Kuolema.

Oletko koskaan joutunut kokemaan menettämisen tunteen? Sen tuskan, kun tajuaa, että paluuta ei enää ole, ja että ei tule koskaan saamaan sitä jotain enää takaisin. Se on aivan kamalaa. Sitä ei toivo kellekään, koskaan. Mutta kaikki sen joskus kokevat, tavalla tai toisella. 

Sitten on vielä se toinenkin menettäminen, se vaikeampi. Eli, että päästää irti jostain, jota ei oikeasti ole menettänyt, mutta joka ihan ehdottomasti pitää poistaa elämästä. SE on vaikeaa. Koska ei riitä, että se jokin vain viedään pois. Pitää ihan itse löytää se helvetillinen tahdonvoima, jolla työntää väärät asiat pois elämästään. Ja sitten tulee se sama kauhu ja kipu, kun sen asian sitten ihan oikeasti myös menettää. 

Mietin joskus, että miksi tämä elämänkoulu on toisinaan niin raakaa. Mitä varten tätä kaikkea oikeastaan opiskellaan? Onko jollain joku suunnitelma minun varalle? Uskoni Jumalaan meni jo rippikoulussa, mutta uskon silti energiaan. Kaikki koostuu energiasta, siihen on helppo uskoa. Mutta onko siellä joku joka määräilee näitä energioita? Ohjaa tapahtumia ja määrittää menot?

On siellä, todellakin. Se jokin suuri voima olen minä itse. (Ja nyt lähti katolilaiset lukijat.) Olkoon se nimeltään tahdonvoima tai positiivisuus tai tavoitteellisuus tai mitä nyt ikinä. Ehkä kaikki yhdessä. Joka tapauksessa, olen aika lailla 100 % vastuussa siitä mitä elämässäni tapahtuu. Minä vain, ihan itse. Olen alkanut ymmärtää tuon yhtälön pikkuhiljaa. Tiesin, että viime vuosi Kauhujen saarella muutti minua peruuttamattomasti, mutta en ymmärtänyt, että muutos oli niin suuri. Huomasin sen tällä viikolla. 

Kotikylällä on taas rallit päällä. Kirjaimellisesti ja ihan oikeasti, maapallon parhaat kuskit ovat täällä päristämässä ja osa pöpelikköä niittämässä. Sellaista se on, joka vuosi. Myös ihana skottimekaanikkoni on täällä, kuten aina. Jokavuotiset treffit, jo kahdeksatta vuotta. (Tosin viime vuonna missasin senkin.) Tyyppi oli suloinen poika kun tavattiin, nyt jo elämän kuluttama järeä ammattilainen. Mutta yhä suloinen. Jokin oli kuitenkin erilailla. Olin hämmentynyt.

Tavattiin vain kerran, koska yhtäkkiä minusta ei enää tuntunut siltä. Ei kiinnostanut enää. Oikeastaan ärsytti se paheellisuus ja valheet. En enää halunnutkaan olla osa sitä kusetusta, koska ihan samanlainen kakkiainen tämä kaveri on kuin jokainen noista rallimekaanikoista, jotka jättävät sormuksensa hotellihuoneeseen. (Sisäpiirin tietoa.) Eihän siinä. Jokainen tyylillään toki. Mutta yhtäkkiä kaikki se oli vastenmielistä minulle, siitäkin huolimatta, että en ole yksi niistä rallihoidoista. Meistä on tullut tässä vuosien mittaan oikeastaan aika hyvät kaverit.

Ehkä juuri siksi tämä onkin enemmän vaikeaa. En tapaa tuota miestä enää koskaan. Aika aikaansa kutakin. Haluan elämääni rehellisiä ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat aitoja - ei vain minulle, vaan kaikille. Ihmisiä, jotka haluavat ja tekevät hyvää. Joilla on munaa jättää se väärä tyttöystävä mieluummin kuin pettää vuodesta toiseen. Omituisinta tässä oli ehkä se, että tämä kaikki oli minulle nyt aivan ihmeellisen selvää. Täysin kirkas kuvio. Ei epäilystäkään siitä mitä pitää tehdä.

Ja silti, kaikessa kirkkaudessaan tuo ajatus on tuskallinen. Yhtäkkiä pitää päästää irti ihmisestä, josta kuitenkin pidän paljon. Tai ainakin pidin silloin joskus, kun ei ollut vielä tyttöystäviä mukana kuvioissa. Kahdeksan vuotta on pitkä aika. Samalla tajusin, että elämässäni on muutama muukin jarruttava kaveri poistettavana. Ihana italiaano Povero Marco. Maltan Kalle. Ihmisiä, jotka tavalla tai toisella pitävät minua otteessaan, vaikka ei enää nähdä. 

Se varsinainen iritipäästämisen työ onkin korvien välissä. Se ei liity keneenkään toiseen. Ei tarvitse lopettaa olemasta ystävällinen tai poistaa tuttavapiiristä, niin kuin olen virheellisesti tehnyt aikaisemmin. Pitää vain antaa anteeksi ja ymmärtää, että tämä aika on nyt mennyt.

Kysyin tänään pitkästä aikaa opastusta Tarot-korteilta. Sain kuoleman. Miten sattuikin, sen numero on 13. Se ei tarkoita fyysistä kuolemaa, vaan radikaalia muutosta. Vanhojen suhteiden on hajottava, että uutta voi tulla. Kaiken on ensin palettava poroksi, että se fenikslintu voi nousta tuhkasta. Tämä kortti on merkkinä siitä, että olen valmis muutokseen. Valmis päästämään irti. Valmis tekemään tarvittavat muutokset. "Elä ennen kuin kuolet." 

Olen sanonut ennenkin ja sanon taas. Nuo kortit eivät valehtele koskaan.

Hyväksy se tuska, joka saattaa seurata vanhan menettämisesta.

Palanut bataatti.

On päiviä, jolloin mikään ei mene niin kuin suunnittelet. On myös päiviä kun huomaat, että mikään ei mene niin kuin suunnittelet, vaan käsittämättömän paljon paremmin. Enpä olisi toissayönä sängyssä pyöriessäni ja unta odotellessani voinut mitenkään kuvitella näitä tulevia käänteitä. En vaikka tein pitkästä aikaa selkeän suunnitelman koko päivälle, aikataulutin toimintani ja tein hyvin suorat suuntaviivat.

Alku meni ihan niin kuin pitikin. Ensin kirjoitin blogin, sitten soitin työpuhelun, kävin suihkussa ja tapasin Annaa. Sain hienon kampauksenkin. Sitten se kaikki meni omituiseksi. Jehovan todistajat ilmestyivät ovelleni. Eihän sellaista oikeasti enää tapahdu, en tiennyt että niitä vielä juoksentelee irrallaan. Lupasin näille miellyttäville pojille, että ajattelen Jumalaa sitten vaikka ihan keskenäni. Eihän siinä, kiitos että kävitte tarkistamassa kantani asiaan. Yhä on tallella.

Olin sopinut jo aikaisemmin tapaamisen keskustassa kuvittavaan yritykseen. Alkuperäinen syy tapaamiselle oli vähän jo mennyt ohi, kun aikaa oli vierähtänyt, mutta halusin nyt kuitenkin käydä siellä pyörähtämässä. Menin toimistoon hieman ajoissa, puoli kolmeksi. Tapaaminen päättyi melko tarkalleen kello puoli kaksitoista.

Oli melko vaikea pysyä aiheessa, jota ei oikeastaan oltu edes ennalta päätetty. Puhuttiin kuvittamisesta ja linkeistä ja opeista ja vanhemmista ja menneisyydestä ja väreistä ja suunnitelmista ja chakroista ja muutoista ja sopeutumisesta ja suunnista ja tavoista ja ajattelusta ja ihmisistä. Sitten tuli nälkä. Sain kutsun tuliselle bataattikeitolle. En tiennyt mitä se tarkoittaa, joten otin ilolla kutsun vastaan. Mutta sitä ennen piti kävellä lavan kanssa muutaman korttelin päähän miellyttävään valkoiseen Luostarikoppiin.

Siellä minä sitten seisoin paksuun vilttiin kääriytyneenä, jättivillasukat jalassa, kuorimassa bataatteja. Aivan mahtavaa! Oranssia ruokaa valmistellessa jutut sen kuin paranivat. Puhuttiin oppimisesta, henkisyydestä ja virheistä. Tarot kortit olivat mukana jutussa, kuten ilmeisesti muutama henkiolentokin. Asiaa riitti sen verran paljon, että se bataattimöyhös paloi ihan mustaksi kattilan pohjaan. Aivan selvästi kokkaustaitoni tulevat mukanani osaaviinkin keittiöihin. Vaan eipä hätää, taloudesta löytyi toinenkin kattila, jolla hommaa saattoi jatkaa. Minä sain vielä käyttää survinta, joten tuntui kuin olisin aivan oikeasti ollut mukana tässä kokkausprojektissa.

Keitoksesta tuli hurjan tulista ja maukasta, ja söimme sen juhlavasti kullatuista astioista. Testasin myös jonkinlaista lihaa, joka maistui savulle ja oli kylmää. Kaikki oli niin juhlallista ja hienoa ja hyvää. Sain vielä kotiin viemiseksi kaksi pahvilaatikkoa ja eriväriset kynnet. Aivan käsittämätön päivä ja ilta ja melkeinpä yökin, kun meni niin myöhään.

Viime päivät ovat kyllä olleet hyvin rikkaita. Menee viikko kaiken oppimani käsittelyyn. Kun lopulta pääsin takaisin tilapäiskotiini, istuin vain kuuntelemassa musiikkia ja tuumasin, että näin sen kyllä pitikin mennä. Jos ei kaikkien olleiden, tulleiden ja tulevien ajatusten seasta löydy se vuoden mehukkain idea, josta astrokalenteri minulle kertoi, niin sitten sitä ei kyllä tarkoitettu tulevaksi.

Bataattikeitos, osa 1. Hieman saanut jo nesteytystä

ensiavuksi sen jälkeen, kun minä ronkin haarukalla

ennakkomaistiaisia. (Niitä jotka kattilasta irtosivat.)

     

Vihjeitä.

Eilen illalla olin tavattoman hukassa. Ja silloin kun ollaan hukassa, sitä usein pyydetään neuvoa. Kortit ovat edelleen taittajalla, joten käännyin taas Keijujen puoleen. (Tämä kuulostaan minustakin aina niin kahelilta, mutta hei - jos se kerta toimii niin...) Pitää ihan oikeasti alkaa uskoa näihin juttuihin enemmän. Minulla on tosi vahva intuitio tai vaisto, joka ei ole vielä koskaan valehdellut. Eri asia sitten olenko sitä kuunnellut, mutta ei mennä nyt siihen. Minä AINA tiedän. Ja ehkä nuo kortit toimivat minulla juuri siksi niin hyvin. Tähän voisi skeptikko tietysti taas sanoa, että kai ne toimivat, kun niihin uskoo ja alkaa sitten elää sen väittämän mukaan. Varmasti tuokin totta. Luulisin tuon pätevän ainakin niihin päivähoroskooppeihin melko hyvin juuri noin. (Joita en muuten lue.)

Tarot kortit tai Keijut eivät varsinaisesti anna ohjeita, niillä ei ennusteta. Ne ehkä enemmänkin varoittavat tai vahvistavat jotakin, jonkin tietyn teeman ympärillä. Tuovat selkeyttä omiin ajatuksiin. Kuten eilen. Minä luotan Universumiin jopa tällaisessa naurettavassa korttitilanteessa. En tiedä miten niitä pitäisi oikeasti lukea ja sekoitella. Teen sen ihan omalla tavalla, sillä mikä tuntuu oikealta sillä hetkellä. Aika usein ajatukseni harhaantuvat ja sieltä kasasta vain tipahtaa joku kortti, kun huolimattomasti niitä sekoittelen. Ja se kortti ei koskaan ole ollut väärä.

Eilen syliin tipahti kaksi korttia. Olin aivan häkeltynyt, sillä niin sopivasti nämä taas osuivat siihen surulliseen hetkeen. Molemmat kortit kertoivat muutoksesta. The Guardian at the Gate kannustaa avaamaan sydäntä ja olemaan valmiina, sillä tavattoman suuria muutoksia on tulossa. No, tervetuloa vain, en vastusta vähääkään. Uusia mahdollisuuksia, uusi ajanjakso elämässä. Paluuta entiseen ei ole. Ja sitten Iris of the Rainbows kertoo toivosta ja tuo lupauksen huomiselle. Se kertoo parantumisesta. Myrsky loppuu pian ja olo helpottuu. On muutoksen aika.

Voihan tämä olla sattumaakin, mutta ihmeellisellä tavalla tuo muutos tulee nyt vastaan joka paikassa. Vähän niin kuin se Barcelona. Alkaa jo tuntua siltä, että Universumi pitää minua niin tyhmänä tai itsepäisenä, etten usko vähemmällä. (No niin no, enhän minä kyllä olekaan uskonut...) Että pitää ihan tosissaan tökkiä ja tunkea viestiä päin naamaa. Hämmentävää.

Ja ettei tämä menisi nyt ihan täysin vain kortteihin tuijotteluksi, sain taas aamulla sähköpostiin tarjouksen matkasta Barcelonaan. Sitten avasin blogin ja huomasin, että mainoksessa vihjaillaan muuttamisesta, kun siellä kerrotaan jostain tukevasta kevytsarjalaisesta pakkausavusta. Ja kun ottaa huomioon, että se Lohikäärme ihan oikeasti tallasi minut eilen julmimmalla mahdollisella tavalla, niin olen aika vahvasti sitä mieltä, että minua ei enää tarvita täällä. Olisiko siis aika vaihtaa maisemaa?

Järjettömyys on sitä, kun toistaa samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen ja odottaa erilaisia tuloksia. 

Olkoon tämä viikon oppi. Järjettömyys loppuu NYT.

   

Ennusteita.

Annoin Tarot korttini taittajalle. Hän ei ole höyrähtänyt hippeyteen, mutta tekee minun näköistä kirjan kantta. (En silti tiedä miten nämä kortit liittyvät kirjaani. Mutta hänellä on visio ja se riittää minulle.) Joka tapauksessa, tästä johtuen minä kyselin neuvoa pitkästä aikaa Keiju korteilta. Ihan yhtä lailla osaavia viisauksia niissäkin on. Otin kortin pojalle, työlle ja tulevaisuudelle.

Pojalle tuli vesikortti, yksi suosikeistani, Tobaira of the Waters. Se kertoo rauhallisuudesta. Tyyneydestä, meditaatiosta, kiitollisuudesta ja muutoksen vastaanottamisesta. Vedessä on parantava voima. Kortti voi olla merkki siitä, että emotionaaliset tarpeet ovat tyydyttämättä. (No aijaa, olisko...) Tämä keiju kertoo valinnasta, joka on nyt edessä. Rakkautta ja huolenpitoa ei saa unohtaa, sillä loppujen lopuksi olemme ihan itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Minun täytyy siis pitää huolta itsestäni. Kyllä. Kuulostaa tutulta.

Työ sai kortin Spirit Dancer. Se on tunnekortti, totuuden etsimistä ja ilmaisua, joka kehottaa näyttämään enemmän itsestään. Etsi, kokeile ja ilmaise! Mitä vapaammin voin itseäni ilmaista, sen enemmän kasvan ja opin. Ymmärrän paremmin itseäni, kokemuksiani ja tunteitani. Kortti rohkaisee ottamaan luovuuden voimat käyttöön. Keskittymään luovuuden prosessiin. Hmm. Jos kirjoittaa ja avaa sielunsa kirjan muodossa, niin sen luulisi olevan aika hyvin sisimpänsä ilmaisua. Ja luovuuttakin. Selvästi olen menossa oikeaan suuntaan.

Sitten tulevaisuus, ja tämä oli hauskaa. Death, Kuolema. Toisin kuin ehkä nyt arvailit, tämä on oikeasti hyvä kortti ja kertoo todella merkittävästä muutoksesta. Se on luonnollista loppumista ja vanhasta irti päästämistä. Vapauttamista ja vapautumista. Täytyy päästää irti vanhasta, että voi jatkaa eteenpäin uuteen. Jokin asia on tullut tiensä päähän ja muutos on väistämätön. Se voi olla sisäistä tai ulkoista, todennäköisesti molempia.

Miksi alkoi tuntua, että Universumi koittaa kertoa minulle jotain? Ehkä on aika ymmärtää, että tämä epämääräinen suhteentapainen asia, josta olen pitänyt kynsin hampain kiinni puoli vuotta, ei olekaan minulle hyväksi. Että se hyvä olo, jonka siitä saa, ei riitä peittämään sitä kurjaa oloa, jonka siitä myös saa. Minusta on tuntunut liian kauan, että olen tässä suhteessa yksin. Ehkä olen ollutkin.

Ja sitten, kuin pisteeksi iin päälle... Tänään tuli sähköpostissa osuva ohje. Guidance from Eileen Caddy: That is Love.

You can help a soul far more by turning them within, so he learns to help himself and do his own seeking than by handing him the answers to all his problems
on a silver platter. Let him do his own searching; let him stand on his own feet. It is of far greater help to a child when you let that child make its own decisions,
even if they may not always be right, at least he will learn to grow and stand on his own feet instead of always relying on someone else. It is not easy to take your
hands right off and see someone make what you feel is a wrong decision, but you
must learn to do it to help that soul to grow. Gently take away the outer props until
he stands straight and strong by himself seeking deep within for everything. That is love, to love enough to help another to grow in stature by turning them
 to the source of all power, which can be found in every soul deep within.

Olin jo aivan mykistynyt, kun Astrokalenteri vielä kruunasi kaiken.

Sinulla on oma aivan erityinen rytmisi tässä elämässä ja vain rytmisi säilyttämällä pysyt mukana luonnon ainutlaatuisen viisaassa virtauksessa. Juuri nyt virtaus on tavallista voimakkaampi ja se tempoo sinua pois vapaudellesi ja riippumattomuudellesi haitallisista rutiineista tai velvoitteista. Sitä se mahdollinen ahdistava olo yrittää kertoa. Vapauttamalla itsesi jostakin ikävältä tuntuvasta jutusta, saat jälleen kiinni elämästä.

Vapaa elämä, täältä tullaan!

   

Toimintaa.

Ihana viikonloppu! Aloitin lauantain raatelemalla itseni rautalankaan ja verkon reunoihin. Sain viime viikolla hommattua naamiontekoaineita, kiitos Sepon joka kuskasi minua tulevaisuuden ihmeautollaan ja kantoi jättimäisen Ekovillapaketin päänsä päällä. Olin jo muutaman päivän ajan halunnut aloittaa uuden naamion, joten nyt kun projekti sitten viimein käynnistyi, en malttanut lopettaa.

Sunnuntaina liisteröin ensimmäisen pohjakerroksen ja samaisen Sepon ansiosta löysin netistä niitä aineita, jotka tuosta naamiomassasta vielä puuttuivat. Palaset alkavat nyt loksahdella paikalleen. Siis kuvainnollisesti. Naamio rakentuu ihan yhdestä osasta. Tällä kertaa muistin ottaa eri työvaiheista kuvia.

Maanantai on lempparipäiväni ja tänään olen entistä isommasti vedossa. Neljä tapaamista ripotellen koko päivälle. Olen innoissani, vaikka takana onkin uneton yö. Mietin sitä omituista oloa illalla, kun en saanut unta. Miksi rintakehää painaa ja miksi uni ei tule. Se on taas sitä stressiä. Huomasi sen vasta sitten, kun sain pitkästä aikaa pitää yhden päivän tekemättä mitään pakollista. Eli kun oikeasti pysähdyin. Pahus.

Katsoin todella pitkästä aikaa neuvoa korteista. Työlle, elämäni ihmiselle ja tulevaisuudelle. Sain työlle voimakortin, ihmiselle rakkauskortin ja tulevalle kukoistuskortin. Ei passaa valittaa. Omituista tässä on se, että joka kerta, kun tuota ihmistä ajattelen ja kortin hänelle nostan, se on aina tuo sama kortti. Okei, tapahtuu tosi harvoin, tämä taisi olla kolmas kerta, mutta silti. Erikoista.

Tapaan tänään taittajaa. Mies vaatii jo ihan mahdottomia. Sillä on ihan selvästi niin selkeä visio, että minun ei tarvitse ottaa siitä minkäänlaista lisästressiä. Mutta tämänhän minä jo tiesinkin. Mietityttää vain kuinka saan kaiken hoitumaan, siis oman osuuteni. Kaikki menee niin vauhdilla. Mikä on tietysti hyvä asia, koska olen viivytellyt jo sen kolme vuotta. (Joista siihen kirjoittamiseen on kyllä mennyt ainakin yksi vuosi.) Tämä on juuri se syy miksi kannattaa valita oikeat ihmiset ympärilleen. Positiivista painostusta ja asioita tapahtuu. Oikeat ihmiset saavat parhaan esiin ja sitten ei voi muuta kuin onnistua. Kukoistuskortti.
 

Sunnuntai.

Sain jouluna Tarot-tulkinnan Internetistä. Jotenkin vähän epäilytti, koska itselläkin sellaiset Tarot-kortit on, ja se korttien sekoittaminen on aika tärkeä osa sitä korttien tulkintaa, mutta hei  - jouluna voi kokeilla leikkimielisesti kysyä opasteita internetiltä. Sain kortin: Rakastavaiset.

Rakastavaisten kortti kertoo aina suurista valinnoista, jotka ovat nyt edessäsi. Joudut valitsemaan helpon ja vaikean tien välillä tai ahdistavan ja vapaan tien välillä. Tällaisena aikana olet rakkauden testissä ja sinun on uskallettava tehdä päätös, jolla osoitat rakkautesi itseäsi kohtaan.

Melko hyvin näyttää Internetkin osaavan.

Kävin tänään kaupassa. Mahdollisesti viimeisen kerran ikinä, siis täällä Irlannissa. Satoi vettä ja sain taistella viimaa vastaan hattua pidellen, että pääsin eteenpäin. Mutta kuinka kovasti hymyilinkään! Viima tuntui niin hyvältä. Tietysti vain, koska tämä kakka loppuu niin pian. Melkein nauroin ääneen.

Varastan tämän idean ystävältäni Annelta:

Asioita, joita minulle EI tule ikävä Irlannista: 
1) Sää. Ikuista sadetta ja vihmovaa tuulta. Aurinko, joka ei lämmitä.
2) Nariseva sänky, jonka jouset painavat selkään.
3) Epäterveellisyys. Täältä on mahdoton löytää mitään terveellistä syötävää. Saati tehdä sitä itse. (Siis siinäkään tapauksessa, että tykkäisi tai osaisi kokata.)
4) Likaisuus ja roskat. Ihan kaikkialla.
5) Välinpitämättömyys. Kaikki on hajalla, ketään ei kiinnosta.
6) Kylmyys. Säässä ja ihmisissä ja asunnoissa.
7) Suihku, josta hädin tuskin tulee edes vettä. Se on uusi, ja silti ilman painetta.
8) Bussiin oksentavat ihmiset.
9) Klo 04:04 herätykset.
10) Työpaikka, jossa ihmiset ovat hyödykkeitä.
11) Puput, jotka ovat kaikkialla.
12) Tanskalaiset, jotka molottavat rumaa kieltään kovalla äänellä, ja joiden tarkoitus on vain viettää aikaa. Kukaan ei tee mitään, paitsi huonontaa tilastoja kaikilta.
13) Yksinäisyys, jota tunsin lähes koko ajan, vaikka hyvin harvoin sain olla yksin.
14) Pahviseinät, ja kämppisten tahaton melu.
15) Mauton ruoka.
16) Vettä hylkivä vessapaperi.

Viimeistä edellinen päivä. Aikamoista. Huomenna sitten pakkaan ja viimeistelen ja valmistaudun henkisesti suureen elämänmuutokseen. Kuinkahan tässä käy?
   

Viinejä.

Elämä on yhtä juhlaa. Ensin oli ne seitsemän riemun aihetta, jotka missasin, koska makasin kotona kipeänä. Mutta elämä jatkuu, samoin juhlat. Meillä oli Salaseuran kevätkarkelot. Pienellä porukalla, suurella sydämellä, teemana Rooma. Viini oli hyvää ja tutustuin uuteen italialaiseenkin. Uskalsin jopa puhua, tosin en ole varma oliko se italiaa. Mutta uuden opitun käsimerkin avulla sitä kai voi kuitenkin keskusteluksi sanoa.

Sitten eilen heti töiden jälkeen ystäväni Lanttien Prinsessa tuli viettämään viini-iltaa. Hommattiin vaikka minkälaisia herkkuja, kuten porkkanapiirakkaa, juustoja, oliiveja, prosciuttoa, patonkia, rypäleitä ja pientä suolaista. Yksi juusto haisi homeelle, toinen kissan röyhtäykselle, mutta kolmas oli oikein hyvää. Oikea nautiskeluilta! Vaikka meillä on täysin erilaiset elämät, meissä on paljon samaa. Katsottiin tietysti elämänohjeita Tarot-korteilla. Sain hyvän vahvistuksen ajatuksilleni. Kortit tietävät aina. Melkein pelottavaa, miten vahvasti niistä saa vastauksia, mutta pelko on tietysti ihan turhaa. Mielenkiintoiset ajat tulossa.

Huomasin muuten ihan sattumalta yhden huolestuttavan seikan. Tai en minä tiedä onko se huolestuttavaa, mutta ainakin erityisen omituista. Löysin jostain tuolta blogin asetuksista sellaisen tilaston, joka kertoo lukijamäärät maiden mukaan. Suomessa blogia on luettu 14513 kertaa. Jenkeissä 798 kertaa, Venäjällä 303, Italiassa 214, Saksassa 188, Ranskassa 96, Kanadassa 54, Japanissa 35, Ruotsissa 33 ja Latviassa 25 kertaa. Herää kysymys: Kuka fanittaa minua Venäjällä?! Tai Ruotsissa? Latviassa?!? Minähän kirjoitan suomeksi. En ymmärrä, en vain ymmärrä.

Sain uuden korutilauksen, joten taidan nyt siirtyä puuhastelemaan korvakoruja ihan vapaapäivän kunniaksi. Tänään kun tuntuu tämä ajattelu olevan hieman hidasta.
 

Uuden alku.

Olet ehkä huomannut, että uudistin blogin ulkoisesti. Et varmastikaan huomannut, että uudistan sitä myös sisäisesti. Olen lukenut vanhoja juttuja alusta loppuun ja muokannut tekstiä. Poistanut jotain turhuuksia, korjannut kirjoitusvirheitä ja sen sellaista. Tämä kaikki johtuu siitä, että suuria asioita on tulossa. Blogistani tulee osa jotain suurempaa kokonaisuutta ja halusin nyt kiillottaa kaljua, jos näin voi sanoa.
Voi, kun sanoo vain.

Jännä miten sairastaessa tulee aina kaikki parhaat ideat. Asiat ymmärtää niin paljon selvemmin, kun joutuu pysähtymään. Kaikki kivut juontaa juurensa stressistä ja sen huomasi taas, kun punkan pohjalle kaatui. Nyt oli aikaa lukea vanhoja kirjoituksia. Huomasin muutoksen nyt itsekin. Miten hukassa olin vielä kaksi vuotta sitten. Miten paljon asiat ovat muuttuneet, vaikka sinänsä mitään suurempaa ei ole tapahtunut. Valmistuminen ja matka ja työpaikka voisi tietysti jollekin toiselle olla suuria asioita. Mutta minä olen saavuttanut jotain suurta vasta sitten, kun teot ovat merkityksellisiä. Minulle merkitys tulee siitä, että voi auttaa muita. Se on ollut hämmentävä oivallus itsestä tässä viime vuoden aikana. Tiedän, että muutoksia on taas tulossa. Suuria muutoksia. Tämä henkisen kasvun vuosi on valmistanut minua siihen. Ei pelota ollenkaan.

Luin pitkästä aikaa itselleni kortit. Tein ihan kelttiläisen ristin tulkinnan ja 10 eri korttia kertoi eri osista elämääni. Se on jotenkin ihan hullua, kun taas joka ainoa kortti meni juuri niin kuin pitikin. Menneisyys, nykyhetki, pelot ja tulevakin, oletan. Nuo kortit eivät valehtele koskaan. En käsitä sitä ollenkaan. Mutta hyvin sain taas vinkkejä, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Ja kortitkin sen sanoivat, suuria juttuja on tulossa. Niitä odotellessa.