Minun ikkunan takana kävi eilen tirkistelijäharakka. Se räpytteli siipiään ja istui jonkin aikaa, kurkisteli sisälle huoneeseeni. Kävi varmaankin ihailemassa juuri näyteikkunalle asettamiani Onni askeja ja rannekkeita. Pikkulinnut olivat selvästi laulaneet, että täältä saa ostaa onnea, joten harakka kävi tarkistamassa tilanteen. Samalla keksin, että laitan tuohon ikkunaan
Huone 13 mainoskyltin. Aloitin tekemään sellaista jo kesällä erinäisistä raajoista, mutta en sitten keksinyt sille paikkaa, joten kyltti jäi kesken ja sille ajatuksen ja aloitetun asian tasolle. Mutta nyt minulla on paikka. Joten voin ihan hyvin tehdä ne kirjaimet loppuun.
En pidä ihmisistä, joilla on neliönmalliset silmälasit. Ensin mietin, että en pidä sellaisista laseista, mutta tajusin, että se ihmistyyppi, joka valitsee niin kamalat lasit, on sellainen ylijähmeä ja joustamaton ja ylikriittinen. Ja tämänkin tiedon pohjaan taas TV tarjontaan. Aina kun näen selkeästi nelikulmaiset silmälasit, se roolihenkilö on juuri se veemäinen kaveri. Puvustaja on tehnyt hommansa hyvin ja hankkinut ne sellaiset lasit juuri sille tyypille.
Joku sanoo taas, että mietin outoja asioita. Mutta olen minä muutakin miettinyt. Tavoitteita ja taidetta. Niistä on vain vaikea kirjoittaa. Haluaisin laittaa tänne aina upean kuvan siitä upeasta teoksesta jonka olen saanut valmiiksi. Mutta aika moni valmistuu tosi hitaasti ja kuvien ottaminen unohtuu. Osittain siksi, että kaikkea ei vain pysty tekemään kerralla. Tai ehdi. Tai jokin todella oleellinen osa puuttuu. Nyt kun katson ympärilleni, noiden irtomatskujen lisäksi tässä ihan jo sänkyni vieressä on paljon keskeneräistä.
1)
Naamio kuivumassa seinällä. (Ollut kuiva jo ainakin viikon.)
2) Rasismin vastainen
rakkaustaulu, josta puuttuu yksi pieni sydän. Ja ehkä lakkakerros, en ole ihan varma miten se homma etenee. (Tein sen eilen.)
3)
Kenkä, josta puuttuu reunapitsi ja pohjan rajaava nauha. Myös sisäpuoli on yhä mysteeri, en vielä tiedä mitä sille tapahtuu. (Myös tehty eilen.)
4)
Torso, jolta puuttuu ulkoasu kokonaan. En ole osannut päättää teenkö hänelle palapelipuvun, vai teenkö siitä keltaisen työn näyttelyyn. Nämä asiat eivät toki rajaa toisiaan pois, mutta jotenkin minusta tuntuu, että valkoisena ne palat näyttävät varmasti hienommilta. En osaa päättää. Mitä mieltä olet?
5)
Piirros nimeltä
Pala kurkussa. Odottaa täydellisiä kehyksiä. (Tehty eilen.)
6) Vino pino
kehyksiä, joita pitää tuunata ja joiden sisälle pitää tehdä taidetta. Yksikään näistä ei ole sopiva tuohon eilen tehtyyn kuvaan.
Antaa hyvin viitettä siitä missä asun. Puuhapajassa. Silloin joskus kellarissa asuessani minulla oli keittiö, mutta koska en tiedä mitä sellaisella tehdään, se tila oli oikeasti minun työhuone. Makasin kerran siellä lattialla ja mietin, että olisipa kiva, jos joskus olisi sellainen paja, jossa voisi välillä nukkuakin. Kaiken sen luovuuden keskellä, minkähänlaisia unia silloin näkisi? Ja nyt minä elän sitä. Asun puuhapajassani. Unet ovat yhtä hämmentäviä kuin kellarissa. Ainoa miinus tässä paikassa on tuo uskomattoman upea maisema. Välillä pysähdyn ihan vain katselemaan ulos. Kellarin panssarilasi-ikkunoista ei nähnyt mitään, joten kaikki keskittyminen jäi seinien sisäpuolelle.
Meillä on tänään tyttöjen ilta. Aatu järjestää ne. Juu, hän on kyllä mies, mutta jostain syystä tässä nyt vain kävi näin. Mennään Annen kanssa Aatun luokse, hän kokkaa meillä ja ilmeisesti aikoo myös juottaa meidät melko humalaan. Samalla juorutaan ja haukutaan kaikki miehet. Ja sitten Aatu antaa elämänohjeita siitä kuinka miesten kanssa voi elää ja minkälainen on kunnollinen poikaystävä. (Eli ei siis ainakaan sellainen, jota olemme Annen kanssa aiemmin kokeilleet muutaman kerran.) Aatu tietää nämä jutut. Annella on myös minulle lahja. En tiedä miksi. Mutta olen iloinen siitä. Minullakin on lahja Annelle. Aatu saa lahjaksi viihdyttää kahta upeaa naista. Eli melkoinen ilta tulossa.
Vielä pieni pähkinä tähän aamuun. Tämä kuva tuli eilen vastaan ja yllätin sillä itseni täysin. Osasin heti. Käsittämätönä, olen ollut salaa nero.
Just call me genius.
