesti jo kuukauden kuluttua. Odotan vielä lopullista tuomiota vuokranantajalta. Jos pääsen muuttaman pian, muutan lähelle työpaikkaa. Jos kärvistelen tässä asunnossa kesään, voi olla maasta lähtö lähellä. Kuten sanottu, sielu kaipaa takaisin Italiaan. Mutta mene ja tiedä. Jätetään nämä päätökset nyt Universumille. 

4. Friends. Nyt niitä alkaa olla jo täälläkin. Aivan selvästi olen vain hitaasti lämpiävää tyyppiä. Mutta yksi ruotsalainen ja yksi suomalainen ovat nyt osoittautuneet samanhenkisiksi huipputyypeiksi. (Itsehän kuulun tuohon ryhmään myös - tietenkin.) Olen aika kranttu tässä asiassa, en juuri katsele pinnallisia lässyttäjiä. Joten kolmessa kuukaudessa kaksi kappaletta on kyllä jo aika hyvin.

Täällä on yhä kamalan kylmä. Päivällä paistaa sen verran, että naama on taas pilkullinen, mutta hampaat kalisee, koska tuuli on niin veemäisen viileä. Mutta yhä hengissä, se lienee pääasia. Olen opiskellut ajattelua, henkisyyttä bisneksessä, yrittäjyyttä ja italiaa. Olen askarrellut - joka on edelleen lempipuuhaani. Elämäni on melko rauhallista, ihan niin kuin itse valitsin. (Kumpa naapurit valitsisivat samoin.) Astrokalenteri kertoi juuri näin:

Luovuutesi puhkeaa kukkaansa tämän päivän kaikissa puuhissasi ja saat aiheellista huomiota osaksesi. Voit jopa hiukan irrotella tietoisena tavallista suuremmasta vetovoimastasi. Ihastutat tällä kertaa omalla energisyydelläsi, joka saa päät kääntymään kaikkialla, missä kuljet.

Ihan selvästi pitää lähteä liikenteeseen.

Lämpimiä ajatuksia.

Minulla on ollut nämä viimeiset vuodet tosi hyvä tuuri vuokranantajien suhteen, mutta tämä nykyinen taitaa kyllä viedä voiton kaikista. Oli asiani mikä tahansa, aina ovat auttaneet, hoitaneet ja korjanneet. Olin varma, että tätä kosteuden aiheuttamaan kylmyyttä he eivät kuitenkaan pysty poistamaan. Mutta niin vain vuokraemo soitti ja sanoi, että tuo minulle lisälämmittimen. Ja ilona pystyy taas lämpimänä myös yöaikaan. Jee!

Tänään menen ensimmäistä kertaa baariin kavereiden kanssa. Tai ihmisten, jotka olen täällä tavannut. En nyt vielä menisi nimittämään kavereiksi, kun en tunne oikein ollenkaan. Olen ollut todella laiska tutustumaan kehenkään. Olen viettänyt aikani pääasiassa yksin. Mutta tänään ranskalainen, hollantilainen, tanskalainen, sekarotuinen ruotsalainen ja minä menemme nauttimaan happy hour tuotteista johonkin kuppilaan. Odotuksia ei ole. Astrokalenteri kompasi kuitenkin lupaillen edes jotain.

Tänään ei kannata puheita säästellä, sillä ajan laatu lupailee tuloksekkaita juttutuokioita etenkin uusien ja kiinnostavien asioiden parissa.

Siitä voi tulla ihan hauskaa. Tosin minulla on jo nyt sellainen olo, että haluan olla kotona katsomassa Skandaalia. (Jäin koukkuun.) Ehkäpä jonkinlainen juomantapainen auttaa viihtymiseen.

Uusi Anna sanoi kerran (en muista mihin liittyen), että "kirjoita enemmän niistä sun miessekoiluistasi ja oudoista kriteereistä, ne on kiinnostavia." Kiitos vain, onhan se hienoa, jos elämäni surkein osa-alue viihdyttää edes muita. Mutta tämä tuli mieleeni, ja päätin sen jakaa telle. Minulla oli jo lukiossa sellainen lista asioista, jotka kuvasivat unelmamiestäni. Siis ulkoisesti. Olin niin varma kaikista niistä pienistä yksityiskohdista, että lista oli helppo tehdä. Hymykuopat. Ruskeat silmät (miel. vähän lähekkäin), nipukalliset hörökorvat, kalju (tai pitkä tukka), se sellainen luujuttu (mikä on oikeasti tietynlainen poskilihas leukaluun päällä)... Lista oli pitkä, olin hyvin vaativa. Se ei koskaan ollut mikään "rima", vaan ihan vain asioita joista pidän. Ei sillä mitään merkitystä ollut. Eikä tietysti ole vieläkään.

Mutta omituista tässä on se, että tuo jo teininä kuvailemani unelmanmieheni tuli vastaan. Hän asuu täällä. Minä saatan jopa tutustua häneen. Minä näen hänet usein ja joka ainoa kerta minua alkaa vain naurattaa. Koska mitä hittoa. Tämä on epätodellista. En arvannut, että kukaan voisi oikeasti näyttää silti, jonka kuvittelin täydelliseksi.

Sitten sellainen ilmoitusluontoinen asia, tärkeä niille joita tämä mahdollisesti koskee. Täällä olisi nyt töitä tarjolla suomalaiselle. Jos kiinnostaa ja arvelet viihtyväsi Maltalla (tai tunnet jonkun joka saattaisi kiinnostua), niin Customer Support paikka aukeaa piakkoin. Homma on ymmärtääkseni pääasiassa sähköpostiin vastaamista ja chatkeskusteluja. Ja silloin tällöin puheluita. Kaiken kaikkiaan mukavaa ja helppoa. Kysy lisää vaikka sähköpostilla, osoite löytyy tuosta sivusta. Voin jeesata.

    

Joulu.

Muistan kuinka vuosi sitten mietin, että ensi vuonna minä vietän joulun kunnolla. Laitan kaikki omat joulukoristeet ja teen jouluruokaa ja joulukalenterin ja luen ja lepään enkä tapaa ketään. (Toisin sanoen vietän sen omanlaisen joulun.) Tänä vuonna voin todeta, että se suunnitelma ei aivan toteutunut. Olen kuunnellut aika paljon kaikenlaisia koulutuksia tässä lähiaikoina, kehittänyt itseäni. Yhdessä niistä sanottiin jotenkin niin, että tavoite ilman suunnitelmaa ja kurinalaisuutta on vain haaveilua. Huomaan haaveilleeni. (Eli mokasin.) Mutta huomaan myös, että jotain minun pään sisälläni on muuttunut. Olen tästäkin iloinen. Virheestä. Koska menneisyyttä pitää kunnioittaa opettajana. Siinä toinen asia, jonka olen useimmiten mokannut. Voi tätä oppimisen riemua!

Sain eilen kaksi miellyttävää sähköpostia. Jälkimmäisen lasken joululahjaksi. Ensin Astrokalenteri kertoi, että uusia ja haastavia tehtäviä olisi tiedossa.

Muutosten ja uudistusten planeetta Pluto tarjoaa nyt järkkymätöntä energiaansa käyttöösi hyvin myönteisellä tavalla. Tälläkin kertaa muutokset ovat suuria ja ympäristösi mielestä ehkä hyvinkin raskaita, mutta sinulle kaikki tapahtuu nyt helposti ja aivan oman tahtosi mukaisesti. Olet itse siirtämässä joitakin tehtäviä syrjään ja ottamassa vastaan uusia, haastavampia vastuita. Mitään erillisiä ponnisteluja ei nyt tarvita, mutta tietoisena tällaisesta suotuisasta ajasta voit hyvällä omallatunnolla käyttää sitä hyväksesi ja jopa rynniä eteenpäin urallasi. Ratkaisuillasi on nyt vahva kosminen tuki takanaan. Samanaikainen sulkeutuva kolmio keskiyölle uudistaa sisäistä maailmaasi hyvin antoisalla ja myönteisellä tavalla suhteessa tähänastiseen rohkeuteesi toteuttaa itseäsi sosiaalisessa ympäristössäsi silloinkin, kun perhe on ollut täysin vastakkaisella kannalla.

Ja sitten se seuraava sähköposti kertoi, että sain töitä. Aika kiva joululahja. Työllistymisprosentti pysyi edelleen sadassa. Se on vähän omituista, mutta aina olen saanut töitä, jos olen työhaastattelussa käynyt. Ilmeisesti myös puhuminen onnistuu tarvittaessa. Että sellaista. Ei minulla oikeastaan muuta. Paitsi, että...

Oikein hyvää ja rauhallista joulua teille ihan jokaiselle. 

Ja hyvää syntymäpäivää Jesselle!

      

Oppi.

Biologinen kelloni ei tikitä, mutta se on vahvasti sitä mieltä, että kolme tuntia unta riittää ihan hyvin. Biologinen järkeni sitä vastoin huutaa, että ei riitä! Hullu viikko on tämä ollut. Tänään olen valvonut kahdesta saakka. Menin muka ajoissa nukkumaan, koska aamulla on aikainen herätys, mutta tämä nyt on jo aivan naurettavaa, suorastaan ivaa. En tiedä kenen, mutta tuntuu se silti.

Luulen, että osittain minua pitää hereillä kaikista uskomattomista tapahtumista ja oivalluksista johtuneet jatkoajatukset. Pää on niin täynnä kaikkea, että hurina vain kuuluu. (Voi olla myös läppärin tuuletin.) Kuuntelin koulutusta, joka teki suunnattoman vaikutuksen. Ja siis todellakin kuuntelin enkä vain antanut äänen mennä korvaan. Tein muistiinpanoja ja pohdin asioita. Monta päivää ja yhä edelleen. Sellaista kertaamista, mutta uusin kerroksin. Luulen, että olen viimein tajunnut mitä oppiminen tarkoittaa. Jotenkin koko kaikki on nyt muuttunut. Ihan vähän vain, mutta sitäkin merkittävämmin. Tämä saattaa hyvinkin olla se ratkaiseva juttu, mikä saa elämänlaadun paranemaan. Olen melkein varma siitä. 

Olen myös aika pässi. Yksi asia, jonka Jim Rohn koulutuksessaan kertoo jo heti kättelyssä (ja joka saattoi olla se suurimman oivalluksen alku) oli tämä: 

Älä ota käskyjä, ota ohjeita. Älä ole seuraaja, ole oppija.

Olen kuullut vastaavaa aikaisemminkin, mutta jotenkin tuo ajatus ei ole tehnyt silloin näin suurta vaikutusta. Nyt teki, luultavasti koska olin se pässi. Joku (en edes muista enää kuka) sanoi minulle asian, jonka otin täysin faktana. Uskoin, enkä epäillyt, en vähääkään. Ja sitten ajattelin ja toimin sen mukaisesti. Tuo asia itsessään ei ollut mitenkään merkittävä, eikä suoranaisesti vaikuta toimintaani juurikaan, ainoastaan ajatuksiini. Ja sitten toinen tyyppi sanoi samaan asiaan aivan jotain muuta. Että nyt olet kyllä ihan täysin väärässä, omiasi puhut. Tätähän tapahtuu joskus, ihmiset ovat asioista eri mieltä. Mutta. Vasta tässä vaiheessa minulla kävi edes mielessä, että asian voisi tietysti tarkistaa. 

Melkein minkä tahansa tarkistaminen on tosi helppoa nykyaikana. Minulle ei vain tullut sellainen edes mieleen, koska ei ollut mitään syytä kyseenalaistaa sitä ensimmäistä tyyppiä. Miten huikea oivallus! Ei siis se asian todellinen laita, vaan se miten sinisilmäinen minä olen, ihan luonnostaan. En ole koskaan ollut näin onnellinen siitä, että olin täysin väärässä. Mutta tämä oli merkittävää. Koska nyt tajusin! Opin oppimaan niin kuin kuuluu. Juuri niin kuin Jim opetti. Vähänkö siistiä.

Pä-ä-ä-ä-ä-ä-ässi.

Tänään Astrokalenteri kertoi, että puheessani on oivaltavaa älykkyyttä. Uskallan hieman epäillä, sillä tämä unimäärä yhdistettynä tukkoiseen päähän ei nyt luo ihan kovin suurta uskoa asiaan. Mutta joka tapauksessa toivon todella, että tämä on totta:

Kommunikaatiosi on tänään samoilla aalloilla henkisten päämääriesi ja luovuutesi kanssa ja siksi on hyvä aika tehdä kaikenlaisia päätöksiä ja sopimuksia.

   

Rivo runo.

Löysin viikonloppuna yhden parhaista runoistani. En voi sanoa että "kirjoitin" koska enhän minä niitä kirjoita. Minä vain löydän oikeat sanan ja järjestyksen. Jäin taas ihan koukkuun. Tuo on addiktoivin harrastus mitä minulla on koskaan ollut. Tämä viimeisin on omistettu ihmiselle, josta en ensin pitänyt ollenkaan, mutta johon tutustuin melkein vaihingossa ja jonka kanssa nykyään keskustelen hyvinkin usein ja monenlaisista asioista. Ja josta myös pidän. Tämä on melko harvinaista, sillä yleensä ensivaikutelmat pysyvät tosi tiukasti.

Rivoja runoja tekeillä. Keskimmäinen on kaunein,

mutta oikeassa laidassa on se paras.

Tein eilen todella ärsyttäviä tehtäviä. Haastavia ja raivostuttavia. En silti antanut periksi. Siihen meni liian monta tuntia, väsytti ja ketutti, mutta tein ne silti. Koska ne oli tehtävä. Muuten olisi mennyt jatkosuunnitelma puihin. En ole ollenkaan varma onko jatkosuunnitelmani alkuunkaan oikea, mutta se on joka tapauksessa ainoa mikä minulla tällä hetkellä on. Tietysti on mahdollisita, että juuri tänään on se päivä, kun keksin paremman, koska Astrokalenterikin lupasi minulle vuoden mehukkainta ideaa. Tavallaan.

Vuoden mehukkain idea syntyy tänään, jos se yleensä on syntyäkseen ja siksi kannattaa pitää kynä ja vekselihakemus saatavilla, missä sitten kuljetkin. Menestystarinaksi muuttuakseen ideasi vaatii välittömiä toimenpiteitä ja usein myös hiukan kahisevaa.

Varmaankin parasta lähteä siis liikenteeseen. Muistikirja minulla on mukana aina, joten sen ei pitäisi olla ongelma. Olen nyt valmis välittömiin toimenpiteisiin. Ja minulla on siihen koko päivä aikaa.
   

i niin kuin idiootti...

Joskus sitä vain asiat menevät ihan päin väärää. Yhden kokonaisen päivän sapetti niin saa***asti. Mutta (ja siellä perässä on aina se mutta) nyt on oikein hyvä olla. Minä nimittäin korjasin asiat. Tein kaikkeni, että asiat saadaan taas kuntoon. Olen todella helpottunut. Ei kylläkään saatu asioita kuntoon, mutta ainakin minä yritin. Omatunto on puhdas, sillä tiedän että tein parhaani. Se ei nyt riittänyt, mutta minä kestän kyllä katsoa peiliin. Ne on nyt ihan muut tyypit, kun saavat tuntea niitä pistoja sielussaan.

Ja koska menneille ei voi mitään, niin annetaan niiden olla. Käännetään uusi sivu ja toivotaan, ettei tuhrita sitä ihan yhtä pahasti kuin edellistä. Vaikka sain kyllä sellaisen kamalan kirjan lähtölahjaksi, joka nimenomaan opettaa sotkemaan ja tekemään virheitä. Perfektionistin painajainen.

Tämä on muuten vaikea juttu minulle. Koska kuten sanottua, minulla saattaa olla hitunen sellaista perfektionistin vivahdetta sisälläni, joten virheet ovat olleet aina täysin kiellettyjä. Ja sivujen sotkeminen ja kaikki muu sellainen todella ärsyttävä epätäydellinen. Tähän ominaisuuteeni kaatuu aina kaikki, koska odotan lähes täydellistä kaikkialta. Melko harvoin pääsen tavoitteeseen, ihme juttu.

Mutta tuo kirja. Yksi tehtävistä oli, että se pitää haudata maahan ja kaivaa ylös kolmen päivän päästä. Lievä ristiriita siihen nähden, että olin aikeissa päällystää kirjan kontaktimuovilla, ettei kansiin tule mitään jälkiä. (Rakastan pokkareita, mutta päällystän ne aina, koska kannet menevät tosi helposti niin huonoksi.) Ensin ajattelin, että ehkä minulle voisi olla yhdenlainen tehtävä jo siinä, että EN päällystä sitä, mutta kun sivuja selailin, niin siellä ihan oikeasti luki: Mess up the cover of this book. Ja aivan kuin he tietäisivät, että se on minulle mahdotonta, tehtävä jatkui: Do it! Sattuu, en pysty.

Astrokalenteri lupaili mahtavaa tukea laajentumispyrkimyksilleni. Sellaista nyt juuri tarvitsenkin. Juuri tällaiset planeetta-asetelmat sopivat minulle mainiosti. Haluan laajentua! Parhaita paloja:

Tukea on nyt luvassa jopa ruhtinaallisesti kaikille sellaisille suunnitelmille, joita toteutat mahdollisimman itsenäisesti ja jotka jatkuvasti saavat innostuksesi pysymään vireillä. Tunnet kyllä sisimmässäsi mikä on sinun juttusi, mutta se ei vielä yksin riitä näiden lahjojen poimimiseen.

Lisäksi sinun tulee viedä juttuasi eteenpäin juuri omalla tavallasi ja omilla ehdoillasi; vasta sitten pääset toteamaan, kuinka huikeasti ympäristö ja erilaiset sosiaaliset vaikuttajatahot voivat auttaa sinua menestymään omalla alallasi. Mitä enemmän sinulla on näitä omaehtoisia projekteja päällä, sen suurempaa tukea tulet tällä jaksolla saamaan osaksesi.

Juu, projekteja on kyllä päällä. Ihan vaikka muille jakaa. Ja kaikesta päätellen uuttakin on tulossa. Onpas tämä nyt sitten hienoa.

Ja hienosta puheen ollen... Joskus tosi kauan sitten pyysin teitä lähettämään minulle lammaskortteja. (Koska rakastan lampaita ja kortteja on ihana saada.) Sain silloin kaksi nallekorttia, koska lammaskortteja ei vain ollut. Mutta tänä kesänä olen saanut jo kaksi! Molemmat aivan mahtavia!

Ensin kesällä tuli tuo tummanpuhuva kortti vastaukseksi kirjoitukseeni jossa arvelin, että lammaskortteja ei ilmeisesti ole olemassakaan. Eksistentialistinen kriisi. Jos lammaskortteja ei ole olemassa, niin onko meitä korttilampaitakaan?
Sitten aivan viimeisenä päivänä, kun olin jo muuttamassa varastostani ulos, tuli vielä tämä toinen "ensimmäinen virallinen" lammaskortti. Unohda pienet harmit ja huolet. Hymyile päivään alkavaan. Juuri tänään voit valita ilon(an).
Toinen kortti on Valokuvaajalta ja toinen Stalkkerilta. Suurkiitos teille ihanille! Ette kyllä ehkä usko miten uskomattoman paljon tuollainen piristi. Tulin aivan tavattoman onnelliseksi, molemmista. Kiitos!

Tähän loppuun vielä kuva, jonka sanoma on nyt omistettu ihmisille, jotka eivät hymyile ja valitse ilonaa, vaan haluavat lähteä elämästäni.

      

Odotusta.

Ihanan tehokkaita päiviä ollut tässä muutama. Elän täällä rauhan keskellä, kävelen keskustaan asioimaan ja vietän taas rauhallista iltaa. Aluksi innostuin telkkarista, kun sitä ei ole käyttänyt niin moneen vuoteen, mutta eilinen meni jo kokonaan koneella. Minä olen selvästi tällainen pöytätyyppi. En tarvitse sohvaa läheskään niin paljon kuin tällaista täydellistä jättipöytää, jonka äärellä mahtuu tekemään ihan kaiken. En minä malta istua tuolla alakerran sohvalla yhtään. Puuhestelu on minun juttu.

Tänään olen varannut päivän siivoamiselle ja juhlien esivalmisteluille. Ihan kuin olisi taas jäänyt vähän viime tippaan tuokin homma, mutta ei se mitään. Tämä ei ole ihan niin vakavaa kuin perhosjuhlat, joten en ota paineita. Koristeet vien huomenna juhlapaikalle, joten tässähän on kokonainen päivä aikaa tehdä vaikka kaikelaista. Ja yö.

To assume is to make an ass out of u and me. 

Hitsi miten hyvin sanottu. Rakastan sanoilla leikkimistä, tosin lontooksi se on vaikeaa. Mutta tuo on hieno. Kuka lie keksinyt. Ja vielä niin tottakin. Tuo on vähän sama kuin tämä kuva, joka pyöri Facebookissa.

Kämppis ja minä molemmat luettiin tämä ensin: "Life I snow here". Great minds think alike? (Tai sitten Fools seldom differ...)

Ai niin, astrokalenteri: "Tänään on aika palkita itseäsi". Olen samaa mieltä. Olen ahkeroinut koko muuton (ihanien ystävien avulla) ja hoitanut asioita, jotka oli jäänyt hoitamatta. Ihan oikeasti ansaitsenkin palkinnon.

Mieti, millä tavalla voisit juuri tänään ihanimmalla tavalla palkita itseäsi. Elämä tarjoaa sinulle nautinnon hetkiä myös tulevaisuudessa, jos vain olet valmis tekemään sinulle maistuvia valintoja. Nyt on sellaisten valintojen päivä.

Taidan palkita itseni yhdellä tummalla miehellä. Sellainen on nimittäin tulossa tänään kylään. Ei huono. Mutta nyt, mukavaa päivää kaikille! Ja muistakaa tulla minun juhliini huomenna.

    

Taide.

Olen ollut saamaton. Tai sanotaan, että olen suunnannut aikani ja energiani hieman hukkaan. Mutta nyt loppuu se sellainen. Tänään on taiteen aika. Tänään minä aloitan sen jo kauan suunnittelemani sekataiteen tekemisen. Minun piti antaa sen ajatuksen hautua ja tehdä kaikenlaista muuta. Hankkia poikaystävä ja sen sellaista. Mutta nyt voin taas keskittyä itseeni ja omiin juttuihin. Ja taide, se se vasta onkin minun oma juttu.

Sain perjantaina tosiaan ystäväni avulla kutsun taidenäyttelyn avajaisiin. Ne teokset olivat aivan mielettömiä. Poikaystävä (ah, en ikinä kyllästy sanomaan tuota!) kysyi lähtiessä, että onko ne maalauksia vai veistoksia. En oikein osannut vastata. En osaa vastata vieläkään, työt olivat tavallaan molempia. Ja niin upeita! Sain luvan ottaa kuvia ja tässä suosikkini. Pyhää naiseutta, à la Nina Parkkinen.

    

Kuvat eivät tee vähääkään oikeutta töille. Nämä teokset

ovat juuri sitä tyyliä, jota täytyy tarkastella tosi läheltä,

koska yksityiskohtia on vain niin paljon.

Ja jälleen kerran astrokalenteri komppaa suunnitelmiani.

Tällaisen jakson aikana voit luottaa innostuksen ja ilon tunteisiin 100 prosenttisesti päätöksiä tehdessäsi. Luottamus palkitaan huikeilla onnistumisilla kotiin, perhe-elämään ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Nyt kannattaa satsata kaipaamiisi muutoksiin sisustamisessa, pihatöissä, perhe-elämän uudistamisessa tai vaikkapa uuden asunnon hankinnassa. Aktiivinen tekeminen tulee palkituksi tavalla tai toisella.

Ei voi kyllä mitenkään mennä pieleen, kun on Universumi noin vahvasti omalla puolella. Eilen juuri pohdin asumis- ja työ- ja suhdejuttuja. Alkaa olla selkeä suunnitelma. Enää puuttuu toteutus. Eli puolet hommasta jo tehty. Aikamoista. 

Nyt levitän kaikki matskulaatikot sängylle ja alan rakentaa oikeanlaisia ryhmiä. Sitten Anna tulee käymään, jos leuka suostuu yhteistyöhön ja lopun ajan minä teen taidetta. Ihan koko päivän.

Mitä muuta voisin vielä sanoa tänä ihastuttavana sateisena marraskuisena maanantaina? No, TÄMÄN.

   

Käänteitä.

Kaikenlaista sitä elämä tuokin vastaan. Kuten vohvelirautakaupat keittiössä. Kukkakoreja, ovensa avaamaan tullut puolialaston nainen ja karvainen herra nimeltä Sergei. Pöytämyyntiä vinttikomerossa. Shoppailukierros jättimarketissa. Ystävä, italialaista kahvia ja paljon puhetta. Mahdollinen tuleva kunnollinen poikaystävä. Ja tonttu ikkunassa.

Tavara vaihtaa omistajaa ja minä tapaan omituisia ihmisiä. Eilen joku mies soitti ja kyseli rinkasta jonka laitoin torille myyntiin. Se puhelu lähti heti ihan lapasesta, minä kuulostin niin nuorelta, 21-vuotiaalta. Tyyppi halusin nähdä miltä näytän, joten sain uuden Facebook kaverin. Ja sitten kuulin mitä hän teki, mitä oli tehnyt aikaisemmin ja kuinka edellisen ihastuksen kanssa oli käynyt. Lopulta mies sanoi, ettei ole enää kiinnostunut koko rinkasta, haluaa vain tavata minut. Nauroin vedet silmissä, se puhelu oli niin hämärä. Jospa se rinkka menisi jollekin toiselle.

Juttu luistaa ja kynä kulkee työelämään liittyvissä asioissa paremmin kuin aikoihin ja nyt onkin aika pistää jengoilleen asioita jopa vuoden tähtäimellä.

Astrokalenteri kannustaa taas. Varmaakin parasta hakea sitä työpaikkaa, jonka eilen huomasin. Osoitekin olisi oikea. Jotenkin tuntuu niin hassulta, että olin taas niin oikeassa itseni suhteen. Muistatko, kun kirjoitin muutama päivä sitten MERKEISTÄ? (Lainaan taas itseäni, mutta menköön.)

Ja tähän on nyt hyvä lisätä, että tänään en halua muuttaa Kapkaupunkiin. Haluan vain sen laukun ilman minkäänlaisia merkkejä. Olen siitä ehdottoman varma. Mutta olen myös varma, että sitten kun menen viikon päästä laukkuani etsimään ja jos se siellä vielä on (tai ei ole), otan sen merkkinä. Tiedän tarkalleen mitä haluan. Ja mihin haluan mennä.

Juuri noin siinä sitten myös kävi. Eilen oli se laukunostopäivä, mutta en edes käynyt siellä kaupassa. Ei ollut tarvetta. Minä tiedän jo mitä haluan ja mihin haluan mennä. Ihan niin kuin ennustelin. Toisaalta, se laukku oli kyllä hieno. Pitäisikö mennä katsomaan siitä huolimatta, josko se siellä vielä minua odottaa? 

Universumi toimii erikoisella tavalla. Tosi useasti, jos joku kysymys tulee mieleen, niin siihen ilmestyy vastaus hyvinkin nopeasti. Riittää kun vain pitää silmät ja korvat auki. Muutama päivä sitten sain valokuvia tämän kesän rohkeimmasta teostani. Niitä kuvia katsellessani minä totesin kaksi asiaa. Minun suu on auki joka kuvassa, eli ihan selvästi minä huusin koko matkan. Ja toiseksi, näytän kamalan vanhalta. Tuntuu, että olen ihan nyt vuodessa muuttunut hyvin paljon vanhemman näköiseksi. Mietin tätä jo aikaisemmin. Okei, olihan tässä kyllä pari melko rankkaa vuotta, että ei kai ihme. Mutta vanhentunut peilikuva alkoi silti jo huolestuttaa. Vaihdoin takaisin sellaiseen ihonhoitotuotesarjaan, jota käytin teinistä ihan aikuiseksi saakka. Muutaman vuoden kokeilin muita, mutta eipä kannattanut. Kannattaa olla merkkiuskollinen silloin, kun on aihetta. Ja sitten tänään tuli vielä tällainen LINKKI vastaan. Sisällön opetus lyhyesti: Juo ilona vettä kolme litraa päivässä. Joten kuukauden päästä minä näytän taas nuorelta ja kauniilta. 

Urheat koskikelkkailijat. Minä olen tuo jälempi.

Ja tässä otan näemmä juuri kuohut päin näköä.

 
Kiitos kuvista Assarille, joka ei tiennyt mitä on Väyrysen pää karkit, kuvaajalle, jonka nimen olen jo unohtanut, ja koko upealle Kapeenkosken väelle tästä huikeasta kokemuksesta.
   

Maailman paras manageri.

Uusi viikko ja ihana maanantai. Viikonloppuna juhlittiin, mutta sain myös levättyä ja tehtyä töitä. Manageri tuli eilen iltapäivällä käymään ja patisti minua toimimaan. Aikarajat olivat jo kovaa vauhtia tulossa vastaan, mutta monta hyvää juttua on tehty viime tipassa, jonka varassa nytkin siis oltiin. Naama punaisena ja korvanlehdet kuumana istuin naputtamassa tekstiä koneelle, jota sitten yhdessä viilattiin. Adrenaliini pursusi jo korvista. Mutta sitten viimein sain painettua sitä lähetä-painiketta ja homma oli hoidettu. Jäi vielä 42 minuuttia yliaikaa. (Jota alunperin oli kuukausia.) Hyvä me!

Ellet tiedä mitä elämältäsi haluat,

niin älä sitten koskaan sano ettei

sinulle tarjoutunut mahdollisuuksia.

Tämän minä niin tiesin. Tiedän. Ja toimin. Tai oikeastaan minä valitsin oikeat ihmiset ympärilleni ja sitten sain apua, jotta uskalsin toimia. Mahdollisuuteen on todellakin tartuttu. Se tuntui niin huumeelta. Meni monta tuntia sen jälkeen aivan ylikierroksilla. Epähuomiossa juoksin punaisia päin maijan edestä, kun puhuin puhelimeen ja olin niin innoissani. Mahtava tunne. Raskas ja väsyttävä, mutta niin upea!

Olen aina sanonut, että paineen alla työskentelen parhaiten. Enää en ole siitä niin varma. Okei, saatiin kyllä hyvin aikaan, kun painostava kello vähensi minuutteja laskurista, mutta se paniikkitila ei enää ole suosikkitunnetilani. Minusta ei ehkä enää ole sellaiseen. Joskun nuorena toiveammattini oli toimittaja. (Se oli lapsesta lukioon asti poliisi.) Paineen ja kiireen keskellä työskentely, suuren lehtitalon kuhina ja kaikki se sellainen oli jotenkin niin ihanaa. Tosin eihän se taida oikeasti sellaista olla, edes silloin aikoinaan. Pohjaan tietoni taas täysin elokuviin. Joka tapauksessa huomasin, että nykyään kaipaan paljon enemmän rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Erikoista.

Luovuutesi ja kauneudentajusi ovat hyvällä pohjalla ja siksi tänään ei kannata tehdä ensimmäistäkään vastenmieliseltä tuntuvaa asiaa. Saat uutta voimaa ja latausta jokaisesta itsellesi suunnatusta huomionosoituksesta.

Mielelläni uskon astrokalenteria tänään. Tuntuu, että olen yhä ihan poikki. Hassua, miten voi tunnin aivotyöskentely puuduttaa niin totaalisesti. Joten tänään otan rauhallisen mukavasti. Nautiskellen.
  

Urheilua ja taidetta.

Istun sängyssä. Samassa paikassa, jossa olen elänyt jo kuukauden päivät. Ja kun nyt katselen ympärilleni, tekee mieli laittaa hitsausnaamari päähän. Asun taas varastossa. Voi helvetin inventaario. En arvosta yhtään. Joka paikka on täynnä pahvilaatikoita ja rumia asioita. Sielu ei lepää täällä kyllä ollenkaan. Tämä huone on aivan liian pieni ollakseen sekä asunto että puuhapaja. Ja nyt myös varasto. Hermoja kiristää. On niin paljon kaikenlaista tekemistä ja hoidettavaa asiaa, että se sellainen aikaansaamattomuuden turhauttava tunne lamaannuttaa, vaikka todellisuudessa saan aikaan koko ajan. Sitä ei vain huomaa. Tilastollisesti valmis on häviävän pieni osa tätä kokonaisuutta.

Astrokalenteri aloitti kuitenkin tänään päiväni mukavasti.

Tällä latauksella ei kannata miettiä erilaisia vaihtoehtoja etenemisvauhdille. 

Se on kaikki tai ei mitään. Nopeasti ja ehdottoman varmasti tapahtuva eteneminen onnistuu vain olemalla läsnä tässä hetkessä ja tekemällä asioita hetken mielijohteesta ja täysin omalla vastuulla. Luottamus omiin kykyihisi tulee palkituksi monin kerroin jo lähipäivien aikana. Pistä siis asiat rullaamaan turhia selittelemättä.

Odotan innolla lähipäiviä. Nyt rullataan! Aion toimia harkitsemattomasti ja ryntäillen. Koska nyt se kannattaa, tähtiin on kirjoitettu niin.

Eilinen päivä oli omistettu suosikkilajilleni. En oikeastaan edes tiedä miksi. Ehkä vain oli sen aika. Kaikki alkoi siitä, kun törmäsin TÄHÄN pätkään etsiessäni ihan jotain muuta. Hyvä pätkä. Sitten juttelin yhden Maltalla asustavan poromiehen kanssa Rockista. Ja sitten katsoin pari aiheeseen liittyvää elokuvaa. Kyllä oli taas niin urheilullinen olotila, melkein tuntui kuin olisin itsekin tehnyt jotain. Nostelin puntteja henkisesti. Ja punnersin.

Äänimies osti minun lievää ällötystä herättävän ensimmäisen taideteokseni. Olen niin onnellinen. Nyt voin kai kuvitella olevani virallisesti taiteilija. Minun töitäni ostetaan. Ihan oikealla rahalla! Ei kovin paljolla, mutta oikealla siitä huolimatta. Hieno tunne. 

Perssilmäkissa.

  

Namuja.

Astrokalenterin mielestä puheeni on koskettavaa.

Voit huomata nauttivasi puhumisesta ja kirjoittamisesta tällaisena päivänä. Tietysti tämä toteutuu vain sellaisissa tilanteissa, jotka ovat sinulle arvokkaita ja tärkeitä. Vie mieleesi juolahtavia ideoita innolla eteenpäin.

Ilmeisesti tänään on se poikkeuksellinen päivä, kun kirjoitan hyvin. Oli pakko heti avata tämä blogi, sillä nyt onnistun! Eilen oli virallinen epäonnistumisen päivän, mutta en muistanut epäonnistua missään, paitsi siinä itsessään. Epäonnistuin epäonnistumaan! On siinäkin.

Mahaperhosia aiheuttava ystäväni lähti Afrikkaan aamulla. Joten eipä siinä sitten muuta kuin turvallista matkaa. Vaan olipahan erikoinen viikonloppu. Sain aivan uskomattoman itsetuntoboostin kaikista niistä kauniista asioista, mitä hän sanoi. Sanoilla vain on aina niin mielettömän suuri merkitys minulle. Ja tämä tyyppi ymmärsi sen. Vaikka toinen olisi kuinka kaukana, niin söpöily ja pieni flirtti ja kehuminen lämmittää ihan kuumaksi. Jotkut miehet ne vain osaavat. Ja osaavan ystäväni kunniaksi laitan TÄMÄN biisin.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa potkupallo, mutta tuo poika on aivan fani. Tunnustaa julkisesti rakkauttaan joukkuetta kohtaan. En oikein tiennyt miten asiaan pitäisi suhtautua. No, Emma se tietysti pelasti minut tästäkin pulmasta. Sain tietää totuuden. Miehet fanittavat peliä ja seuraavat palloa. Naiset fanittavat peliä ja seuraavat miehiä. Ei kukaan siitä pallosta oikeasti edes välitä, mutta ne miehet... NIITÄ jaksaa katsoa! Siellä on kuulemma rotunsa kerma paikalla oikein lähikuvissa. Miten olin voinut missata tämän?

Sain juuri kynän, karkin ja kirjeen kaupunginjohtajalta. Olen hämmentynyt.
Ja päivä on vasta alussa.
 
P.S. Nyt voit seurata blogiani myös Bloglovinin avulla.
   

Näkökulmia.

Tänään yhdellä tuttavallani oli surua hiuksistaan, jotka kampaaja oli leikannut ihan väärin. Ei huonosti, mutta eri tavalla kuin hän halusi. Turhautuminen ja pettymys toi kiukun ja pahan mielen, johon kyllä normaalisti osaisin samaistua helposti. Minua suututtaisi varmasti aivan samalla tavalla, koska mielestäni ihan yleisesti ottaen kaikkien pitäisi osata paremmin. Jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla, eikä vähän sinne päin.

Tänään en kuitenkaan päässyt ihan siihen samaan ymmärrykseen tämän tilanteen vakavuudesta, koska olin juuri hetki aikaisemmin kaupan kassalla odotellessa lukenut lööpin, jossa sanottiin, että syöpälapsia kiusataan. Eli sen sairauden ja kivun ja kaiken sellaisen kamaluuden lisäksi toiset kakarat vielä vittuilevat kaljusta. Sellaisen päälle tuo muutamaa senttiä liian lyhyt kampaus ei enää tuntunut niin suurelta ongelmalta, edes minun vaativassa mielessäni. Mutta omalla kohdalla ja ilman syöpää se tietysti saattoi tuntua suurelta murheelta. Pitää aina muistaa, että jokainen kokee tilanteet erilailla, omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan.

Ymmärsin siinä samassa, että minulla menee tosi hyvin. Elämäni on mukavan mieluisaa, ei huolet paina mieltä. Ja vaikka hiukseni näyttävät huomattavasti pahemmilta kuin tuon tuttavan uusi kampaus, minulla ei sentään ole syöpää.

Do the best you can until you know better. 

Then when you know better, do better.

(Maya Angelou)

Tapasin heti aamusta ihmisen, joka on hyvin samanlainen kuin minä, mutta elää täysin toisenlaista elämää. Emme tavanneet sattumalta, vaan siis ihan ennalta sovitusti käytiin kahvilla. Tämä oli kai sellainen verkostotapaaminen. Me emme tee yhdessä töitä, mutta voimme olla sellaisena henkisenä tukena ja peilinä toisillemme. Ja jutella mistä tahansa. Samanhenkisyys on tärkeää.

Olimme samaa mieltä myös muutamista ihmisistä. Ja tätä lausuntoa saan taas varmasti katua, mutta oli aivan ihana oikeasti avautua toisista ihmisistä yhdessä! Minä kyllä tiedän, että kaikkia pitää arvostaa yhtä paljon. Että vain rakastamalla muita, voi saada rakkautta itse. Mutta siltikin. Synkkä totuus on, että minä en vain pidä kaikista ihmisistä. Varsinkaan tyhmistä. Ja jos joku toinen ilmaisee samansuuntaisen mielipiteensä yhteisestä tutusta, niin kuinka siitä voisi olla innostumatta edes vähän?

Olenko minä ihan kamala? Minä oikeasti nautin siitä hetkestä, kun sai kerrankin arvostella toista yhdessä jonkun kanssa. Kuulostaa kamalalta näin jälkikäteen sanottuna, mutta sinä tilanteessa se tuntui tosi hyvältä. Bonding moment. Eikä me oikeastaan haukuttu ketään. Enemmänkin vain todettiin, että jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia. Sitä paitsi makuasioista on muutenkin turha kiistellä. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas dementikkomummelista, neljäs sen rääkyvistä lapsenlapsenlapsista. Jokaisella on kuitenkin oikeus valita itse seuransa.

Tiedän, että toisten haukkuminen on rumaa. Niin ei saisi tehdä. Ja minä haluan mieluummin olla mukava ja ystävällinen. Nyt on siis huono omatunto. Mutta olin kuitenkin aito. Ja aitona oleminen on kaikista tärkeintä. Sitä paitsi astrokalenteri vakuutti minut jo heti aamusta, joten uskalsin sanoa mitä sylki suuhun toi. Erilaisuutesi on suuri rikkaus.

Nauti tänään omasta erilaisuudestasi ja uskalla olla kaikissa tilanteissa aivan oma itsesi. Löydät menestyksesi avaimet siitä, että teet asiat omalla tavallasi ja omalla ajallasi. Yksilöllisyytesi tuottaa sinulle tänään iloa ja nautintoa.

Aamun Posittivareiden sähköpostissa oli myös aivan mahtava ohje elämälle. (Bronsberg & Vestlund: Kuuntele itseäsi - vältä uupumus)

Aloita jälkiruoasta. Seuraa sydämen iloa! Ulvo kuulle! Pidä erivärisiä sukkia. Anna itsellesi lahjoja. Aja taksilla yksi korttelinväli. Luota elämään. Nautiskele hitaasti. Yllätä itsesi. Pukeudu aamiaiselle. Puhu kukille ja odota vastausta. Mene töihin yöpaidassa. Syleile puita. Lähetä rakkauskirjeitä itsellesi. Kokeile. Pyydä sitä mitä haluat. Istu takkatulen loimussa ja kerro tarinoita. Juttele ventovieraiden kanssa. Anna anteeksi itsellesi ja muille. Viskaa repustasi kivet pois. Juttele itseksesi. Ota vastaan. Leiki. Pidä omin lupinesi vapaapäivä. Laula töissä. Rakastele heinäsuovassa. Heitä tekemättömien töiden luettelo menemään. Pidä puseroa väärinpäin. Älä luovuta, vaan vaadi kaikkea. Telttaile pihalla. Arvosta kehoasi. Juo auringonpaistetta. Uskalla jotain uutta. Ajattele, että sinulla on joka päivä lomaa ja käyt työssä vain huviksesi. Seiso myrskyssä meren rannalla. Riko rutiineja. Älä pyydä lupaa. Tee jotain mikä on mahdollista. Tulevaisuudessa on toivoa. Maailmankaikkeus on mukava paikka.

Aika montaa noista olen tehnytkin. Eikä kyllä edes nolota sitä myöntää.

P.S. Jos joku taas loukkaantui jostain mitä sanoin, niin haluan vain muistuttaa, että minulla on yhä menossa se suruaika, joten olen vastuuttomassa tilassa. Enhän minä pahalla.

   

Ennusteita.

Annoin Tarot korttini taittajalle. Hän ei ole höyrähtänyt hippeyteen, mutta tekee minun näköistä kirjan kantta. (En silti tiedä miten nämä kortit liittyvät kirjaani. Mutta hänellä on visio ja se riittää minulle.) Joka tapauksessa, tästä johtuen minä kyselin neuvoa pitkästä aikaa Keiju korteilta. Ihan yhtä lailla osaavia viisauksia niissäkin on. Otin kortin pojalle, työlle ja tulevaisuudelle.

Pojalle tuli vesikortti, yksi suosikeistani, Tobaira of the Waters. Se kertoo rauhallisuudesta. Tyyneydestä, meditaatiosta, kiitollisuudesta ja muutoksen vastaanottamisesta. Vedessä on parantava voima. Kortti voi olla merkki siitä, että emotionaaliset tarpeet ovat tyydyttämättä. (No aijaa, olisko...) Tämä keiju kertoo valinnasta, joka on nyt edessä. Rakkautta ja huolenpitoa ei saa unohtaa, sillä loppujen lopuksi olemme ihan itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Minun täytyy siis pitää huolta itsestäni. Kyllä. Kuulostaa tutulta.

Työ sai kortin Spirit Dancer. Se on tunnekortti, totuuden etsimistä ja ilmaisua, joka kehottaa näyttämään enemmän itsestään. Etsi, kokeile ja ilmaise! Mitä vapaammin voin itseäni ilmaista, sen enemmän kasvan ja opin. Ymmärrän paremmin itseäni, kokemuksiani ja tunteitani. Kortti rohkaisee ottamaan luovuuden voimat käyttöön. Keskittymään luovuuden prosessiin. Hmm. Jos kirjoittaa ja avaa sielunsa kirjan muodossa, niin sen luulisi olevan aika hyvin sisimpänsä ilmaisua. Ja luovuuttakin. Selvästi olen menossa oikeaan suuntaan.

Sitten tulevaisuus, ja tämä oli hauskaa. Death, Kuolema. Toisin kuin ehkä nyt arvailit, tämä on oikeasti hyvä kortti ja kertoo todella merkittävästä muutoksesta. Se on luonnollista loppumista ja vanhasta irti päästämistä. Vapauttamista ja vapautumista. Täytyy päästää irti vanhasta, että voi jatkaa eteenpäin uuteen. Jokin asia on tullut tiensä päähän ja muutos on väistämätön. Se voi olla sisäistä tai ulkoista, todennäköisesti molempia.

Miksi alkoi tuntua, että Universumi koittaa kertoa minulle jotain? Ehkä on aika ymmärtää, että tämä epämääräinen suhteentapainen asia, josta olen pitänyt kynsin hampain kiinni puoli vuotta, ei olekaan minulle hyväksi. Että se hyvä olo, jonka siitä saa, ei riitä peittämään sitä kurjaa oloa, jonka siitä myös saa. Minusta on tuntunut liian kauan, että olen tässä suhteessa yksin. Ehkä olen ollutkin.

Ja sitten, kuin pisteeksi iin päälle... Tänään tuli sähköpostissa osuva ohje. Guidance from Eileen Caddy: That is Love.

You can help a soul far more by turning them within, so he learns to help himself and do his own seeking than by handing him the answers to all his problems
on a silver platter. Let him do his own searching; let him stand on his own feet. It is of far greater help to a child when you let that child make its own decisions,
even if they may not always be right, at least he will learn to grow and stand on his own feet instead of always relying on someone else. It is not easy to take your
hands right off and see someone make what you feel is a wrong decision, but you
must learn to do it to help that soul to grow. Gently take away the outer props until
he stands straight and strong by himself seeking deep within for everything. That is love, to love enough to help another to grow in stature by turning them
 to the source of all power, which can be found in every soul deep within.

Olin jo aivan mykistynyt, kun Astrokalenteri vielä kruunasi kaiken.

Sinulla on oma aivan erityinen rytmisi tässä elämässä ja vain rytmisi säilyttämällä pysyt mukana luonnon ainutlaatuisen viisaassa virtauksessa. Juuri nyt virtaus on tavallista voimakkaampi ja se tempoo sinua pois vapaudellesi ja riippumattomuudellesi haitallisista rutiineista tai velvoitteista. Sitä se mahdollinen ahdistava olo yrittää kertoa. Vapauttamalla itsesi jostakin ikävältä tuntuvasta jutusta, saat jälleen kiinni elämästä.

Vapaa elämä, täältä tullaan!

   

Unet. Tomu. Usko.

Näin lähes kokonaan valvotun yön jälkeen voisin todeta, että väsyttää. Kävi ilmi, että asun huoneessa, jossa on pahviseinät. Aivan mahtavaa! Voin salakuunnella kaiken, mitä keittiössä puhutaan, ihan ilman minkäänlaista vaivannäköä. Ja nyt unettoman yön jälkeen käyn taas sen verran hitaalla, että saan tänään varmasti tosi monta hyvää ideaa ja keksin kaikenlaista mukavaa. Kun on tarpeeksi väsynyt, niin aivot menee säästöliekille ja keskittyy oleelliseen. Ja koska minun aivot on erilaiset, niiden mielestä oleellinen on usein jotain hyvin erikoista ja minuakin ällistyttävää.

Tämä minun vanha (mutta vasta huoneeseen tuotu ja siksi uudelta tuntuva) pöytä on asetettu hienosti ikkunan eteen. Ja minun maisema on tosi huikea. Vaikka näen vain kaupungin ja talojen kattoja, aamuaurinko tekee niistäkin kauniita. Olen puiden yläpuolella ja katselen, kuinka lokit kurvailevat ikkunani ohi. Ne eivät yleensä ole ihmisten suosikkilintuja, mutta minä kyllä pidän niistä. Lokin näkeminen tarkoittaa, että jossain lähellä on vettä. 

Astrokalenteri lupaili taas rakkautta.

Sinun kannatta kaikilla tavoilla ilmaista hyvää oloasi ja kasvanutta harmoniaasi. Tämä on esinäytös vielä huikeamman rakkaudellisen ajanjakson kynnyksellä. Kun olet nyt avoin ja rohkea ja tuot tunteesi esiin, parannat itseäsi ja ympäristöäsi vastaanottamaan aina vain suurempia lahjoja. Koeta siivota kaikki negatiivisuus ajatuksistasi.

Teen parhaani. 

Minulla oli eilen mahtava koulutuspuhelu. Se liittyi niihin ihmeaineisiin, joista maltoin olla kirjoittamatta näin pitkään. Koulutuksesta tarttui muutama sellainen yleispätevä ajatus mukaan. Ja niitä sitten päässäni pyörittelin, kun tuijotin kattoa viime yönä.

Se on kyllä jännä miten helposti sitä menee johonkin ajatukseen mukaan ihan vain sen vuoksi, että kerran tapahtuu jotain. Tai kuulee jotain. Tai käsittää väärin jotain. Ja sitten paahtaa menemään sillä samalla ajatuksella jopa vuosia, vaikkei oikeasti edes ymmärrä miksi niin ajattelee. Minua nauratti, kun kouluttaja sanoi, että tuollaisissa tilanteissa hän kysyy itseltään, että "Onkos tämä aivan totta?" Ja usein huomaa, että ei ehkä olekaan. Minusta se oli hyvä neuvo. Aina, kun tuntee olevansa liian voimakkaasti jotain mieltä, niin kannattaa kysyä itseltään tuo kysymys. Varsinkin, jos se on jonkinlainen negatiivinen mielipide.

Minä olen tämän kesän aikana huomannut, että minulla itselläni oli juuri tuollainen hyvin negatiivinen ajatus rahan suhteen. Minä inhosin raha-asioita. Tai maksamista tai hinnoittelua tai mitä ikinä rahaan liittyikin. Eikä siinä vielä kaikki, minä en pitänyt niistä ihmisistä, joilla oli rahaa. Ne sellaiset ihmiset ovat pahoja. Huijanneet köyhiä poloisia. Ja aivan varmasti muutenkin epärehellisiä ja itsekkäitä. Olin varma, että raha muuttaa ihmisen. Mutta. Onkos tämä aivan totta? No eipä taida olla. Raha on väline moneen hyvään asiaan. Rikkaat ihmiset eivät ole pahoja. He ovat vain ihmisiä, jolla on paljon rahaa. Raha ei aiheuta ongelmia ja väkivaltaa, köyhyys sitä aiheuttaa. Rahalla voi tehdä paljon hyviä asioita. Ja jos nyt miettii aikaisempia kirjoituksiani, kohta julkaistavaa kirjaani ja ylipäätään mietteitäni viimeisen kymmenen vuoden ajalta... Siellä on koko ajan ollut taustalla sellainen ajatus, että haluan tehdä hyviä asioita. Oli lohdullista huomata, että raha ei tee ihmisestä pahaa. Se ei muuta ihmistä. Raha vain vahvistaa sitä mitä jo on.

Minä ajattelin tehdä paljon rahaa. Ja sitten paljon hyviä asioita. 

   

Kodin tuntua.

Onpa tosiaan ollut rankka tämä viimeinen "lomaviikko" ennen todellista työnteon aloittamista. Eilen menin nukkumaan tosi myöhään ja mietin, että kun yhden päivän vielä jaksaa, niin sitten helpottaa. En kyllä tiedä mihin väitteeni perustan, koska tämän päivän jälkeen on häät ja sitten enää yksi päivä aikaa hoitaa kaikki laiminlyödyt kotihommat. Pidän lepopäivän taas vain henkisesti.

Yksi sellainen ihana uutinen tähän väliin, että minulla on koti! Se on tosi lähellä valmista. Toissapäivänä lähti kaikki huoneen edellisen omistajan huonekalut ulos ja haettiin ottoiskän ja Emman kanssa uudet tilalle. Jo ennalta sovittujen sängyn ja valkoisen laatikoston lisäksi sain myös pienen puisen lipaston ja jonkinlaisen lolerikkohyllyn. Parin puulaatikon ja lautahyllyn avulla rakensin niistä oikein hienon kirjahyllykokonaisuuden. Sen osat riitelevät värillisesti, mutta sellaisen ongelman voi aina maalata pois. Sitten joskus.

Tuleva kirjani on nyt hiottu niin valmiiksi kuin se on mahdollista hioa. Tiia on istunut joka päivä tunteja luonani ja puuttunut kaikkeen mahdolliseen. En koskaan aikaisemmin tajunnut miten tarpeellinen tuollainen henkilö onkaan. Mutta nyt tiedän. Ja olen kiitollinen, että sattuma, kohtalo, joku jumalista, tai mikä nyt ikinä hänet luokseni toikaan. Nyt se on enää ajan kysymys, että minä olen kirjailija. Melkoista.

Astrokalenteri ennusti taas rakkautta. "Sinut huomataan ja sinua arvostetaan aivan uudella tavalla." Lupaili se uusia ihmissuhteitakin. Ja sitten kaveri ehkä tietämättään viittasin siihen vetovoiman lakiin. "Eräs seikka, joka kannattaa muistaa on se, että ilo tulee ilon luokse." Sitähän se vetovoiman laki tarkoittaa. Tuohon ilon kohdalle voi vaihtaa minkä tahansa sanan ja lause toimii yhä. Onni. Rakkaus. Raha. (Myös ne negatiiviset jutut.)

Lainaan tähän loppuun vielä pätkän Astrokalenteristani, koska se oli tänään jotenkin niin viisas. Nämä ajatukset saavat aina niin hyvälle tuulelle, tai ainakin ajattelemaan asioita uudelta kantilta.

Luottamuksen vastaanottaminen rakastetultasi tarkoittaa sitä, että uskallat tehdä elämässäsi sitä, mistä itse pidät. Ellet pysty tähän, et myöskään luota hänen rakkauteensa, vaan kuvittelet hänen pitävän sinusta vain siksi, että teet asioita hänen mielikseen. Se on kaukana rakkaudesta, eikä siitä paljon juhlimisen aihetta saa kasattua.

   

Netin antia.

Tänään internet toi ilon aamuuni. Tai oikeastaan ihan ensimmäisenä aurinko, joka herätti jo ennen kuutta. Mutta se ei haitannut ollenkaan, koska menin niin ajoissa nukkumaan. Sain viimein normalisoitua tämän vinksahtaneen unirytmini, ihan vahingossa. Joka tapauksessa, Astrokalenteri aloitti upeasti otsikolla: Hyppää menestyksen rattaille.

Se on tarkoitukseni. Vaikka kaikki eivät minuun ja tekemiseeni uskokaan, niin minä itse alan uskoa. Nyt on tullut niin monta oikeasti auttavaa kättä ja päätä hommiini mukaan. Asiat vain järjestyvät. Se on ihmeellistä, koska minä vain päätin. Vaikka välillä jo menikin jotain pieleen, niin en antanut sen masentaa, vaan sitkeästi vain visioin positiivisia tuloksia. Päädyin samoihin tuloksiin, mutta eri reittiä kuin kuvittelin. Parempaa reittiä. Tämä oli niin hieno muistutus siitä, että vaikka vastoinkäymisiä tuleekin, niillä on yleensä ihan vain hyvä tarkoitus.

Sitten positiivarit sanoivat näin: 

Vältä ottamasta vaikutteita heiltä, jotka vähättelevät kaikkea mitä teet. Pienet ihmiset tekevät aina niin, mutta todella suuret ihmiset saavat sinut tuntemaan, että myös sinusta voi tulla suuri. 

Voi, että miten hienosti sanottu tuokin taas. Tuli sellainen oikeasti mahtipontinen olo. Näinhän se juuri meneekin. Tämä on vähän sama asia kuin niiden joidenkin upeiden ihmisten seurassa oleminen. Esin sitä haluaa tutustua ihailemaansa ihmiseen paremmin ja ajattelee, että onpa mahtava kaveri, ihanaa että ollaan tavattu. Juuri tuollaisia menestyneitä ihmisiä minä tarvitsenkin elämääni. (Tai mikä termi milloinkin on tuota ihmistä kuvaamaassa.) Ja sitten kuitenkin joka kerta kun tapaa, tuntee itsensä huonoksi. Joko niin, että tuo hyvää tarkoittava huipputyyppi sanoo jotain, joka muka kannustaa, mutta todellisuudessa saa vain huomaamaan omat ärsyttävät puutteet, tai sitten ihan omin avuin huomaa olevansa riittämätön sellaisessa seurassa. Niin kurjalta kuin se tuntuukin sanoa, tuollaiset ihmiset eivät olekaan hyväksi. Heitä pitäisi oikeastaan välttää. Eikä se missään nimessä ole heidän syytään. Se ei ole kenenkään syytä, se vain on.

Seuraavaksi sain TÄMÄN linkin. Näin sinkkuna tuo jotenkin osu ja uppos.

Ja vielä sellainen muutos elämääni, että olen siirtynyt twiittailun maailmaan! Kyllä vain. Minut löytää nyt myös Twitteristä. Tämä on sellainen stalkkereiden järjestelmä, jossa voit seurata haluamiasi tyyppejä ihan luvan kanssa. Seppo sanoi, että siellä ovat kaikki julkkikset, joten tietysti minunkin piti sinne siis työntyä. Voit alkaa seurailla minua TÄMÄN linkin kautta.