Se menee ihan väärin päin. Jos jotain rajoja pitäisi noudattaa niin ehdottomasti niitä, jotka on itse itselleen asettanut, ja sitten miettiä enemmän niiden muiden asettamien säädöksien tarpeellisuutta. Ovatko ne oikein juuri minulle? Think outside the box. Sehän on motto luovuudelle. Motto joka suorastaan kehottaa rikkomaan rajoja. Minulla tämä on mennyt aivan nurinkurisesti.
Eilen Toyboy sanoi, että pidetään sellainen sääntöjenrikkomisviikko, että pääsen eroon tuosta typerästä päähänpinttymästä. En tiedä toimiiko tuollainen tekniikka, mutta ainakin sen tarkoitus on hyvä. Minun selvästi pitää alkaa elää vapaammin. Siis myös pääni sisällä. Luottaa, että asiat kyllä järjestyvät ilman suunnatonta etukäteismurehdintaa. Juuri sellaista minä nyt tarvitsen. Varsinkin täällä, jossa mikään ei mene niin kuin suunnittelee.
Ensimmäinen sääntö (jonka tosin olin itse asettanut) on nyt rikottu. Koira palasi terassille. Ensimmäiset kuusi kertaa meni hyvin, pysyin lujana ja tomerasti komensin sen pois rappusilta. Koira otti surkean ilmeen ja hidastetusti, pää painoksissa kääntyi ympäri ja löntysti kohti toista toimistoa. Minun sydän oli särkyä joka kerta. Sitten lopulta Koira vain päättäväisesti ohitti ohjeeni kääntyä takaisin, melkein ryömi nöyränä terassille, ja heittäytyi kyljelleen makaamaan laattalattialle. Ja tässä terassilla se suoritti vartiointitehtäväänsä taas koko yön. Murisi ohikulkijoille aivan kuin omistaisi koko tontin. Minulla on selvästi paljon opittavaa tuolta koiralta. Se ei yhtään piittaa säännöistä.
Tänään on taas muutto edessä. Vielä ei ole varmaa, että minne. Todennäköisesti paikkaan nimeltä Jungle Gym. Se on tässä aika lähellä, keskellä viidakkoa. Eli ei ollenkaan meren rannassa. Mutta jos siellä on kunnollinen netti, niin se kyllä kelpaa minulle. Voin levätä ja kirjoittaa. Vihdoin.
