Yllättävä käänne.

"Aina joku auttaa, kun pyytää." Erittäin hyvä neuvo, jonka sain Joonalta jo kauan sitten. Yleensä olen pyytänyt. Olen vähän väliä jonkun hihassa kiinni ja neuvoja kyselemässä. (Eksyn usein.) Ja yleensä se kyllä kannattaa.

Eilen kävin hollantilaisen ystäväni kanssa syömässä jotain kammottavaa pikaruokaa, joka ei ollut ollenkaan niin paha kuin olisi voinut kuvitella. Tajusin myös miten lähellä keskustaa asun, koska sinne kävellessä meni 20 minuuttia. Tämän jälkeen menin siihen lähelle pubiin tiimikavereiden kanssa. Se paikka ei kyllä oikeastaan ollut pubi, vaan ihan tavallinen nuorisoravintola. Vaikka paikan nimi onkin The PUB, poppis soi niin kovaa, että piti huutaa. Eikä silti aina kuullut mitä vieruskaveri sanoi. Mutta tiimiläiset ovat onneksi kovaäänisiä. Ja niin mukavia, että on väkisin hauskaa. Keskiyön korvilla suuntasin kotiin ja oletan, että muut tekivät samoin. Lähdin eri suuntaan. Jostain syystä ei väsyttänyt ja mietin, että josko siinä matkan varrella olisi joku oikea pubi jossa voisi olla vaikka kunnollista musiikkia. 

Pari mustiin pukeutunutta mörköä käveli samaan suuntaan, joten kysyin josko pojat tietäisivät onko sellaista paikkaa Bukarestissa. Sellainen on, mutta aika kaukana. Harmillista. Kun kävi ilmi, että olen Suomesta, he pyysivät minut mukaansa, koska olivat menossa jonnekin underground bileisiin. Ensi silmäyksellä tiesin, että mylläkkä siellä varmasti soisi, joten mikäs siinä. Olen kuukauden ollut purkkapoppis sektorilla, joten se olisi kivaa vaihtelua. Tiesin ihan väärin.

Minut vietiin sivukujalle, ja metalliportista pihaan ja ravintolan oven...ohi. Häh? Menimme toisesta ovesta mustaan rappukuiluun, jonka päässä oli uusi ovi. Reippaana tyttönä tepastelin peremmälle, vaikka tilanne alkoi näyttää epäilyttävältä. Toinen pojista vakuutti, että täällä on aivan turvallista. Ovi aukesi pimeään huoneeseen, jossa soi mylläkkäsävytteinen konemusiikki. Kovaa. Mustiin pukeutuneet goottihahmot tanssivat kuin teknobileissä. Kaikilla oli pimeässä loistavia renkaita käsissään, joten huoneessa heilui hohtavia viiruja. Baarista sai lisää juotavaa. Katselin ympärilleni enkä voinut muuta kuin hymyillä - niin siistiä! Toinen pojista opetti minua tanssimaan. Ihan vieraita liikkeitä minulle, kun en juuri käy teknoilemassa. Ja nämä kaikki ihmiset olivat niitä hevihemmoja! Heittämällä vuoden hämmentävin hetki. EMB industrial Gothic event. Juuri sellaiselta se vaikuttikin. Harvoin hämmentyy näin positiivisesti.

Vuoden ensimmäinen.

Upeaa tätä vuotta! Alkaneelle vuodelle on jo muutamia haasteita, joiden avulla olen muotoillut itselleni selkeitä tavoitteita. En siis tee lupauksia. Minulla on vain näitä juttuja, joita pyrin tekemään.

Aloitan joogan. Myös minä olen harrastanut joogaa ajatuksen tasolla jo muutaman vuoden. Nyt sitten harrastukseni sai konkreettista tulta alleen, sillä Joulupukki toi minulle joogamaton ja minä ilmoittauduin alkeiskurssille. Olen aika kankea tyyppi, joten tästä tulee mielenkiintoista.

Minulla on tämä henkisyys ollut vahvasti mukana jo useamman kuukauden. No, oikeastaan useamman vuoden. Mutta tuo viime vuoden Reiki-viritys tyrkkäsi minua aikamoisen askeleen eteenpäin. Sitä kautta löytyi jos minkälaisia puolia itsestä. Tuo jooga tietysti tukee sitä, on hyvä saada keho mukaan tähän vallitsevaan ajattelun henkisyyteen. Mutta tämä on siis yksi asia, jota tulen vahvistamaan tänä vuonna.

Helmikuussa on tiedossa isot juhlat. Sain pukukoodillisen kutsun: frakki, juhlamekko. Pelottavaa. Mutta koska kutsun lähetti ihana Mentorini, en voi mitenkään työntää nyt päätäni pensaaseen. Joten huomenna menen kihartamaan hiukseni. Viime viikolla jo sovitin viittä iltapukua ja oletettavasti ostan niistä yhden. Minulla on reilu kuukausi aikaa opetella kävelemään korkokengillä, huoltaa kynnet ja hankkia juhlapuvun alle vaadittavat alusasut. Pitää vielä matkustaa Helsinkiin. Ja kaikesta tästä huolimatta yritän nauttia, se olkoon lahjani Mentorilleni. Varmaan arvasitkin, että yksi vuoden tavoitteista on siis löytää sisäinen tyttö. Ja elää juhlamekossa, edes yksi päivä.

Yritän myös tehdä keskeneräiset asiat loppuun ja olla hiiltymättä asiakkaisiin. 50 % onnistui vuoden ensimmäisenä työpäivänä, sillä sain kuulokkeideni sarvet viimein valmiiksi. Luureissa täytyy olla joku merkki, että jokainen tunnistaa omansa ja minä aloitin oman merkkini tekemistä jo puoli vuotta sitten. Hiiltymistä en kuitenkaan onnistunut heti estämään, sillä joskus vain käy niin, että asiakkaan mielipaha tarttuu. Harvemmin kuitenkin, onneksi.

Sellainen uutuus vielä tähän vuoteen, että olen höyrähtänyt Bollywoodiin. Vuosi sitten se oli ooppera, tänä vuonna tämä. Lainasin työkaverilta elokuvan Saawariya ja sen musiikkia olen nyt kuunnellut. Leffan lavasteet ovat aivan käsittämättömän hienot, ja kun tuota musiikkia kuntelee tarpeeksi, siihen jää koukkuun. Tässä suosikkibiisini. Varmaankin menee syksylle uuden harrastuksen aloittaminen, mutta tiedän, että kaupungissani voi harrasta Bollywood-tanssia. Olen kokeillut kerran ja se oli hauskaa. Niin hauskaa, että aloitan sen varmasti, nyt kun tähän musiikkiinkin olen näin pahoin koukkuuntunut.

Mitäs sinä ajattelit tehdä?