Se aika vuodesta.

Tämä kaupungissa asuminen muutti elämääni kaiken kaikkiaan ei yhtään mitenkään. Sain kyllä oman huoneen ja oma rauhan (tavallaan) ja sain laittaa osan vaatteista kaappiin ja pääsin kauppaan. Mutta herään yhä kello neljä kukon kiekumiseen. Niin, en minäkään sitä oikein voi käsittää. Ilmeisesti täällä ihan keskustan tuntumassakin on aivan normaali pitää kanoja. Ja sitä pirun kukkoa. Kun kukko viimein hiljenee, talon hännätön alzheimer-kissa herää ja hätääntyy, kun on aivan keskenään ja häntäkin puuttuu, joten hän tulee huutamaan oveni taakse kunnes avaan sen, ja näytän naamani. Kissa katsoo minua kuin ei olisi ennen ihmistä nähnyt, ja poistuu hämmentyneenä paikalta. 

 

Olen nyt vakavasi harkinnut ruutiinien hankkimista. En ole ihan vielä sellaisia löytänyt. Kirjoittaminenkin on jäänyt, koska ei todellakaan ole sellaista hyvää työpistettä. Tässä minipöydän äärellä pystyy naputtamaan juuri ja juuri tunnin, ennen kuin alkaa särkeä jokapaikkaa. En valita, vaan otan sen selvänä merkkinä siitä, että pitää hyppelehtiä ja jumppailla tosi usein.

Nämä aikaiset aamun ovat saaneet miettimään kanajuttuja. Kun Suomessa oli aina niin tosi tärkeää ostaa niitä vapaan kanan munia. En tiedä oliko ne sen paremman makuisia, mutta tuntui, että kanoilla on kivempaa elellä sillä tavalla. Nyt en tiedä mitä ajatella, kun olen nähnyt hyvin läheltä mitä ne vapaat kanat sitten puuhastelevat. Sattumalta todistin kuinka jättiläismäinen kukko raiskasi siipirikkoa kanaparkaa, joka huusi kuin päätä leikattais. Muut kanat vain kaakattivat siinä vieressä. Miehet... Ei ollut vapaana eläminen tuolle kanalle ainakaan eduksi. Vai oliko se vapaa alun perinkään? Ei ole helppoa elää hirviömiehen kanssa, jolla on muita naisia häkki täynnä.

Tänään on taas tulossa hellepäivä. Istun sisätiloissa, koska jopa tämä kuuma huone on viimeämpi kuin ulkotila, ainakin tällä hetkellä. Mainittakoon vielä, että istun Neste Rally Finland T-paita päällä. Ostin sen muutama vuosi sitten, kun vietin ihanaa aikaa tukevan Emma-ystävän seurassa ja yhdessä nautittiin paikallisesta rallihuumasta. Kuuntelen ralliradiota. Tämä on se ainoa aika ja syy, joka saa kerta toisen jälkeen kaipaamaan takaisin Suomeen ja vanhalle kotikylälle. Ensi kesänä en jätä tätä väliin, en varmana.

Ainiin, venetsuelalainen ystäväni leikkasi minulle kesätukan. Sellaisen hyvin vähänhiuksisen ja siilimäisen. Suomessa se tuntuisi varmasti vähän oudolta näin elokuun kynnyksellä, mutta täällä on kesä vielä muutaman kuukauden, joten katsoin aiheelliseksi. Jotain muutosta oli saatava. Kun ei tiedä mitä tehdä, täytyy tehdä muutos. En ole vieläkään ollenkaan varma, että haluan jäädä Italiaan. Halusin tänne niin pitkään ja nyt sitten viimein tänne tulin... Tuntuu, kuin se ns. tavoite olisi nyt täytetty. Monien mutkien kautta viimein toteutin haaveeni. Mutta mitäs nyt sitten?

Uutta ja tulevaa.

Nämä viimeiset päivät ovat olleet aivan järkyttävän kiireisiä. Yhtäkkiä pitääkin tavata kaikkia ihmisiä (koska haluan) ja hoitaa vaikka mitä asioita (koska en halunnut ajoissa) ja hankkia niitä välttämättömiä tarvikkeita (koska luulen haluavani).

Ostin eilen valtavan suuren matkalaukun. Olen viimein oppinut virheistäni. Turha taistella totuutta vastaan. Minulla on paljon tavaraa. Minun mukana tulee paljon tavaraa. Minun vanha matkalaukku on liian pieni. Uusi on parempi. Siihen mahtuu vaikka pieni ihminen mukaan. Jollaista ei kyllä ole, mutta näin periaatteessa.

Koska sisäinen muutos vaatii aina myös ulkoisia muutoksia, ja koska uusi alku pitää aina kruunata jollain henkilökohtaisella muutoksella, minä päätin käydä katkaisuhoidossa. Nyt on hirmu lyhyt peikkotukka. Aina kun joku suhde loppuu tai viritelmä kusee, niin minä haluan tukan pois. En tiedä miksi. Varmaankin, koska mies ei koskaan "anna" leikata lyhyttä tukkaa. Jos kysyy mielipidettä, niin miehet ovat tästä yleensä aina yhtä mieltä. Pitkä tukka pitää olla. Ja koska minä olen nyt viimein ymmärtänyt, että ihan oikeasti en edes halua pitkää tukkaa (saati miestä), voin ihan vapaasti leikkuuttaa lyhyen tukan. Ja sen siis teinkin. Leikkasin samalla kaikki kytkökset viime vuoden huonoihin miehiin, mikä oli kyllä aika upeaa. Vielä pitäisi muokata tämä blogin uudelle vuodelle, mutta antaa sen ajatuksen hautua tämän tammikuun ajan.

Kokeilitko jo Google-ennustusta tälle uudelle vuodelle? Minä kokeilin. Tietysti. (Kirjoita "ilona saa" ja katso mitä Google kertoo. Muista lainausmerkit. Ja toki kannattaa vaihtaa ilonan paikalle oma nimi. Ellei sinunkin nimesi ole ilona. Tosin silloin sinun ei tarvitse edes tehdä tuota, koska voit lukea vastauksen tästä.)

1) Meedion kyvyillään Ilona saa myös yhteyden menneisiin rakkaisiin, tuoden lohdullisia terveisiä heitä täällä kaipaaville.
2) Ilona saa aamupäivällä soiton erään taloyhtiön asukkaalta.
3) Ilona saa hyviä neuvoja porkkanan istutuksessa.
4) Ilona saa mut huutamaan.
5) Ilona saa nähdä mihin rahkeet riittää.

No, eihän siinä. Mielenkiintoinen vuosi siis tuloillaan. Otin kyllä sitten vielä varmemman päälle ja tilaisin aivan oikean astrokartan ensi vuodelle. Tästä on hyvä jatkaa matkaa, kun tietää milloin tähdet ovat suotuisimmillaan kaikenlaisille hullutuksilleni, ja milloin kannattaa pitää hiukan matalampaa profiilia. Ihan niin kuin Googlekin sen tiesi, saa nähdä mihin rahkeet riittää.

    

Näkökulmia.

Tänään yhdellä tuttavallani oli surua hiuksistaan, jotka kampaaja oli leikannut ihan väärin. Ei huonosti, mutta eri tavalla kuin hän halusi. Turhautuminen ja pettymys toi kiukun ja pahan mielen, johon kyllä normaalisti osaisin samaistua helposti. Minua suututtaisi varmasti aivan samalla tavalla, koska mielestäni ihan yleisesti ottaen kaikkien pitäisi osata paremmin. Jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla, eikä vähän sinne päin.

Tänään en kuitenkaan päässyt ihan siihen samaan ymmärrykseen tämän tilanteen vakavuudesta, koska olin juuri hetki aikaisemmin kaupan kassalla odotellessa lukenut lööpin, jossa sanottiin, että syöpälapsia kiusataan. Eli sen sairauden ja kivun ja kaiken sellaisen kamaluuden lisäksi toiset kakarat vielä vittuilevat kaljusta. Sellaisen päälle tuo muutamaa senttiä liian lyhyt kampaus ei enää tuntunut niin suurelta ongelmalta, edes minun vaativassa mielessäni. Mutta omalla kohdalla ja ilman syöpää se tietysti saattoi tuntua suurelta murheelta. Pitää aina muistaa, että jokainen kokee tilanteet erilailla, omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan.

Ymmärsin siinä samassa, että minulla menee tosi hyvin. Elämäni on mukavan mieluisaa, ei huolet paina mieltä. Ja vaikka hiukseni näyttävät huomattavasti pahemmilta kuin tuon tuttavan uusi kampaus, minulla ei sentään ole syöpää.

Do the best you can until you know better. 

Then when you know better, do better.

(Maya Angelou)

Tapasin heti aamusta ihmisen, joka on hyvin samanlainen kuin minä, mutta elää täysin toisenlaista elämää. Emme tavanneet sattumalta, vaan siis ihan ennalta sovitusti käytiin kahvilla. Tämä oli kai sellainen verkostotapaaminen. Me emme tee yhdessä töitä, mutta voimme olla sellaisena henkisenä tukena ja peilinä toisillemme. Ja jutella mistä tahansa. Samanhenkisyys on tärkeää.

Olimme samaa mieltä myös muutamista ihmisistä. Ja tätä lausuntoa saan taas varmasti katua, mutta oli aivan ihana oikeasti avautua toisista ihmisistä yhdessä! Minä kyllä tiedän, että kaikkia pitää arvostaa yhtä paljon. Että vain rakastamalla muita, voi saada rakkautta itse. Mutta siltikin. Synkkä totuus on, että minä en vain pidä kaikista ihmisistä. Varsinkaan tyhmistä. Ja jos joku toinen ilmaisee samansuuntaisen mielipiteensä yhteisestä tutusta, niin kuinka siitä voisi olla innostumatta edes vähän?

Olenko minä ihan kamala? Minä oikeasti nautin siitä hetkestä, kun sai kerrankin arvostella toista yhdessä jonkun kanssa. Kuulostaa kamalalta näin jälkikäteen sanottuna, mutta sinä tilanteessa se tuntui tosi hyvältä. Bonding moment. Eikä me oikeastaan haukuttu ketään. Enemmänkin vain todettiin, että jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia. Sitä paitsi makuasioista on muutenkin turha kiistellä. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas dementikkomummelista, neljäs sen rääkyvistä lapsenlapsenlapsista. Jokaisella on kuitenkin oikeus valita itse seuransa.

Tiedän, että toisten haukkuminen on rumaa. Niin ei saisi tehdä. Ja minä haluan mieluummin olla mukava ja ystävällinen. Nyt on siis huono omatunto. Mutta olin kuitenkin aito. Ja aitona oleminen on kaikista tärkeintä. Sitä paitsi astrokalenteri vakuutti minut jo heti aamusta, joten uskalsin sanoa mitä sylki suuhun toi. Erilaisuutesi on suuri rikkaus.

Nauti tänään omasta erilaisuudestasi ja uskalla olla kaikissa tilanteissa aivan oma itsesi. Löydät menestyksesi avaimet siitä, että teet asiat omalla tavallasi ja omalla ajallasi. Yksilöllisyytesi tuottaa sinulle tänään iloa ja nautintoa.

Aamun Posittivareiden sähköpostissa oli myös aivan mahtava ohje elämälle. (Bronsberg & Vestlund: Kuuntele itseäsi - vältä uupumus)

Aloita jälkiruoasta. Seuraa sydämen iloa! Ulvo kuulle! Pidä erivärisiä sukkia. Anna itsellesi lahjoja. Aja taksilla yksi korttelinväli. Luota elämään. Nautiskele hitaasti. Yllätä itsesi. Pukeudu aamiaiselle. Puhu kukille ja odota vastausta. Mene töihin yöpaidassa. Syleile puita. Lähetä rakkauskirjeitä itsellesi. Kokeile. Pyydä sitä mitä haluat. Istu takkatulen loimussa ja kerro tarinoita. Juttele ventovieraiden kanssa. Anna anteeksi itsellesi ja muille. Viskaa repustasi kivet pois. Juttele itseksesi. Ota vastaan. Leiki. Pidä omin lupinesi vapaapäivä. Laula töissä. Rakastele heinäsuovassa. Heitä tekemättömien töiden luettelo menemään. Pidä puseroa väärinpäin. Älä luovuta, vaan vaadi kaikkea. Telttaile pihalla. Arvosta kehoasi. Juo auringonpaistetta. Uskalla jotain uutta. Ajattele, että sinulla on joka päivä lomaa ja käyt työssä vain huviksesi. Seiso myrskyssä meren rannalla. Riko rutiineja. Älä pyydä lupaa. Tee jotain mikä on mahdollista. Tulevaisuudessa on toivoa. Maailmankaikkeus on mukava paikka.

Aika montaa noista olen tehnytkin. Eikä kyllä edes nolota sitä myöntää.

P.S. Jos joku taas loukkaantui jostain mitä sanoin, niin haluan vain muistuttaa, että minulla on yhä menossa se suruaika, joten olen vastuuttomassa tilassa. Enhän minä pahalla.

   

Älä syö humehia!

Sain hairistin. (Vapaa käännökseni sanoista “hair colour specialist”... Joo joo, otin taas kielellisiä vapauksia. Arvatenkin oikolukija puuttuu peliin ihan välittömästi.) Kaveri on oikeasti suoraan Hollywoodista. Ja tämä ei ole edes vitsi, vaikka aluksi itse luulin kaverin vitsailevan. Mutta koska jutut eivät muuttuneet esimmäiseen varttiin, arvelin että tyyppi on aidosti outo. Olin oikeassa. Los Angelesilainen hiustaiteilija on tullut tänne korpeen oikeasta syystä, mutta siinä ohella aikoo pelastaa pääni. En laita hanttiin, tervetuloa vain tiimiin. Hänellä itsellä ei ole hiuksia, mutta uskon että tyyppi on silti oikeasti pätevä. Pehkoni tarvitsee kaiken avun. Koska minulla on jo Stailisti, niin jouduin keksimään kaverille tuon uuden nimikkeen. Ja voin vakuuttaa, että tämä mies meni heittämällä kärkeen sillä oudoimmat tapaamani ihmiset -listalla. Mutta päätin antaa armoa, koska arvelin, että sellaiset täysjärkiset eivät varmasti menestyisi Hollywoodin käsittömässä maailmassa. Tyyppi ei juo, mutta tanssii jatkuvasti ja saa polttaa laillisesti pilveä.

Tuo taivaallinen aihe on ollut tässä tapetilla tänä vuonna. Olen sattuneesta syystä (eli edellisestä suhteesta) johtuen joutunut miettimään mielipidettäni asiaan tänä vuonna. Olen aina ollut pilven polttoa vastaan, ihan periaatteesta. Koska se on laitointa. Tiedän kyllä, että alkoholi on paljon suurempi ongelmien aiheuttaja ja epäterveellisempää kuin tuo luonnontuote, mutta silti. Alkoholi on laillista. Pilveä poltellaan laittomasti, ellei ole Hairistini tavoin saanut siihen lääkäriltä laillista lupaa. Tänään olen yhä varmemmin sitä mieltä, että niin kauan kuin marihuana on laitonta Suomessa, olen sitä vastaan, samoin sen käyttämistä. Niin kauan kuin alkoholi on laillista, aion maksaani tuhota, vaikka kuka sanoisi mitä. Ugh! Olen puhunut.
  

Ostoskeskus.

Olen nyt maalannut melkein joka ilta ja yö. Sitten sen jälkeen ollut vielä koneella kirjoittamassa (eli netissä surffaamassa). Joten herään yleensä iltapäivällä. Se ei ole hyvä asia, se vain on tilanne nyt. Voi sen ajatella niinkin, että olen muuttanut unirytmin suomalaiseksi. Mutta aamut eivät ole enää mukavia. Herään yleensä aina johonkin meluun alakerrasta. Thaimaan turisteja viisuminhakumatkalla. He yleensä jäävät myös odottamaan kyytiään tänne. Minä rakastan aamuja, mutta en tällä tavalla. Aamun pitää olla ajoissa, muuten se ei toimi. Aamulla pitää myös olla hiljaista ja rauhallista ja ei ollenkaan kuuma. Minä teen tämän nyt ihan väärin. Ei neljän aikaan voi enää mennä aamupalalle.

Eniten meluavat asiakkaat, TOP 3:

espanjalaiset

britit

malesianintialaiset

En tiedä onko tuo viimeinen oikea sana. Tarkoitan niitä täällä syntyneitä, joiden vanhemmat ovat intialaisia maahanmuuttajia. Kuten Jim itse. Niitä käy täällä paljon. Siis ihan vain hengailemassa.

Minulla on vielä 12 päivää aikaa. Se on melkein kaksi viikkoa. Alakerran seinät alkavat olla mukavan valkoiset, tosin taitaa puolet olla vielä maalaamatta. En ota ressiä. Tänään tuntui siltä, että en halua maalata ollenkaan, joten otin laukkuni ja lähdin jättimäiseen ostoskeskukseen, vaikka en olekaan sitä tyyppiä, joka vannoo shoppailun ihmeparantavaan voimaan. Halusin silti kokeilla. Ja jostain syystä nyt vain teki ihan älyttömästi mieli mäkkimättöä, joten päätin tänään tehdä sellaisen ällöttävän poikkeuksen matkaani. Tiedän, että se on pahaa. Tiedän, että se tekee minulle pahaa. Mutta alkaa jo riisit ja nuudelit ja intian pöperöt tulla korvista.

Löysin samalla lohikäärmevyön. Olen etsinyt kunnollista vyötä täällä kohta jo neljä kuukautta (tuloksetta), joten luovutin. Päätin, että mikä tahansa vyö kelpaa, jos sillä saa housut pysymään jalassa. Ja löysinkin heti ihan kelvollisen (kornin) lohikäärmevyön. Olen lohikäärme horoskoopilta, joten se oli ihan sopivaa. Ja nyt housutkin taas pysyvät ylhäällä.

Kävin leikkuuttamassa hiukset. En muista milloin viimeksi olisin oikeasti ollut kampaamossa, mutta ainakin täällä se oli kyllä ihanaa! Sain pitkän päähieronnan ja lyhyet hiukset. Jostain syystä minä aina tapailen niitä miehiä, joiden mielestä naisilla pitää olla pitkät hiukset. Se ei ole ollenkaan minua, oikeastaan en edes pidä pitkistä hiuksista. Huomasin taas kuunnelleeni niitä vääriä ihmisiä enemmän kuin itseäni ja antanut hiusten kasvaa. Vaikka en halunnut. Hei nyt ilona, oikeesti! Ryhdistäydy. Tämän lisäksi aurinko oli kohdellut kovin kaltoin muuten ainoastaan minun kaltoin kohtelemaa pehkoa, joten teki ihan hyvää vähän uudistua. Värikin muuttui ihan vahingossa, kun auringon blondaamat karvat on nyt katkottu siitä päältä. Tykkäilen kovasti.

Katselin uutta mainosta Mäkkärin edessä, kun ohitseni käveli kaksi hieman iäkkäämpää länkkäriherraa. "Don't eat McDonald's" toinen sanoi kohdallani ja jatkoi matkaa myhäillen. Hymyilytti minuakin moinen. Seisoin hetken hämilläni ja vain seurasin miesten matkaa katseellani. Sitten kiersin koko tuon kerroksen ympäri, joten nämä kaksi herraa tulivat uudestaan vastaan. "So, what should I eat then?" kysyin hymyillen. Miehiä nauratti kovasti, aloimme jutella.

En tiedä mikä minut sai heidän luokseen menemään, mutta se oli ehdottomasti oikein tehty. Kävi ilmi, että toinen herroista oli kirjailija ja runoilija. Hän oli matkustanut kaikkialla (siihen ikään mennessä ehtii), kahdesti maapallon ympäri. Molempiin suuntiin, kumpikin matka vei kaksi vuotta. Hän lausui minulle kaksi runoa, siinä keskellä ostoskeskuksen käytävää. Huippuhyviä! Ja mies selvästi osasi esittää ne juuri oikein. Hän kertoi, että he olivat ostamassa purjevenettä, matkaisivat täällä puoli vuotta. Vaihdettiin yhteystiedot. Se oli aivan mahtava tapaaminen! Täytyy sanoa, että nämä kaksi herraa todellakin pelastivat päiväni. Minäkin taidan alkaa uskoa shoppailun parantavaan voimaan.

Lainaan tähän loppuun vielä luvan kanssa uutta kirjailijatuttavaani:

Life's too short. Eat dessert first! 
(A.C. Skipper)

   

Erikoisia poikia.

Viime viikolla menin käymään Hyvän olon kaupassa. Olin siellä siis asiakkaana. Paikalla oli samaan aikaan myös toinen asiakas, nuori poika. Hän kertoi haluavansa kesätukan. Ohimennen mainitsit, että vetäisi vain koko pään siiliksi partakoneella. Itsekin olen tehnyt niin kerran. Yhtäkkiä poika kääntyi ja kysyi: "Voisitko sä leikata mun hiukset?" Öh... Tuota. Minun leikkuri on nyt autotallissa, kun olen vähän koditon. "Hei täällä pitäisi jossain olla sellainen kone..." Ja he lähtivät etsimään sitä yhdessä. Olin lievästi hölmistynyt, mutta viisi minuuttia myöhemmin tuo poika istui jakkaralla edessäni ilman paitaa tämän kyseisen kaupan alakerrassa, ja minä leikkasin hänen hiuksiaan. Poika oli tosi mukava, suunnistaja. Puhuimme energiosta ja elämästä. Mietin vielä pitkään sen jälkeen, kun olin lakaissut hiuskasat lattialta, että miten tässä nyt näin kävi?

Töistä kävellessä huomasin, kuinka ensin hieman holtittomasti ajeleva auto peruutti ihan suoraan toisen auton nokkaan, ja sitten kaasutti hullun lujaa pakoon. Se tapahtui ihan siinä minun kohdalla, kaveri taatusti huomasi, että minä näin ja kuulin sen. Miten joku kehtaa lähteä karkuun? Jotenkin niin raukkamaista. Salaa toivoin, että tuo luuseri kaasuttaisi johonkin töyssyyn, ja korjausliikkeellä siitä hädissään johonkin puuhun. Ei kovaa, mutta sen verran että jäisi kiinni. No, nyt se ei ole enää kovin salainen toive.

Fysioterapeuttini kehoitti minua lottoamaan. Kaikki tapahtunut huomioon ottaen voittaisin varmasti. Niinpä kävin ärrällä, ja pyysin sellaisen lottolappusen. Poika toivotti onnea. Vastasin, että kiitos, mutta tämä on varmasti se voittolappu. "No sitten tarjoat kahvit, kun voitat." Tuijotin tuota tuntematonta poikaa hölmistyneenä. Hän huomasin sen ja ilmeisesti lievensi asiaa sanomaalla " Tuossa..." ja osoitti ikkunan vieressä olevaa pikkuruista kahvipöytää. Okei. Sovitaan niin. Kävelin hämmentyneenä ulos ja totesin, että kahville pyytäminen ei olekaan kovin vaikeaa. Itse asiassa sehän on aivan älyttömän helppoa.