Onnistumiset kortilla.

Päivän oppi nro 1: Älä virkkaa humalassa.
Päivän oppi nro 2: Älä jätä punaviinilasia vieraalle sohvalle.
Päivän oppi nro 3: Älä pura sitä aikaisemmin humalassa päin persettä virkattua tekelettä vieraalla sohvalla, jos olet jättänyt täyden punaviinilasin siihen viereen.

Voi Anne parka, kun on majoittanut minut. Toinen huone on niin kaaoksessa, ettei lattiaa enää edes löydä. Ja toisen huoneen sohvalle kippasin täpötäyden punaviinilasillisen, kun vimmoissani purin kaulaliinasta noin puolet, koska oli vuoden vaihteessa tullut pari merkittävää laskuvirhettä. Kiroilin. Anne sen sijaan tyynesti vaan nauroi, että näitähän sattuu. Olin silti ensimmäinen joka täällä näin teki. Että ilmeisesti näitä sattuu vain minulle.

Eilen oli kaiken kaikkiaan muutenkin vimmoisa päivä. Juoksin virastoissa tekemässä muuttoilmoitusta. Kolmas kerta lopulta toden sanoi, toista tuntia siihen tuhraantui, kun ei mennyt taas tämäkään niin kuin Strömsössä. Ja kun sain viimein muutaman upean naisihmisen avustuksella hoidettua kaiken, ja osoitteet virallisesti vaihdettua, kävelin kohteeseen ihan vain todetakseni, että se juuri muuttamani osoite on väärä. Tuijotin talon numerovaloa, jossa loisti ihan selvästi numero viisi. Kaikkiin papereihin olin kyllä kirjannut numeron viisitoista. No, näitäkinhän sattuu... Minulle.

Jotenkin meni tosi moni muukin asia sillä tavalla vastoin tahtoani tai ainakin vahvasti suuntaa kaartaen. Arvelin, että minun pitää nyt hidastaa tahtia hieman. On tietyt asiat jotka on pakko vielä hoitaa, mutta en kyllä varmasti suostu ottamaan enää yhtään enempää ressiä mistään tapaamisesta. Kun nyt nämä päivät ihan oikeasti vain loppuu kesken. Perun kaikki menot ja katson fiiliksen mukaan. En aio tehdä enää yhtään asiaa vain koska olen jotain sen suuntaista luvannut tai suunnitellut. Minä olen jättämässä koko tätä kaupunkia nyt vähäksi aikaa, ja se vaatii minulta aika paljon enemmän kuin vain aikaa ja energiaa. Joten antakaa armoa. Teen parhaani.
 

Tyttöjen ilta.

Otin muistikirjan mukaan tyttöjen iltaan siltä varalta, että ne kaikki tulevat upeat elämänohjeet eivät vain unohdu. Aamulla katsoin tehtyjä muistiinpanojani. Olin tyrmistynyt.

"Ei mainoksia tai laskuja."
Ongenma = ongelma ratkaistu.
(Littyy onkimiseen, en muista miten.)
3D seksiä.
Maakuntaretki Iihin.
Biisejä ja piuha.
(Seuraavaan tyttöjeniltaan.)
Aidot ikealaiset lasit.
Lusiikkia.
Koktailtikut ruostumatonta terästä. Not.
(Veitsi oli ruosteessa.)
Anne & Ilona on ahdasmielisiä jäykkiksiä.
Munkeilla YT neuvottelut.
Boys boys boys aa lykke paa molissa.
Pirisevä VodkaBattery.

Todella vaikea sanoa, oliko vaivan arvoista. Mutta ainakin teimme parhaamme. Ja Aatu pääsi henkilökohtaiseen tavoitteeseensa. Ehkä ensi kerralla kirjaan ylös muutakin, kuin ne avainsanat.
 

Luova nero.

Minun ikkunan takana kävi eilen tirkistelijäharakka. Se räpytteli siipiään ja istui jonkin aikaa, kurkisteli sisälle huoneeseeni. Kävi varmaankin ihailemassa juuri näyteikkunalle asettamiani Onni askeja ja rannekkeita. Pikkulinnut olivat selvästi laulaneet, että täältä saa ostaa onnea, joten harakka kävi tarkistamassa tilanteen. Samalla keksin, että laitan tuohon ikkunaan Huone 13 mainoskyltin. Aloitin tekemään sellaista jo kesällä erinäisistä raajoista, mutta en sitten keksinyt sille paikkaa, joten kyltti jäi kesken ja sille ajatuksen ja aloitetun asian tasolle. Mutta nyt minulla on paikka. Joten voin ihan hyvin tehdä ne kirjaimet loppuun.

En pidä ihmisistä, joilla on neliönmalliset silmälasit. Ensin mietin, että en pidä sellaisista laseista, mutta tajusin, että se ihmistyyppi, joka valitsee niin kamalat lasit, on sellainen ylijähmeä ja joustamaton ja ylikriittinen. Ja tämänkin tiedon pohjaan taas TV tarjontaan. Aina kun näen selkeästi nelikulmaiset silmälasit, se roolihenkilö on juuri se veemäinen kaveri. Puvustaja on tehnyt hommansa hyvin ja hankkinut ne sellaiset lasit juuri sille tyypille.

Joku sanoo taas, että mietin outoja asioita. Mutta olen minä muutakin miettinyt. Tavoitteita ja taidetta. Niistä on vain vaikea kirjoittaa. Haluaisin laittaa tänne aina upean kuvan siitä upeasta teoksesta jonka olen saanut valmiiksi. Mutta aika moni valmistuu tosi hitaasti ja kuvien ottaminen unohtuu. Osittain siksi, että kaikkea ei vain pysty tekemään kerralla. Tai ehdi. Tai jokin todella oleellinen osa puuttuu. Nyt kun katson ympärilleni, noiden irtomatskujen lisäksi tässä ihan jo sänkyni vieressä on paljon keskeneräistä.

1) Naamio kuivumassa seinällä. (Ollut kuiva jo ainakin viikon.)
2) Rasismin vastainen rakkaustaulu, josta puuttuu yksi pieni sydän. Ja ehkä lakkakerros, en ole ihan varma miten se homma etenee. (Tein sen eilen.)
3) Kenkä, josta puuttuu reunapitsi ja pohjan rajaava nauha. Myös sisäpuoli on yhä mysteeri, en vielä tiedä mitä sille tapahtuu. (Myös tehty eilen.)
4) Torso, jolta puuttuu ulkoasu kokonaan. En ole osannut päättää teenkö hänelle palapelipuvun, vai teenkö siitä keltaisen työn näyttelyyn. Nämä asiat eivät toki rajaa toisiaan pois, mutta jotenkin minusta tuntuu, että valkoisena ne palat näyttävät varmasti hienommilta. En osaa päättää. Mitä mieltä olet?
5) Piirros nimeltä Pala kurkussa. Odottaa täydellisiä kehyksiä. (Tehty eilen.)
6) Vino pino kehyksiä, joita pitää tuunata ja joiden sisälle pitää tehdä taidetta. Yksikään näistä ei ole sopiva tuohon eilen tehtyyn kuvaan.

Antaa hyvin viitettä siitä missä asun. Puuhapajassa. Silloin joskus kellarissa asuessani minulla oli keittiö, mutta koska en tiedä mitä sellaisella tehdään, se tila oli oikeasti minun työhuone. Makasin kerran siellä lattialla ja mietin, että olisipa kiva, jos joskus olisi sellainen paja, jossa voisi välillä nukkuakin. Kaiken sen luovuuden keskellä, minkähänlaisia unia silloin näkisi? Ja nyt minä elän sitä. Asun puuhapajassani. Unet ovat yhtä hämmentäviä kuin kellarissa. Ainoa miinus tässä paikassa on tuo uskomattoman upea maisema. Välillä pysähdyn ihan vain katselemaan ulos. Kellarin panssarilasi-ikkunoista ei nähnyt mitään, joten kaikki keskittyminen jäi seinien sisäpuolelle.

Meillä on tänään tyttöjen ilta. Aatu järjestää ne. Juu, hän on kyllä mies, mutta jostain syystä tässä nyt vain kävi näin. Mennään Annen kanssa Aatun luokse, hän kokkaa meillä ja ilmeisesti aikoo myös juottaa meidät melko humalaan. Samalla juorutaan ja haukutaan kaikki miehet. Ja sitten Aatu antaa elämänohjeita siitä kuinka miesten kanssa voi elää ja minkälainen on kunnollinen poikaystävä. (Eli ei siis ainakaan sellainen, jota olemme Annen kanssa aiemmin kokeilleet muutaman kerran.) Aatu tietää nämä jutut. Annella on myös minulle lahja. En tiedä miksi. Mutta olen iloinen siitä. Minullakin on lahja Annelle. Aatu saa lahjaksi viihdyttää kahta upeaa naista. Eli melkoinen ilta tulossa.

Vielä pieni pähkinä tähän aamuun. Tämä kuva tuli eilen vastaan ja yllätin sillä itseni täysin. Osasin heti. Käsittämätönä, olen ollut salaa nero.

Just call me genius.