Suuria muutoksia.

Juhlin perjantaina viimeistä työpäivää. Mentiin siihen omituiseen baariin, johon ihastuin neljä vuotta sitten ja jonka vieressä asustin ensimmäiset päivät tänne tultuani. Ensinnäkin, tosi moni työkaveri tuli paikalle. Olin jo siitä iloisesti yllättynyt. Mutta sitten, kun myöhemmin menin Tindermiehen luokse ja luin Perhoskirjasta mitä he olivat minulle kirjoittaneet, niin itkuhan se siitä sitten tuli. En ollenkaan arvannut, että olen niin pidetty. Tuijotin ikkunasta Belfastin valoja ja tunsin omituista haikeutta. (Tindermies asuu yhdeksännessä kerroksessa - kyllä täällä on todistettavasti ainakin yhdessä talossa yhdeksän kerrosta.) Yhtäkkiä oli tosi selvää, että lähden pois. Ja vaikka tulenkin takaisin, tämä on vahvasti yhden aikakauden loppu. 

Kerroinko jo, että kaikki suomalaiset ja ranskalaiset kollegat saivat potkut? Niin, ei ollut välttämättä ne parhaat fiilikset toimistolla viime viikolla. Ja sitä suuremmalla syyllä oli aivan mahtavaa, että niin moni tuli minun lähtöjuhliin. Koska lähdössä onkin nyt yllättäen aika moni muukin. Mietin jo, että tämä on taas joku merkki, että ei kannata väkisin tänne jäädä. Mutta miksi täällä sitten viihtyy niin hyvin? Emmätajuu.

Aamulla sanoin sitten vielä yhdet hyvästit. Tindermies vei minut kotiin kaksipaikkaisella mustalla ratsullaan. Sain autossa puhelun ja iloinen naisääni kyseli olenko vielä koditon. Olin laittanut ilmoituksen nettiin silloin, kun asuntoa vailla olin. Se jotenkin unohtui, kun löysin tämän kodin Puusepän luota. Ja koska tämä oli tarkoitettukin vain tilapäiseksi asunnoksi, annoin sen ilmoituksen olla. Nyt sitten suunnitelmien muuttuessa se koko juttu unohtui. Olen siis lähdössä lomalle ensi tiistaina. Ensin matkaan Dubliniin, sitten Tukholman kautta Suomeen. Tulen takaisin vasta tammikuun puolella. Se tosiasia, että minulla ei ollut paikkaa minne palata ensi vuonna, jotenkin jäi näiden yllärijoukkopotkujen varjoon. Joka tapauksessa, kävin nyt katsomassa asuntoa. Pidin omistajasta, talosta ja kämppiksestä, joten nyt voi vetää yhden ongelma pois hoidettavien listalta. 

Enää on jäljellä yksi kysymys: Miksi ilma on täällä joskus niin paksun väristä?

Monot.

Viikko sitten aamu alkoi hämmentävästi, sillä suomalainen työkaveri asiakastuen puolelta sai kenkää. Sitten meni muutama tunti ja tanskalainen kääntäjäkollega pyydettiin palaveriin. Vähän ajan päästä myös ruotsalainen pyydettiin yläkertaan ja tässä vaiheessa tanskalainen sanoi, että kannattaa muuten varautua henkisesti siihen keskusteluun, minä sain juuri potkut. Ruotsalainen marssi kiroillen yläkertaan. Minä tuijotin tyhjää. Fuck. En ole koskaan ennen saanut potkuja. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Jostain syystä tunsin oloni kamalan helpottuneeksi. Olen alipalkattu, aliarvostettu ja lahjani menevät täällä täysin hukkaan. 

Vähän myöhemmin pomo tuli käymään luonani. ”Voitko mennä käymään ylipomon juttusilla?” No niin... Minun vuoro. Katsoin hississä peiliin ja totesin, että tämän täytyy olla merkki. Tämä saari on minulle ihan väärä. Työ on ihan väärä. Kaikki tuntuu väärältä, en minä edes halua tänne jäädä. Olen harjoitellut jo jonkin aikaa sellaista peilitekniikkaa, ja se on selvästi jo alkanut toimia. Minusta on kasvanut vahvempi yksilö. Joten kun viimein koputin ylipomon ovelle, olin hyvin iloinen ja rauhallinen.

Minun jälkeen yläkertaan kutsuttiin hollannin vahvistus. Ranskalainen on lomalla, joten hän kuulee uutiset myöhemmin. Mutta minä tiedän jo, että lopullinen tilanne on 3-2. Sen suurempaa lovea ei nämä neuvottelut tuoneet meidän kääntäjäviisikkoon, tai nyt siis kolmikkoon. Hollantilaiselle tosin oli luvattu töitä ”vielä vähäksi aikaa”. Minä sain vain kiitosta ja sen "haluamme ehdottomasti pitää sinut talossa". Olin hämmentynyt.

Samalla yllätin itseni. Tuli aika selväksi, että tämä ei todellakaan ole minun paikkani. Joten viime viikon aikana tapasin headhunterin ja olen lähetellyt CV:ni jopa Etelä-Afrikkaan. Thaimaassa odottava työpaikka mietityttää yhä. Vaikka ne potkut jäikin nyt saamatta, lopputulos tulee olemaan sama. Muutos on ihan ovella, ryske kuuluu jo käytävästä.

Suosikkikirjani. (Yksi niistä.)