Rivo runo.

Löysin viikonloppuna yhden parhaista runoistani. En voi sanoa että "kirjoitin" koska enhän minä niitä kirjoita. Minä vain löydän oikeat sanan ja järjestyksen. Jäin taas ihan koukkuun. Tuo on addiktoivin harrastus mitä minulla on koskaan ollut. Tämä viimeisin on omistettu ihmiselle, josta en ensin pitänyt ollenkaan, mutta johon tutustuin melkein vaihingossa ja jonka kanssa nykyään keskustelen hyvinkin usein ja monenlaisista asioista. Ja josta myös pidän. Tämä on melko harvinaista, sillä yleensä ensivaikutelmat pysyvät tosi tiukasti.

Rivoja runoja tekeillä. Keskimmäinen on kaunein,

mutta oikeassa laidassa on se paras.

Tein eilen todella ärsyttäviä tehtäviä. Haastavia ja raivostuttavia. En silti antanut periksi. Siihen meni liian monta tuntia, väsytti ja ketutti, mutta tein ne silti. Koska ne oli tehtävä. Muuten olisi mennyt jatkosuunnitelma puihin. En ole ollenkaan varma onko jatkosuunnitelmani alkuunkaan oikea, mutta se on joka tapauksessa ainoa mikä minulla tällä hetkellä on. Tietysti on mahdollisita, että juuri tänään on se päivä, kun keksin paremman, koska Astrokalenterikin lupasi minulle vuoden mehukkainta ideaa. Tavallaan.

Vuoden mehukkain idea syntyy tänään, jos se yleensä on syntyäkseen ja siksi kannattaa pitää kynä ja vekselihakemus saatavilla, missä sitten kuljetkin. Menestystarinaksi muuttuakseen ideasi vaatii välittömiä toimenpiteitä ja usein myös hiukan kahisevaa.

Varmaankin parasta lähteä siis liikenteeseen. Muistikirja minulla on mukana aina, joten sen ei pitäisi olla ongelma. Olen nyt valmis välittömiin toimenpiteisiin. Ja minulla on siihen koko päivä aikaa.
   

Toipuminen.

Joskus sitä vain on niin väsynyt, ettei jaksa edes nukkua. Taisi käydä eilen niin. Aikani kun ensin yritin, niin sitten luovutin ja ryhdyin luovaksi. Metsästin rivoja runoja aamun tunneille. Huomaan, että niiden työstäminen vaatii tietyn väsyneen mielentilan. On muuten rivoja nämäkin taas. Huone 13 kiittää.

Pervous on kyllä yksi sellainen yksityisasia, joka kertoo hyvin paljon ihmisestä ja vaikka työporukan ilmapiiristä. Siis myös sen puute. Isosti arvostamani Johannes Partanen on sanonut, että mitä pervommat jutut sen parempi luottamus tiimissä. Varmasti hyvin totta. Minun Rivot runot säilytetään lukitussa lippaassa ja avaan sen vain harvoille ja valituille. Joka on muuten tosi hauskaa. Kun lähestyy ketä tahansa lukitun laatikon kanssa, jonka kannessa lukee 'K-18', niin ilme vaihtuu punastumisen saattelemana kauhusta uteliaisuuteen. Ja yleensä sitten lopulta saan röhönaurua. (Tai siis en lähesty 'ketä tahansa', mutta tarkoitan, että kuka tahansa niistä joita lähestyn.)

Olen tosi iloinen, että minulla on tässä niin hyvä juttu tuloillaan. Kun viimein tajusin pitää pääni itsepäisesti ja tehdä vain sitä mitä haluan itse, niin se alkoi tuottaa tulosta. Otan kyllä kaikki neuvot ja vinkit yhä vastaan, mutta noudatan niitä vain siinä tapauksessa, että ne tuntuvat oikeilta minusta. Vain minä tiedän mikä se minun juttu on, joten sellaiset hoputtaja hypettäjät saa nyt intoilla ihan keskenään. Minulla on muuta mielessä.

Nyt kun olen vähän saanut levätä, niin luulen, että aivotkin alkaa taas toimia ja pystyn ehkä muodostamaan myös suullisesti lähes ymmärrettäviä lauseita. Ihan ensimmäisenä menen käymään verotoimistossa, sitten aloitan pitkän viikonlopun menemällä ystävän luokse kylään. Viikonloppuna on myös ne Naamat, joten testaan festarielämää. En tiedä yhtään miten sellaiseen pitäisi varautua. Minulla ei ole mitään varusteita. Mutta katsotaan kuinka tässä käy. Tärkeintä kai on, että muistaa pakata mukaan virkkuukoukun ja lankaa.

Mistä tietää, ettei kannata vaihtaa kämppistä? No, jos kämppis tulee käymään työpaikalla, kaivaa laukustaan rasiallisen sairaan hyvää itse tehtyä suklaakakkua ja sanoo: "Toin sulle jälkiruokaa." Siitä.

Hyvää viikonloppua!
 

Rivot runot.

Vältin ihmeen kaupalla piikille menon eilen. Iltaa kohti olo taas paheni, mutta kiltisti popsin viimeisetkin lääkkeet ja taltutin migreeni lopullisesti. Nämä aamut, kun herää lähes kokonaan kivuttomasti, on jotenkin niin uskomattomia. Aurinko paistaa lämpimämmin. Ilma tuoksuu raikkaammalta. Elämä näyttää ja tuntuu paremmalta. Koti on rakkaampi. Huomaa helposti kaiken sen valtavan ihanan, jota elämässä on. Ja sitä on paljon.

Mutta ei työpöydällä. Illalla tekemäni rivot runot ovat aivan kamalia. Toteutus näyttää surkealta, lapsen tekeleeltä. Kaikki nekin sivut, jotka vielä illalla olivat ihan hyvin onnistuneita, sai tänään sisäiseltä kriitikolta erittäin huonot arvostelut. Roskaa, hirveätä ajantuhlausta! Paria sivua yritin vähän korjata, mutta sisäinen kriitikko sen kuin huutaa. Millä sen saisi hiljaiseksi? Tai vielä parempi, millä sen saisi giljotiiniin?

Opin ihan juuri, että giljotiini sai nimensä ranskalaisen lääkärin Joseph Ignace Guillotinin mukaan. Tuo parka oli ehdottanut, että kaikki kuolemaan tuomitut pitäisi teloittaa samalla tavalla, eli mestaamalla. Ilmeisesti siihen asti kyseinen tappotapa oli ollut vain aateliston etuoikeus. Tosin en saanut selville, että oliko tämä aateliston oikeus tappaa vai kuolla? Historia ei kuulu vahvuuksini, niin kuin ihan pian julkisuuteen tulevasta kirjastani voit lukea. (PLING! Mainos päättyy tähän!) Herra Giljotiini keksi, että tappo pitäisi suorittaa mekaanisesti. Tämä oli 1789 vuoden oivallus. Sinänsä kurjaa, että kaveri itse vastusti kuolemantuomioita, eikä hänellä ollut mitään osaa kyseisen laitteen keksimiseen, mutta silti hänen nimi tarttui tuohon tappokoneeseen. Laitteen on oikeasti keksinyt ranskalainen kirurgi ja fysiologi Antoine Louis. Lääkärit on kyllä omituista sakkia.

Tänään minulla on puuhakas päivä. Ensinnäkin menen tutustumaan Kirsi Neuvosen pajalle. Hän on paikallinen taiteilija, yksi niistä harvoista joka oikeasti elää taiteellaan. TÄSSÄ on hänen sivunsa. Sitten menen pitämään ensimmäistä virkkauskurssia. Päätin juuri, että Huone 13 (eli työpaikkani) järjestää tällaisia. Tänään kurssillani on yksi koehenkilö, joka tosin ei vielä tiedä tulevansa kurssille. Mutta koska lupasin opettaa hänelle virkkaamista ajattelin, että voin nyt testata kuinka käy ja ottaa palautetta. Ja sitten toistan onnistuneen osion. Tälle on jo perustettu Facebook ryhmä Oikea koukku johon voit liittyä TÄSTÄ. Tervetuloa mukaan! 

Illalla menen vielä oman kylän festareille hommiin. Tänä vuonna en valvo järjestystä, vaan tarkistan lippuja. Ihan sama, ruoka on silti hyvää ja tuttuun tapaan se tarjoillaan Figarossa. 

Tajusin juuri jotain kamalaa. Jotain niin järkyttävää, että siitä pitää kirjoittaa ihan kokonainen uusi juttu. Eli menee toiseen päivään. Mutta silti. Tämä asia todennäköisesti aiheuttaa paljon ahdistusta ja ajatuksia. Siitä arvatenkin seuraa suunnattomia suunnitelmia ja mahdottomia muutoksia. Tai ehkä tällä kertaa suunnitelmilla on suunta? Ja muutoksilla mahdollisuus? Se tulisi tarpeen. Huh. Ajatusryöppy.

P. S. Rivot runot on yksi tuote, jota Huone 13 myy. Olen jo nyt saanut kaksi tilausta, tosin kumpikaan ei tilaushetkellä tiennyt mitä on tulossa. Ilmeisesti tuotteella on myyvä nimi. Mutta minua se ei haittaa, pääasia että kauppa käy. Käy sinäkin!