Uutta ja tulevaa.

Nämä viimeiset päivät ovat olleet aivan järkyttävän kiireisiä. Yhtäkkiä pitääkin tavata kaikkia ihmisiä (koska haluan) ja hoitaa vaikka mitä asioita (koska en halunnut ajoissa) ja hankkia niitä välttämättömiä tarvikkeita (koska luulen haluavani).

Ostin eilen valtavan suuren matkalaukun. Olen viimein oppinut virheistäni. Turha taistella totuutta vastaan. Minulla on paljon tavaraa. Minun mukana tulee paljon tavaraa. Minun vanha matkalaukku on liian pieni. Uusi on parempi. Siihen mahtuu vaikka pieni ihminen mukaan. Jollaista ei kyllä ole, mutta näin periaatteessa.

Koska sisäinen muutos vaatii aina myös ulkoisia muutoksia, ja koska uusi alku pitää aina kruunata jollain henkilökohtaisella muutoksella, minä päätin käydä katkaisuhoidossa. Nyt on hirmu lyhyt peikkotukka. Aina kun joku suhde loppuu tai viritelmä kusee, niin minä haluan tukan pois. En tiedä miksi. Varmaankin, koska mies ei koskaan "anna" leikata lyhyttä tukkaa. Jos kysyy mielipidettä, niin miehet ovat tästä yleensä aina yhtä mieltä. Pitkä tukka pitää olla. Ja koska minä olen nyt viimein ymmärtänyt, että ihan oikeasti en edes halua pitkää tukkaa (saati miestä), voin ihan vapaasti leikkuuttaa lyhyen tukan. Ja sen siis teinkin. Leikkasin samalla kaikki kytkökset viime vuoden huonoihin miehiin, mikä oli kyllä aika upeaa. Vielä pitäisi muokata tämä blogin uudelle vuodelle, mutta antaa sen ajatuksen hautua tämän tammikuun ajan.

Kokeilitko jo Google-ennustusta tälle uudelle vuodelle? Minä kokeilin. Tietysti. (Kirjoita "ilona saa" ja katso mitä Google kertoo. Muista lainausmerkit. Ja toki kannattaa vaihtaa ilonan paikalle oma nimi. Ellei sinunkin nimesi ole ilona. Tosin silloin sinun ei tarvitse edes tehdä tuota, koska voit lukea vastauksen tästä.)

1) Meedion kyvyillään Ilona saa myös yhteyden menneisiin rakkaisiin, tuoden lohdullisia terveisiä heitä täällä kaipaaville.
2) Ilona saa aamupäivällä soiton erään taloyhtiön asukkaalta.
3) Ilona saa hyviä neuvoja porkkanan istutuksessa.
4) Ilona saa mut huutamaan.
5) Ilona saa nähdä mihin rahkeet riittää.

No, eihän siinä. Mielenkiintoinen vuosi siis tuloillaan. Otin kyllä sitten vielä varmemman päälle ja tilaisin aivan oikean astrokartan ensi vuodelle. Tästä on hyvä jatkaa matkaa, kun tietää milloin tähdet ovat suotuisimmillaan kaikenlaisille hullutuksilleni, ja milloin kannattaa pitää hiukan matalampaa profiilia. Ihan niin kuin Googlekin sen tiesi, saa nähdä mihin rahkeet riittää.

    

Matkalaukku.

Nyt minä sen sain! Vihdoin pitkän odotuksen jälkeen, matkalaukku on täällä. Ja kipukepukka. Ja maailman ihanin harmaa oloasu. Lushin ihana tuoksusaippua, kirjoja, perhossateenvarjo ja Marimekon laukku. Ja paljon sellaistakin ihanaa, jotka olin jo unohtanut, kuten valkosipulin raastinlautanen, keinoruosteinen tuulikello, golfpallo ja ruuviväännin. Laukun mukana tuli myös poika, ihan niin kuin toivoinkin. (Rakkauskortti.)

Postiin on tullut paketti, samoin Matkahuoltoon. Mutta koska aamulla nousi mystisesti kuumetta, kaikki siirtyy taas seuraavaan päivään. En tiedä mikä irkkuvirus sieltä laukusta nyt pomppasi kimppuuni, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on, että voisin jo ihan hyvin olla terve. Tämä riittää.

Kaiken lisäksi huomenna on muuttopäivä. Ensinnäkin huoneen virallinen tyttö hakee tavaransa pois, joten minä saan omiani tilalle. Me Emman kanssa haetaan peräkärry ja sitten sänky ja ilmeisesti myös jokin lipasto. Pöytäkin minulla olisi Annen vintillä, mutta en tiedä miten se tänne mahtuu ja minkälainen aikataulu meillä on. Tai että onko Anne ylipäätään edes kotona.

Minulla on kaksi mahdollisuutta. Joko niin, että alan taas kerätä omia tavaroita ympärilleni (uusia ja vanhoja) ja rakentaa tästä pikkuhuoneesta oikeaa kotia. Se tarkoittaisi sitä, että tässä pitäisi sitten olla vähän pidempään. Tai sitten niin, että myyn vain entisetkin pois ja suunnittelen vuoden vaihteessa paikan vaihtoa. Taas pitäisi osata päättää. Tänään jouduin vielä ajattelemaan erityisen paljon tätä ihmissuhdepuolta. Että mihin päin haluan jatkaa. Vaan hyvä että ajattelin, sillä nyt tiedän.

Yksi asia on silti edennyt minusta huolimatta, nimittäin kirjan valmistuminen. Editointi on hyvässä mallissa, tänään saatiin taas viisi lukua eteenpäin. Tällä viikolla se on varmasti valmis, sillä Tiia on niin reipas, että tulee joka aamu hyvissä ajoin sitä työstämään. Ihanaa, kun on noin tehokkaita ihmisiä ympärillä. Itse en ehkä osaisi tai saisi aikaan. Tosin taittaja odottaa kuvia, jotka minun pitäisi valita ja lähettää hänelle pian, joten tänään minun on ihan pakko saada aikaan. No, ei kai siinä sitten muuta kuin tuumasta toimeen.
 

Päivän kohokohtia.

Kävin ostamassa matkalaukun. Olen sitä käynyt moneen otteeseen mieluilemassa ja testailemassa. Kärsivällisesti myyjät ovat opastaneet ja kertoneet laukun kaikista ominaisuuksista. Ja nyt se komistus kököttää tuossa vieressäni. Upea! Ei liian suuri, ei liian pieni, vaan juuri sopiva! Tarpeeksi miehekäs, mutta silti minun näköinen. Meistä tulee niin onnelliset yhdessä ensi kesänä!

Pidin taas vauvaa sylissä ja vaunujakin tuupin eteenpäin muutaman kerran. Tavattiin serkun kanssa keskustassa ja siinä touhutessa vauva päätyi syliini hetkeksi. Ensin se tuijotti ja sitten taas hekotti. Yhtäkkiä se alkoi mönkiä ja painoi päätään ja huitoi ilmaan niillä pikkutumpuilla. Vauvojen hanskat on hassuja. Ne on kuin pienen pieniä pipoja, joihin mahtuu vain sellainen pienen pieni nyrkki. Joka tapauksessa, serkku tulkkasi vauvan elekielen ja minäkin viimein ymmärsin, että lyhytkasvuinen henkilö sylissäni yritti halata minua. Hämmentävää. Mutta me selvittiin siitä ihan ilman henkisiä traumoja ja kuolavaurioita.

Vauvoista puheen ollen, tässä silmäniloa kaikille lapsirakkaille.

Yllätin myymälävarkaan rysän päältä. En ole koskaan ennen ollut todistamassa mitään vastaavaa. Sattumalta näin, kun kaveri tunki lihapakettia takkinsa sisälle. Tuo poika huomasi, että minä huomasin ja meni jokseenkin vaikeaksi, jäi vain tuijottamaan hyllyyn jääneitä lihapaketteja välillä ympärilleen pälyillen. Minä vain katsoin poikaa. Tyyppi seisoi pitkään samassa paikassa "tutkien" muita lihoja aivan, kuin ei uskaltaisi liikkua. Omituisen pitkään. Samoin tein minä, katsoin vierestä kuinka poika kiemurteli. Serkun pienoisesta painostuksesta johtuen sanoin myyjälle nähneeni, että kaveri kävi taskuostoksilla. Myöhemmin mietin, että miksi sen kertominen oli minulle niin vaikeaa?

Luitko sen testin, minkä perusteella olen Tarkka Laadunvalvoja? Tämä on osoitus juuri siitä. En voinut olla puuttumatta toisten toimintaan. Oikeudenmukaisuus on minun luonteessa. Sääntöjä pitää noudattaa. Mutta se tilanne oli niin kovin ristiriitainen. Tiesin mitä pitää tehdä, mutta silti vasta serkun painostuksesta sain suuni auki. Ehdin jo käydä läpi kaikki mahdolliset pelottavat versiot siitä, miten poika tulee kostamaan minulle, koska taatusti näki kuka hänet käräytti. Näin mielessäni niin selvästi, kuinka poika huutaa ja kiroaa minut hikiseen helvettiin ja vannoo kostoa, samalla kuin järkälemäiset vartijat kantaa hänet käsi- ja jalkaraudoissa ulos. Minun täytyy siis pitää matalaa profiilia kunnes lähden maasta. Pysyn täällä kellarissa. Ja kun Italiaan pääsen, en ehkä palaa sieltä ollenkaan. Pelkotilat valtasivat mielen ja siksi olin vaieta. Ja vielä siinäkin vaiheessa, kun myyjälle asiasta mainitsin, muistin painottaa sitä että en missään nimessä ole varma asiasta ja että saatoin olla hyvin väärässä. Jessus mikä vellihousu!

Kaikesta päätellen kaveri ei jäänyt kiinni. Taisi palauttaa lihapaketin, koska näytti säikähtäneen tilanteesta vähintään yhtä paljon kuin minä. Ja minäkin voin taas elää normaalisti, ihan ihmisten ilmoilla.

Nyt menen tekemään pinkkiä puuroa. Ei siksi, että on perjantai, vaan siksi, että osaan! Hyvää viikonloppua kaikille!