Kotimatkamuistoja.

Minulla on tälle vuodelle toive. Ajattelin, että minusta voisi kasvaa rohkea ja tyyni ihminen, sellainen joka ei suunnittele ja aikatauluta koko elämää etukäteen, eikä varsinkaan stressaa tai murehdi jälkeenpäin, tapahtui mitä tahansa. Ravistin Assarin puhelimesta upean elämänviisauden: Leave room for mystery. Se oli täydellinen neuvo tälle vuodelle. Sellainen minusta kasvaa, ihminen, joka antaa tilaa mysteereille. Joka on avoin uudelle ja rakastaa yllätyksiä.

Palataanpa vähän ajassa taaksepäin. Suomiloman jälkeen aloitin kotimatkan neljällä bussilla. Vietin ensimmäisen yön lentokenttähotellissa. Se oli myös elämäni ensimmäinen yö lentokenttähotellissa. Pyysin elämäni ensimmäisen kerran hotelliherätyksen. Aamuun asti luulin, että se aulassa pojottava ihminen sitten soittaa minulle aamulla, mutta langan päässä ei ollutkaan ketään. Ei edes iloista nauhoitusta. Pelkkä hiljaisuus.

Sain kyydin kentälle, mikä oli todella hyvä asia, sillä minulla oli suuri rinkka ja valtava matkalaukku. Ja pieni laukku. Ja käsilaukku. Voisi luulla, etten vieläkään osaa pakata reissuu (mikä on tietysti totta), mutta tällä kertaa laukkujen määrän selittää se, että minun piti tuoda paljon tavaraa Suomesta. Sinänsä hyvä juttu, mutta koska palasin kotiin kodittomana, valintani ei ehkä ollut aivan loppuun asti mietittyä. Mutta koska tänä vuonna en enää stressaa asioista, niin istuin hotellihuoneessa tyytyväisenä äiskän mukaan pakkaamaa punkkua nauttien. Kyllä ne asiat jotenkin järjestyy.

Olin oikeassa. Joku sohvasurffari otti yhteyttä ja ehdotti, että lähtisin hänen mukaan Corkiin, hän kun oli tulossa Suomesta Dubliniin samaan aikaan. Ei kuitenkaan samalla lennolla. Se ei kuulunut suunnitelmiini (jota ei siis ollut) joten sanoin ennakkoluulottomasti, että mikäpäs siinä. Sovittiin Masan kanssa treffit laukkujennoutolinjan luokse.

No en minä sitten Corkiin päätynyt, mutta sinne päin. Paikan nimi on Midleton, eli mieletön, niin kuin puhelimeni halusi sen korjata. Masan kanssa matkattiin läpi maaseudun pieneen kyläkaupunkiin. Siellä valmistetaan Jameson nimistä viskiä, mutta varmaankaan ei paljon muuta. Kävelin pääkadun päästä päähän ja katselin ihmisiä. Tunnistin jotain tuttua. Näistä ihmisistä huokui nyt se sama jokin, mitä en osannut viimeksikään selittää, minkä muistin Dublinin asukeista neljä vuotta sitten. Jokin omituinen apeus. Masa ja hänen ihana vaimonsa olivat kyllä piristävä poikkeus. Tapasin myös Mr. Edin ja kiipesin kirkon tornin katolle. Muun ajan pääasiassa nukuin. Tämä oli sellainen hämmentävä silmät avaava huomio. (Vai sulkeva, kyse on nukkumisesta?) Olin aivan tavattoman väsynyt. Nukuin päiväunet, joskus kahdet. Ja yön. Ja aamun ja illan. Matka Suomessa otti selvästi tosi koville. Tarvitsin lepoa. Ja olen mittaamattoman kiitollinen näille uusille ihanille surffarituttavilleni, jotka ottivat minut kotiinsa ja antoivat minun nukkua. 

Elämä järjestykseen.

We all have the same amount of time in a day, so why is it that some people are able to be so productive and successful and others are not?

Tuollainen kysymys osui silmään viime viikolla. Se oli jonkun kannustavan artikkelin aloitus, jonka olin jemmannut kirjoittamatta taaskaan lähdettä ylös. Tuo ajatus jotenkin osui, sillä ainakin tällä hetkellä kuulun edottomasti tuohon jälkimmäiseen not-ryhmään. Tämä (minulle) tuntematon kirjoittaja listasi myös konstit, joilla tilanne voidaan korjata. Ja tämä puolestaan sai minut innostumaan. Kaikki apu otetaan vastaan.

Kaikessa on kyse ajanhallinnasta ja tavoitteita kohti menemisesta. Tietysti. Jos haluat menestyä, et voi hutiloida ajan kanssa. Selkeät tavoitteet auttavat pitämään sinut aikataulussa. Ja minut. Tai auttaisi, jos sellaiset tekisin. Tässä ei sinänsä ollut mitään uutta, mutta kertaus on opintojen äiti. Teen sellaiset. Yleensä asioiden tietäminen ja tiedostaminen vaatii hyvin erilaisen määrän ymmärrystä. Kertaus auttaa. Joka tapauksessa, tässä 4 askelta tavoitteiden asettamiseen. 

4 ASKELTA TAVOITTEIDEN ASETTAMISEEN

Järjestä ajatuksesi

Tämä oli yllättävän hyvä neuvo, ja melkein uusi, ainakin tällaisiin listoinhin. Yleensä ajatukseni ryntäilevät ja sotkevat. Joten pitää ensin pysähtyä. Vaikka meditoida. Ja sitten aivomyrskyillä kaikessa rauhassa, että käy selväksi mitä oikeasti haluaa. Kuuntele sitä sisäistä ääntäsi. Kirjaa asiat ylös, kuvaile ne hyvin yksityiskohtaisesti. Ja sitten järjestä ne mieleen tulleet asiat ajallisesti. Mitä haluat saavuttaa ensimmäisenä, eli mikä on tärkeintä, ja mitä maltat odottaa kauemmin. Tämä antaa jo jonkinlaista viitettä tulevasta aikataulusta.

Aikatauluta tavoitteesi

Tämän jälkeen pitäis olla aika selkeä kuva siitä mitä haluat. Seuraavaksi mieti kuinka pitkään haluat pakertaa näiden askareiden kanssa. Et ehkä usko, että minä sanon tämän, mutta tässä vaiheessa kannattaa ottaa realismia mukaan. Kirjaa selkeät yksityiskohdat. Kirjaa ylös aika jolloin haluat, että kaikki on valmista. Tämä pitäisi auttaa ajanhallinnassakin, kun pakerrat askareittesi parissa. Ja se taas auttaa saavuttamaan tavoitteet nopeammin.

Tee asioita tavoitteesi eteen

Tässä vaiheessa yleensä on niin hengästynyt omista aikaansaannoksista, että tuntuu valmiilta. (Eli se hetki, jolloin on kaikista helpoin lopettaa. Puhun kokemuksesta.) Mutta nyt vasta päästään tositoimiin ja kääritään hihat. On aika jättää pois laiskuus ja tekosyyt ja aikomukset. Ja kaikki mikä viittaa vitkasteluun. Aloita tänään. Jos minkä tahansa tekemiseen menee alle kaksi minuuttia, tee se heti. Tee jotain joka tapauksessa. Toimiminen voi olla uusi tapasi. Ole se ärsyttävä tyyppi, joka saa aikaan. Ota joka päivä askel tavoitetta kohti, edes sellainen pikkuinen taaperoaskel. 

Pysy motivoituneena

Aikatauluista luistaminen on maailman helpointa, kun ajautuu sivuraiteille. Älä tee niin. Muistuta itseäsi siitä miksi ylipäätään haluat tätä, miksi sinulla on nämä tavoitteet. Muista unelmasi, ja kirjoita se ylös varmuuden vuoksi joka paikkaan ja moneen kertaan. Post it laput on tässä käteviä, niitä voi liimailla ympäri kotia. Hengaile positiivisten ihmisten seuraassa, siis sellaisten jotka kannustavat ja auttavat.

On tosi tärkeää, että on suunta elämälle. Ja suunnitelma ajankäytölle. Itse sitä kuitenkin on vastuussa siitä mihin oman aikansa tuhraa. Jos haluaa saavuttaa jotain elämässään, niin kuin useimmat varmasti haluavat, niin tavoitteiden tekemisestä pitää tehdä tapa. Eikä siis vain siitä, että suunnitelee ja listaa ja aikoo, niin kuin minulla on ollut tapana, vaan näitä kaikkia askelia tepastellen.

Vedin nämä ohjeet nyt aika vahvasti omasta hatuttomasta päästäni. Tulkitsin tuota kirjoittajaa erittäin vaapaasti. Luultavasti muutin muutaman ajatuksen kokonaan, mutta ei se mitään. Kuka tietää, sehän voi olla vaikka parempi niin. Rehellinen oma tulkinta. Mutta tätä kirjoittaessa minulle tuli monta kertaa mieleen kysymys miten? Miten hiljennyn? Miten teen aikataulun kaikelle haluamalleni? Miten saisin enemmän aikaan? Miten pysyn motivoituneena? Ja siitä johtuen artikkeli tuntui vähän keskeneräiseltä. En keksinyt vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta jos sinulle tuli nyt sellaisia mieleen, niin otan vihjeet ilolla vastaan. 

Sairaala, osa 2.

Ryntäsin kesken päivän sairaalaan, taas. Kaveri laittoi viestin, että oli sanut huonoja uutisia ja sisäinen pelastaja heräsi jälleen. Tällä kertaa tiesin minne olin matkalla ja tarkoituskin oli selvää, olla ystävän tukena. Tälläkään kertaa en päässyt sisälle. Alaovella oli toinen turvamies, joka väitteli paikallisten kanssa. Minun kärsivällisyyteni oli aika lopussa, ja kun mies pysäytti minut ovella, meni kuppi nurin. Vartija ei ymmärtänyt englantia, mutta äänensävyn ja volyymin sitäkin selvemmin. Nostin taas metelin, nyt pelottomasti. Pääsin sisälle. Löysin ystäväni ja kertasimme tilanteen. Ennuste oli aika huono. Alakerrassa koettu kiukku muuttui epämiellyttäväksi klöntiksi, joka tarttui kurkkuuni. Purin huulta, koska itku olisi nyt täysin sopimatonta, sillä minä olin se, joka tuli tueksi ja lohduksi. 

Loppujen lopuksi kaverilla ei ollut mitään hätää. Sen ilmeisen lisäksi. Tämä on Bukarestin paras sairaala ja nämä lääkärit ovat todella hyviä. Hoito oli hyvää, ja kun asiaa mietin, kaikki järjestyi todella nopeasti. Oletettavasti, koska meillä oli tämä ulkomaalaisuuden etu. Kaikki ovat aina erittäin ystävällisiä ja kohteliaita. (Muutamaa taksikuskia lukuunottamatta.) Juttelin paikallisen kaverini kanssa ja hän kertoi, että Romaniassa lääkärit ovat niitä luokkansa parhaita ja sitkeimpiä yksilöitä. Koulutus on hirvittävän kallis ja vaikea. Joten vain todella huipputyypit onnistuvat. Se on tullut monta kertaa vastaan. Nuorena ihmisillä on ollut selkeä haave ja suunnitelma, joka on sitten kariutunut jossain vaiheessa elämää. Kuten sanottu, vain parhaat valmistuvat. Joten ystäväni oli itse asiassa todella hyvissä käsissä.

Käsiä en epäillyt missään vaiheessa, mutta se sairaala... Kauniisti sanottuna se oli juuri sitä mihin luulin tammikuussa tulevani - kommunistiselle 80-luvulle. Huoneet olivat pieniä ja kamalan täyteen tungettuja. Ilman ilmastointia tai minkäänlaista yksityisyyttä. Ruokaa potilaat saivat lautasellisen. Se piti syödä käsin, sillä lautasen lisäksi muuta ei tullut mukaan. Sairaalassa piti käyttää omia vaatteita. Norjalainen onneksi vei pyyhkeen ja ruokailuvälineet lainaan. Laitteet ja kalusteet pysyivät kasassa, muusta en ollut kovin vakuuttunut. Ilmeisesti petivaatteetkin vaihdettiin kerran. Tuska oli varmasti kova, sillä kipulääkettä ei saanut kovin paljon, mutta jostain syystä kaveri kuitenkin hymyili. Sieltä surun seasta. Minä rakastan ihmisiä, jotka pystyvät löytämään onnellisuutta pahimmasta mahdollisesta tilanteesta. 

Viikonloppuna ystäväni pääsi onneksi kotiin. Hän tietysti asuu talossa, jossa ei ole hissiä. Ylimmässä kerroksessa. Pomot, Norjalainen ja minä olemme käyneet avustamassa, mutta voin vain kuvitella miten vaikeaa siellä silti on olla aivan yksin. Ja tämä sai taas miettimään omaa elämää... Koko kaikki.

Yksin on aivan ihana olla, mutta tuollaiset tilanteet jotenkin näyttävät sen toisenkin puolen. Olen aina ollut todella onnekas, sillä minulla on laaja ystäväpiiri ja aina joku auttamassa. Olen siitä erityisen kiitollinen. Täällä Romaniassa on sekin ollut vähän erilailla. Olen alkanut miettiä, että ehkä minäkin voisin yrittää sitoutua. Johonkin paikkaan ja ehkä jopa ihmiseen. Ja ainakin paikallaoloon. En ole ollut kiinnostunut sellaisesta aikaisemmin. Ehkä sekin tulee iän mukana, niin kuin harmaa tukka ja lonkkavika.

Pidin sairaalasta lähtiessäni sellaisen kannustavan elämänmuutospuheen ystävälleni ja sanoin, että "Sinun on nyt ihan ensimmäisenä hoidettava itsesi kuntoon. Yksi ongelma kerrallaan, tämä on nyt tärkeintä. Kaikki muu saa odottaa." Metrossa mietin, että olipas hyvä neuvo. Pitääpä itsekin noudattaa sitä.

Sanoista teoiksi.

Nyt kun elämässä tuntuu taas ihan kaikki muuttuvan ja se vähäkin pysyvä katoavan, niin ehkä on aika pysähtyä ja muistuttaa itseään siitä mikä on tärkeintä. Eli: Back to basics. Luin vähän aikaa sitten artikkelin (en kyllä enää muista mistä) jossa oli hyviä neuvoja. Poimin niistä muutaman. Nämä ovat sellaisia, jotka jollain tavoin puhuttelivat eniten.

Aseta hyvinvointisi etusijalle.

Miten näin yksinkertainen asia voi olla niin vaikea toteuttaa? Ota omaa aikaa. Älä tee asioista, jotka eivät tunnu hyviltä. Tee asioita joista pidät. Minua kasvatettiin sillä "ei-aina-voi-tehdä-niin-kuin-haluaa"-komennolla. Olen edelleen eri mieltä asiasta. Kyllä voi ja pitääkin tehdä. Elämänlaatu heikkenee huomattavasti, kun yrittää totella ja miellyttää muita. (Kokemus puhuu.) Meitä on huijattu. Ei sen niin kuulu mennä! Joskus on toki lapioitava paskaa, mutta senkin voi tehdä omalla miellyttävällä tyylillä, ei niin kuin käsketään.

Lue oikeita kirjoja.

Ensinnäkin, lukeminen antaa mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Mutta netistäkin voi oppia. Minusta se perinteisen kirjan sivujen selaaminen on ihan eri asia. Aito kirja tuntuu ja tuoksuukin toisenlaiselta kaiken teknologian keskellä. Ostan kirjat itselleni omaksi, että voin sitten tehdä marginaaleihin omia merkintöjä. Se kuuluu asiaan. Ja tämänkin opin kirjasta, Jari Sarasvuo suorastaan kehoitti sotkemaan sivuja kaikealla merkittävällä. Kirjat ovat sanojen aarrearkku. Vietä siis enemmän aikaa lukien. Ainakin enemmän kuin TV:n ääressä.

Ajattele ennen kuin toimit.

Hidasta tahtia. Minä olen jo oppinut tämän! Hosujasta tuli hyvinkin hitaasti reagoiva. Se on huippuhienoa ja ärsyttää aivan hemmetisti niitä toisia, jotka eivät sitä vielä osaa. Aivan niin kuin se ennen otti päähän minua, jos joku ei saanut vastattua heti sillä sekunnolla. (Virallinen anteeksipyyntö kaikille niille joita hoputin ja patistin ajattelussa. Kuinka typerää.) Paljon parempi, että miettii hetken. Anna siis itsellesikin aikaa miettiä asia läpi ja kuunnella sisäistä ääntä.

Kirjoita käsin.

Kirjoita kirjeitä perheellesi tai ystävillesi, lappusia rakkaallesi, lista ruokaostoksista, viikon tavoitteet tai vaikkapa kiitos-viestejä. Digitaalinen viestintä on toki hienoa ja helppoa, mutta siinä on iso ero kirjoitatko rakastan sinua -viestin tekstarina vai kylppärin peiliin teipatulle paperilappuselle. Minä olen aika hyvä tässä. Kirjoitan käsin päivittäin. Se on hyvin terapeuttista, suosittelen.

Vietä aikaa läheistesi seurassa.

Ainoastaan olemalla fyysisesti toistemme seurassa voimme tuntea ihmisille ominaista yhteenkuuluvuutta. Pitäisi siis tavata ihmisiä livenä. Netissä puhuminenkin on mukavaa, mutta persoonatonta. Olen tavallaan samaa mieltä. Ja olen yrittänyt. Mutta en oikein osaa. Joka kerta, kun menen jonnekin ihmisten ilmoille, olen seuraavat päivät ihan uuvuksissa. Ihmiset vievät minun energian ja siksi haluan vain olla yksin. Se on vähän surullista. Mutta opettelen enemmän.

Irtaannu teknologiasta.

Laitetaan ne puhelimet kiinni, varsinkin yhteisessä ruokapöydässä. Ensin pitäisi päästä siihen yhteiseen pöytään, mutta muuten tuo kuulostaa tosi hyvältä. Minua säälittää ne ihmiset, jotka istuvat porukalla hiljaa ja näpertävät puhelimiaan. Ja nyt tuntuu, että olen jotenkin omituisesti tipahtanut sivistyksen aallosta. Ilmankos ne kasarisarjatkin tuntuvat niin hyviltä.

Tällaisia mietteitä tänään. Minusta aika hyviäkin juttuja. Ehkä joku elämänmuutos on nyt tulossa. Jotenkin tuntuu siltä. Tukkakin lähtee ihan tahtomattani. Suuria muutosia. 

13.

Hei tämä oli tosi hyvä! Käänsin sen heti ilonaksi sellaiseen ohjemuotoon, koska hei - kolmetoista! Se oli selvä merkki jostain tosi hyvästä. 13 Things mentally strong people don’t do.

1. Älä tuhlaa aikaasi säälimällä itseäsi. Ota vastuu osastasi elämässä. Se ei ole aina helppoa tai reilua. Mutta aina se kuitenkin on.

2. Älä anna energiaasi tai voimaasi pois. Älä anna kenenkään hallita sinua. Äläkä sano asioita kuten "pomo ei tajua mua" vaan tajua itse, että vain sinä itse vaikutat siihen miten tunnet. Sinulla on aina valta valita kuinka tunnet.

3. Älä ujoile itseäsi pois muutoksesta. Se on väistämätöntä, sitä vastaan on turha taistella. Ota muutos vastaan rakkaudella ja ole valmis. Sinä pystyt siihen kyllä.

4. Älä tuhlaa aikaasi asioihin, joihin et voi vaikuttaa. Kadonneet matkatavara tai ruuhka... Who cares?! Keskity sen sijaan siihen mihin pystyt vaikuttamaan. Ja joskus ainoa asia mihin voit vaikuttaa, on asenne.

5. Älä yritä miellyttää ihmisiä. Siihen ei ole tarvetta. Sano sanottavasi, silloin kun siihen on tarvetta. Ole hyvä ja mukava, vaikka muut eivät olisikaan. Kaikkia ei aina miellytä se mitä sinä sanot. Mutta se on ihan OK.

6. Ota harkittuja riskejä. Älä ole hullu hupakko tai hutilus, mutta ota riskejä. Mieti hyödyt ja haita ensin, ja sitten kokeile. Ymmärrä mitä voit menettää, ennen kuin menetät sen.

7. Anna menneiden mennä. Mennyttä ei voi muuttaa ja sen toivominen on ajan tuhlausta. Mieti ennemmin mitä voit menneistä oppia. Älä mieti kurjia kokemuiksia tai unelmoi paremmasta, vaan elä mieluummin hetkessä ja suunnittele tulevaa.

8. Älä tee samoja virheitä aina uudestaan. Ota vastuu omasta olemisesta, käytöksestä ja koita oppia menneistä. Silloin et toista samoja virheitä. Katso tulevaisuuteen ja tee jatkossa parempia valintoja.

9. Älä kadehdi toisten menestystä. Sen sijaan juhli sitä heidän kanssaan. Mustasukkaisuus ja kateus ei johda mihinkään hyvään. Tee kovasti töitä ja ymmärrä, että mahdollisuus menestykseen tulee, kun teet töitä sen eteen. 

10. Älä luovuta. Epäonnistuminen ei ole syy antaa periksi. Sen sijaan voit käyttää sitä mahdollisuutena kasvaa ja parantaa taitojasi. Menestyjät yrittävät niin pitkään, että onnistuvat.

11. Älä pelkää olla yksin. Hiljaisuuden ja yksinolon sietäminen vahvistaa omia ajatuksia ja aika kannattaa käyttää hyödyksi esimerkiksi luovimalla. Nauti omasta seurastasi, älä ole riippuvainen muista. Ole onnellinen yksin. (Siihenkin löytyy opasteet lontooksi tästä.)

12. Maailma ei ole sinua varten. Sinulla ei varsinaisesti ole oikeutta omistaa asioita. Toiset eivät ole täällä sinua varten, etkä voi olettaa, että muut pitävät sinusta huolta. Sen sijaan etsi mahdollisuuksia omien ansioittesi ja mieltymystesi mukaan.

13. Älä odota tuloksia heti. Kun teet parannuksia esimerkiksi terveyden tai vaikka uuden yrityksen suhteen, älä odota muutoksien näkyvän saman tien. Sen sijaan käytä taitosi ja aikasi olemalla paras mahdollinen ja ymmärrä, että todellinen muutos vie aikaa.

Viisas mies.

Tänään on taas pyöritetty kompassia oikein urakalla. Mihin päin sitä suuntaisi ja miksi. Tämä keski-ikäisyys on kyllä todella raastavaa. Pitäisi ihan oikeasti tietää mitä tekee ja kenen kanssa. Nämä pohdinnat aiheuttavat minulle lähinnä vain otsamutruja. Otsamutrut eivät kuitenkaan auta millään tavoin. Yhäkään en osaa päättää.

Löysin tänään meidän eteisestä mustan miehen. Juttelimme. Jostain syystä sain kakistettua ulos päässäni pyörineen kysymyksen: "Pitäisikö minun muuttaa Iihin vai Kapkaupunkiin?" Ja siitä se ajatus sitten lähti. Yhtäkkiä tilanne oli se, että minä seisoin eteisessä kuuntelemassa vanhan, viisaan miehen elämänohjeita todella nuorelta pojalta. Asiaa tuli niin että kolisi. Yhtäkkiä kaikki kävi järkeen. Tai ainakin tuli sellainen tunne, että kaikki tulee käymään järkeen ihan pian.

If someone seriously wants to be in your life,

he will seriously make an effort to be in it.

No reasons. No excuses. 

Tuollainen hieno viesti tuli vastaan Facebookissa. Kuulostaa kyllä hyvältä. Nyt pitää tehdä päätöksi. Miettiminen ei auta. Minun pitää vain päättää jotain ja sitten mennä siihen suuntaan. Jos päättää väärin, niin voi voi. Sitten ei auta muu kuin päättää uudelleen. Peli ei ole vielä menetetty. Mutta voi olla pian, jos ei ala pikkuhiljaa hyökätä. Ja TÄSSÄ minusta niin mainiosti aiheeseen sopiva kappale.

I had nine lives but I lost all of them
And I've been searching in the night
And I've been searching in the rain
I tried to find them
But they disappeared
They walked away they dressed in black
They left my side and all I say
Is that I wasted time
When I looked for them
For now I know that things gone past
Are never to be found again
No never never again
I had nine lives
But lost all of them

I had a plan
But never finished it
And I've been searching for the thought
And I've been searching in a haze
I try all days
To remember it
But now the blueprint in my mind has gone
My mind forgot the colour of direction
And my eyes they see the hands
That could have built
That could have constructed
The empire in my mind
The empire
I'll never find
I had a plan
But that was where it ended 
  

Käänne.

Vihdoin se tapahtui! Tukeva ystäväni Emma tuli viimein viettämään iltaa ja antoi vankalla tietämyksellään opasteita elämäni tielle. Ihanaa, kun jotkut ovat niin selväjärkisiä, että siitä riittää muillekin. Kaikki ei vielä ole minulle selvää, mutta ainkin nyt tiedän miten asiat selvenevät. Kävi myös ilmi, että a) minä todellakin olen luova ja b) minä saan paljon aikaan, mutta c) koska pääni on aina niin täynnä kaikenlaista, siis ajatuksia ja ideoita ja toisinaan myös punaviiniä, niin ne valmiiksi saadut jutut ja luovuudet hukkuvat sinne sekaan. En itse niitä huomaa. Ystäväni sai taas minut ymmärtämään asioita.

Emma otti myös minusta kuvan. Olen siinä kauniimpi kuin koskaan.

Omaksi huviksi.

Se on jännä, miten elämä tekee kepposia. Juuri kun on tosi varmaksi päättänyt, että nyt en varmana edes vilkaise yhtään miehiä, vaan keskityn vain itseeni ja tässä maassa selviämiseen. Niin sitten tapahtuu jotain, mikä heittää kaiken ihan ylösalaisin. Paljastuu asia, joka saa ajatukset sekaisin. Ja se vähäkin, jonka jo tiesin, on kyllä kadonnut melko tehokkaasti.

Ystäväni tunnusti. Tuli ulos sellaisesta "olen salaa tykännyt ilonasta jo vuoden" kaapista. Ja eihän siinä mitään, sellaista sattuu toisinaan. Mutta kun minä olin laittanut tämän tyypin siihen vain ystävä lokeroon. En ollut edes ajatellut koko asiaa. Koska asiaa ei ollut. Oli vain todella hyvä ystävä. Mutta sitten. Hän sai kuulla, että olen vihdoin vapaa. Ja nyt minulla on todella hyvä ystävä, joka on sen lisäksi myös suloinen ja ihana ja upea ja fiksu ja täydellinen minulle. Kaikkea sellaista, mitä olin blokannut pois, enkä huomannut ollenkaan. Vuoden. Ja kaiken lisäksi tämä poika ymmärtää minua. Se on harvinaista. Hän saa minut nauramaan. Aina. Ja nyt, tekee minut myös hulluksi. Kaiken sen jo olleen ystävyyden lisäksi. Joten minä olen ihan pumpulia.

Jag tycker du är den vackraste varelsen som någonsin existerat.

Huh. Hirmu vaikea olla olematta sulaa vahaa tuollaisen jälkeen. En edes yritä. Olen ihastunut, mutta ei se mitään. Se menee kyllä ohi, jos niin on tarkoitettu.

  

Minäpäs.

Nyt rikon kyllä varmasti jonkun itsekeskeisyyden ennätysrajan, mutta lainaan omaa tekstiäni. Se liittyy niin vahvasti siihen mitä aion sanoa sitten seuraavaksi. Pahoittelen kovasti, mutta niin kuin olen ennenkin sanonut: oma napa, paras napa. (Lainasinko minä juuri itseäni pohjustaessa sitä, että aion lainata itseäni? Syvä huokaus.) Kirjoitin eilen oivalluksesta, joka liittyy minuun ja parisuhteisiin:

Minä varmasti olen tosi hankala, jos yrittää pitää minun normaalina ihmisenä. Laittaa sellaisiin normaaleihin lokeroihin. Mutta jos näkee sen mitä minä oikeasti olen - taiteellisuuden, herkkyyden, tunteiden vivahteet ja elämän värien sävyt. Jos ymmärtää kaikki ne eri maailmat joissa matkaan pääni sisällä, kun ajattelen tai kirjoitan... Silloin kaikki on hyvin. Silloin mikään ei ole hankalaa.

Tänään maalasin taas alakerran seinää ja sain uskomattoman jälkioivalluksen. Ja toisin kuin maanjäristyksissä, nämä päänsisäiset jälkijäristykset voivat olla sitä edellistä huomattavasti suurempia. Tajusin, että minä ihan selvästi siirsin vastuun kuulijalle. Tuo edellinen kyllä osittain selittää sen miksi kanssani voi väärillä ihmisillä olla vaikeaa, kun yrittävät minua lokeroida normaaliksi, mutta nyt tulee se mullistava seikka. Minä olen tehnyt sitä itsekin! Minä olen se, joka on tyynesti vain sivuuttanut oman herkkyyden ja taiteellisuuden ja muut omituisuudet. Minä olen se, joka on yrittänyt pysyä siellä normaalien ihmisten lokerossa (huonolla menestyksellä, mutta kuitenkin). Minä itse olen rajoittanut luovuutta ja rohkeutta ja elämää ja samalla saanut itseni totaalisen ahdistuneeksi. Minä tein elämästäni vääränlaista. Minä valitsin elämääni väärät ihmiset. Ei kukaan muu. 

Nyt voi taas taputtaa itseään olalle, kun oli niin hyvä oivallus. Mutta samalla pitää kyllä myös läväyttää poskelle, koska on toiminut niin idioottimaisesti. No, ei syytellä enää ketään, edes minua. Tästä voi vain oppia. Olisiko vinkkejä? Miten minä uskaltaisin olla oma itseni? Miten oppisin olemaan minä koko ajan? Päästää irti estoista ja elää niin kuin minun kuuluukin elää. Miten oppisin ymmärtämään, että minun ei tarvitse olla yhtään mitään muuta kuin mitä olen. Luulen, että se on ainoa tapa tulla aidosti onnelliseksi.

En usko hetkeäkään, että tulin tänne sattumalta. Että jäin tänne tuon kummallisen miehen seiniä maalaamaan ilman tarkoitusta. Jim on tosi omituinen ja sanon sen kaikella rakkaudella. Hän saattaa ihan yhtäkkiä melkein ohimennen sanoa jonkin todella henkilökohtaisen huomautuksen liittyen minun elämään. Parisuhteisiin, luonteeseen, tapoihin - ihan mihin vain, millä on merkitystä minulle. Asiaan, josta hän ei voi tietää mitään, mutta tietää silti. Saan epämääräisiä ohjeita elämääni juuri, kun olen kipuamassa tikkaille maalaamaan. Ensin on sellainen WTF?! -olo. Sitten ottaa päähän, kun tuntemattoman tyypin pitää tulla puuttumaan minun elämään ja yksityisiin ajatuksiini. Sitten maalaan ja mietin hänen sanojaan ja miten ne sopivat elämääni, koska seinää ei voi maalata ajattelematta. Ja lopulta tajuan asioita. Saan oivalluksia. Kipeitäkin, kuten nämä viimeisimmät, mutta silti hyödyllisiä. Jotenkin tuntuu, että Jim on suunnitellut tämän kaiken alusta asti. Ihme guru.

Sir Jim.

   

Elämänohjeita.

Löysin artikkelin, jossa oli listattuna 30 syytä jotka pitäisi jättää tekemättä, jos haluaa parantaa elämänlaatuaan. Se oli ihan hyvä lista. (Voit lukea tuon artikkelin kokonaisuudessaan TÄSTÄ.) Minua kutenkin jäi vähän vaivaamaan koko homman kielteisyys. Älä tee tätä, älä tee sitä. Artikkeli oli täynnä negatiivisuutta ja kieltoja. Ei tiedä, paraneeko elämänlaatu sillä tavalla? Minä päätin muuttaa sen toisin päin. Tässä siis positiivisuutta jättipläjäys.

Vietä aikaa oikeiden ihmisten kanssa.
Kohtaa ongelmasi rohkeasti.
Ole rehellinen itsellesi.
Huomioi omat tarpeesi ensin, vasta sitten voit auttaa muita.

Ole oma itsesi. Olet ainoa joka osaa sen.
Päästä irti menneestä.

Tee rohkeasti virheitä.

Hyväksy menneet virheesi.

Ymmärrä, että tärkeimmät asiat elämässä ovat ilmaisia.

Luo oma onnellisuutesi.

Ryhdy ja ole reipas.

Ajattele, että olet aina valmis ja toimi.
Aloita suhde vain oikeista syistä.
Anna uusille suhteille mahdollisuus, vaikka edelliset eivät olisi onnistuneet.

Keskity voittamaan itsesi, ei muita.

Ole onnellinen muiden puolesta.

Hyväksy menneisyytesi.
Päästä irti vihaisuudesta ja anna anteeksi.

Tiedä omat arvosi ja toimi sen mukaan.

Tee asiat aina niin hyvin kuin mahdollista.

Toimi niin kuin tiedät sydämessäsi olevan oikein.
Pidä taukoja ja hengitä syvään.
Huomaa pienien hetkien kauneus.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
Ole sitkeä ja kärsivällinen.
Ole aito ja rehellinen, silloinkin kun kaikki ei ole kunnossa.
Ota vastuu omasta elämästäsi.
Riittää, että saat yhden ihmisen päivässä hymyilemään.
Ole onnellinen.

Keskity siihen mitä haluat.

Ole kiitollinen.

Minun lista on kyllä paljon parempi, ainakin omasta mielestäni. 

Tuolla artikkelissa oli yksi kohta, joka niin sanotusti osui ja upposi. Maailma ei palkitse perfektionisteja, se palkitsee ne jotka saavat asiat tehtyä. Tässä on valtavan suuri parannusehdotus omalle kohdalleni. Suorastaan sellainen must. Minun pilkut ovat aina niiiiin viilattuja, ettei mitään järkeä. Nyt otan sellaisen uuden teeman elämälleni, että annan asioiden olla edes vähän epätäydellisiä. Ja koska minä teen ihan koko ajan jotain, niin tällä tavalla saan paljon aikaan. Valmista.

   

Intohimo.

Luin sellaisen elämänohjeen, joka kiteytti kaiken oleellisen. Se oli oikeasti kuva ilman kuvaa, pelkkä teksti. Paljon painavia sanoja. Yksi lause kuului näin: Ask the next person you see what their passion is, and share your inspiring dream with them. Jäin tapani mukaan miettimään tuota. Passion. Ihana sana. Se käännetään intohimoksi, mutta suomalainen versio ei ole niin vaikuttava. Jostain syystä sanassa on aivan erilainen kaiku. Saattaa johtua kirkon määrittämästä paheiden luokituksesta, himo kun on kuolemansynti. Kirkko on saanut niin moneen asiaan negatiivisen sävyn. Passion sen sijaan on pelkkää rakkautta.

Mietin mikä minun intohimoni on. Tunnen niin tavattoman voimakkaasti monet asiat. Mistä tietää mikä on intohimo ja mikä vain sitä ihan tavallista tekemisen riemua? Yritin löytää sanalle jonkin selityksen, mutta sain vain "kovaa halua" ja linkkejä jostain suomalaisesta bändistä... Ehkä muutkaan eivät osaa selittää intohimoa. Minun intohimoni voisi olla kirjoittaminen. Ja virkkaaminen. Teen kumpaakin päivittäin. Molemmista nautin ja molemmat auttavat selvittämään ajatuksia. Ehkä olenkin intohimoinen ajattelija? Ei. Luulen, että pitää olla vähintään Esa Saarinen, että voi nimittää itseään sellaiseksi. Mutta se, mitä kohtaan tunnen tällä hetkellä eniten kovaa halua, on henkinen kasvu. Voiko ihminen olla intohimoinen henkinen kasvaja?

Ennen kurjat ajat saivat minut aika maahan. Suru tai kiukku tai pettymys löivät koko minut pohjalle. Mentorini on ohjannut toiseen suuntaan, antanut lempeästi napakoita ohjeita, lähettänyt kirjoja ja CD-levyjä. Ei niinkään opettanut, vaan kehottanut oppimaan. Ja nyt kurjat ajat eivät enää lannista. Osaan jo melko hyvin kääntää huonon fiiliksen hyväksi, pitää muiden kiukun erillään itsestäni. Ja joka kerta kun tulee vastaava haastava tilanne, huomaan miten paljon minä olen taas kasvanut. Olen kehittynyt ja matkannut huippuharppauksen henkisen kasvun tiellä. Tulen siitä huomiosta aina iloiseksi, sillä olen tehnyt tämän kaiken itse.

Luin reikimasterini blogia pitkästä aikaa, ja sieltä löytyi suunnattoman hieno ajatus. Aion nyt lainata sen tähän:

Olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että KUKAAN ei voi saada ketään toista valaistumaan. Henkistä tietä ei voi saada toiselta, ei ostaa, ei kerätä suorituspisteitä, eikä valaistumista tai ylösnousemusta saavuta, vaikka kävisi miljoona kurssia, hoitoa, istuisi päivät pitkät meditaatiossa tai ripustaisi ikkunaan miljoona kristallia ja polttelisi suitsukkeita niin että hengitys vinkuu. Gurujen aika on ohi, jokaisen pitää olla ihan itse oma gurunsa, ja luottaa siihen, minkä tietää sisällään olevan oikein ja totta.

Tuo kirjoitus tuntui tosi hyvälle. Olen paininut tuollaisten kysymysten kanssa jo pitkään. Huomasin, etten olekaan kompuroinut yksin pimeässä, vaan tehnyt juuri niin kuin pitääkin. Ihan vahingossa. Olen kuunnellut sydäntäni yhä enemmän. Joku aika sitten mietin, että mitä helvettiä minä teen täällä Thaimaassa, mutta en mieti enää. Tämä on juuri se paikka missä minun pitääkin nyt olla. Minun piti tulla tänne huomaamaan, miten pitkälle olen päässyt.

Ensimmäinen vastaantulija oli Toyboy. Kysyin mikä on hänen intohimonsa. Vastaus yllätti, sillä hän ei tiennyt. Oli menettänyt intohimonsa. Kysyin onko hänellä kuitenkin sellainen ollut joskus (koska yhä kiinnosti tietää mitä se voisi olla) mutta muminasta päättelin, että ilmeisesti ei. Olin kuvitellut, että noinkin tulisella persoonalla olisi ainakin muutama intohimo hihassaan. 

En jakanut unelmaani Toyboyn kanssa. Arvelin, että hän kyllä jo tietää, jos on minua yhtään kuunnellut. Ja rehellisesti sanottuna, en usko että Toyboyta kovin paljon unelmani enää edes kiinnostaa.

Tässä vielä kuva, joka aiheutti tämän viimeisimmän ajatteluryöpyn.

   

Lainaus.

Tällainen tuli vastaan. Ajattelin laittaa kiertoon, koska tässä on monta hyvää pointtia. Erityisesti pidin kohdasta yhdeksän. Kirjoittaja on 90-vuotias Regina Brett.

To celebrate growing older, I once wrote the 42 lessons life taught me. It is the most requested column I've ever written. My odometer rolled over to 90 in August, so here is the column once more:

1. Life isn't fair, but it's still good.
2. When in doubt, just take the next small step.
3. Life is too short – enjoy it.
4. Your job won't take care of you when you are sick. Your friends and family will.
5. Pay off your credit cards every month.
6. You don't have to win every argument. Stay true to yourself.
7. Cry with someone. It's more healing than crying alone.
8. Save for retirement starting with your first pay check.
9. When it comes to chocolate, resistance is futile.
10. Make peace with your past so it won't screw up the present.
11. It's OK to let your children see you cry.
12. Don't compare your life to others. You have no idea what their journey is all about.
13. If a relationship has to be a secret, you shouldn't be in it...
14 Take a deep breath. It calms the mind.
15. Get rid of anything that isn't useful. Clutter weighs you down in many ways.
16. Whatever doesn't kill you really does make you stronger.
17. It's never too late to be happy. But it’s all up to you and no one else.
18. When it comes to going after what you love in life, don't take no for an answer.
19. Burn the candles, use the nice sheets, wear the fancy lingerie. Don't save it for a special occasion. Today is special.
20. Over prepare, then go with the flow.
21. Be eccentric now. Don't wait for old age to wear purple.
22. The most important sex organ is the brain.
23. No one is in charge of your happiness but you.
24. Frame every so-called disaster with these words 'In five years, will this matter?'
25. Always choose life.
26. Forgive but don’t forget.
27. What other people think of you is none of your business.
28. Time heals almost everything. Give time time.
29. However good or bad a situation is, it will change.
30. Don't take yourself so seriously. No one else does.
31. Believe in miracles.
32. Don't audit life. Show up and make the most of it now.
33. Growing old beats the alternative - dying young.
34. Your children get only one childhood.
35. All that truly matters in the end is that you loved.
36. Get outside every day. Miracles are waiting everywhere.
37. If we all threw our problems in a pile and saw everyone else's, we'd grab ours back.
38. Envy is a waste of time. Accept what you already have not what you need.
39. The best is yet to come...
40. No matter how you feel, get up, dress up and show up.
41. Yield.
42. Life isn't tied with a bow, but it's still a gift.

 

Ohje.

Laitoin viimeksi linkin, jossa neuvottiin 29 tapaa pysyä luovana. Sitten sanoin, että itsellä se ei ihan onnistu, koska tykkään ruutuvihkoista, enkä laula suihkussa. Kiitos vain tarkkaavaiselle lukijalle, minä en tietenkään tarkoittanut, että nuo ovat ne ainoat asiat, jotka puuttuivat omalta luovuuslistalta. Ne olivat esimerkkejä. Mutta nyt, kun asia otettiin puheeksi, niin otetaan se sitten puheeksi ihan kunnolla. Ja kun sanon puheeksi, tarkoitan kirjoitukseksi. Tässä tuo linkitetty lista minun näkövinkkelistä (vapaasti käännettynä). Tee itsellesi oma.

1) Tee listoja. No niin teenkin! Jatkuvasti ja monenlaisia. Minä rakastan listoja ja ihan vain tämän takia en ikinä lopeta listojen tekemistä.

2) Pidä muistikirjaa mukana kaikkialla. No niin pidänkin. Minulla on aina vihko mukana, joka paikassa. Osittain jo siltä varalta, että joudun odottamaan yksin yleisellä paikalla. Se on huomattavasti vähemmän kiusallista, jos voi kirjoittaa muistikirjaan ajatuksiaan ja olla huomioimatta kaikkian niitä ympäröiviä ihmisiä.

3) Kokeile kirjoittaa "vapaasti". Eli viivattomasti. Kokeilin, en pitänyt siitä. En pidä viivoistakaan, pidän ruuduista. Erityisesti sellaisista pienistä, joita myydään vain Italiassa. Ja Ranskassa, niin kuin totesin tänä keväänä. Voin silti piirrellä vapaasti sivuille, nuo ruudut eivät rajaa minua. Minä vain en osaa kirjoittaa suoraan ilman viivoja ja vinot rivit ärsyttävät.

4) Mene pois tietokoneelta. FAIL! Myönnän.

5) Lopeta itsesi kritisointi. Jep. Tätä ollaan harjoiteltu ja arvaa mitä? Olen jo oppinut! En ole ollenkaan niin jyrkkäpirkko itselleni. Se täydellisyyteen tavoittelevan tuomarin ääni pään sisällä on hiljentynyt. Ainakin vähän.

6) Pidä taukoja. Tämänkin jouduin opettelemaan, mutta nyt se jo sujuu, jiihaa!

7) Laula suihkussa. Enkä laula. En ymmärrä siinä piilevää upeutta. Osaan laulaa ihan hyvin, mutta minä vain peseydyn mieluummin hiljaisuudessa.

8) Juo kahvia. No aivan varmasti. Meinasin lopettaa, mutta tämä kyllä kumosi kaikki sellaiset järjettömät suunnitelmat.

9) Kuuntele uutta musiikkia. Joskus teenkin niin. Maailmassa on niin paljon minulle uutta musiikkia, että se ei ole edes vaikeaa. Aina kun avaan musaohjelman, kuuntelen jotan uuttakin. Se on tapana.

10) Ole avoin. Tätä piti harjoitella, mutta nykyään olen kyllä.

11) Ole luovien ihmisten seurassa. Tämäkin on puutteeni. Ystäväni ovat kyllä luovia, mutta tapaan heitä aivan liian harvoin. Vietän ylipäätään aikaa ihmisten seurassa liian vähän. Jos yrittäisi nyt parantaa tapansa... Aion tästä eteenpäin tavata edes yhden luovan ihmisen viikossa. Ei kuulosta pahalta, mutta katsotaan kuinka käy.

12) Pyydä palautetta. Sitäkin teen liian harvoin. Olen hirmu huono ottamaan vastaan kritiikkiä, ja sen pelossa jätän sitten kaiken palautteen kuulematta. Ehkä tämän voisi yhdistää siihen luovan ihmisen tapaamiseen.

13) Tee yhteistyötä. Joo, sen on lempityöni. Mutta minulla on siihen nykyään harmittavan vähän mahdollisuuksia. Auttakaa ihmiset, miten voisin muuttaa tämän?

14) Älä anna periksi. Ei huolta. Harvemmin tapahtuu. Olen jääräpäiden puolueessa. (Oliko tämä nyt itsensä kritisointia vai ylistystä sinnikkyydestä?)

15) Harjoittele. Kyllä, kiitos. Olen viimein oppinut, että mitään ei osaa opettelematta. Ja että se ei ole ollenkaan huono asia, se vain on.

16) Salli itsesi tehdä virheitä. Menee samaan kastiin edellisen kanssa. Tämäkin piti oppia kantapään kautta. Minähän en hyväksy virheitä, varsinkaan itseltäni... No, tänään menee jo vähän paremmin tämänkin asian suhteen.

17) Mene uusiin paikkoihin. En ole mennyt. Mutta tänä kesänä menen, lupaan!

18) Count your blessings. Tämä pitäisi kääntää: Kiitä onneasi. Mutta en halua, koska se ei ole aivan sama asia. Meillä siunaamiset menee kirkon suuntaan, joten se on heti väärä suunta. Mutta ehkä pointti välittyy silti. Minä teen tätä joka aamu, heti kun herään. Mietin asioita, joista olen kiitollinen.

19) Lepää paljon. Ilomielin!

20) Ota riskejä. En ole tehnyt tätäkään tarpeeksi. Mutta jospa kesä toisi muutoksen tällekin saralle?

21) Riko sääntöjä. Tämä on paha... Minä en oikein osaa. Olen kasvatettu kiltiksi ja sääntöjen rikkominen sotii sisintä vastaan. Mutta yritän tätäkin tänä kesänä.

22) Älä pakota asioita. En niin. Asiat menevät niin kuin on tarkoitettu. Olen jopa oppinut luottamaan Universumiin siinä määrin, että ei ole tarvetta pakottaa mitään mihinkään.

23) Lue sanakirjaa. En tiedä tarkoittaako tämä tavallista sanakirjaa vai sellaista sivistyssanakirjaa, mutta sinänsä ihan sama, sillä luen molempia. En päivittäin, mutta kuitenkin.

24) Luo luovat puitteet. Ympäristön vaikutusta ei voi koskaan yliarvioida. Minun koti on melko luova ympäristö, joten luulen, että tämäkin on hoidossa.

25) Lopeta toisten miellyttäminen. Tukevan ystäväni Emman sanat pysäyttivät minut tänään. Olin avautunut eräästä synkästä asiasta, ja mietin mitä muut siitä sanoisivat. Emma vastasi: "Miten jatkat muutamalla sanalla tätä lausetta: Muiden mielipiteillä on merkitystä koska: _____________." Hetken mietittyäni totesin, etten keksinyt tuolle tyhjälle viivalle yhtään mitään. En ainuttakaan hyvää syytä tai selitystä. Touché.

26) Kirjoita ideat ylös. Nyt voidaan nauraa porukalla, muistikirjojen lisäksi tiedätte jo minun tapani kirjoittaa kaikki asiat muistilapuille, jotka sitten ilmaantuvat tielleni takaisin kun aika on oikea.

27) Siivoa työtilasi. Sitäkin teen säännöllisesti. Siivoan kaikkea paljon, se on hirmu terapeuttista ja auttaa jäsentelemään asioita. Tosin tässä varmaankin tarkoitettiin sitä, että siistissä tilassa on helpompi olla luova. En mene takuuseen.

28) Pidä hauskaa. Yritän.

29) Tee jotain valmiiksi. Tämä on tärkeää. Miten mieletön onnistumisen riemu puskee aina, kun saat jotain tehtyä loppuun, vaikka ihan pienenkin asian! Yritän tehdä jotain valmiksi joka päivä. No tuo on taas jo liikaa vaadittu... Joka viikko. Se on lempeä tavoite.

Että tällaisia ajatuksia tänään. Moro!
 

Pakotus.

Olen nyt ihan täpinöissäni! Tämä ikuinen näpertäminen on kivaa, mutta myös joskus ihan tuottavaa. Sain eilen valmiiksi niin paljon asioita, että en itsekään meinaa uskoa. Paljon oli ideoita paperilla, osa vähän sinne päin aloitettunakin, mutta aina on jotain muuta tullut ja asiat jäivät kesken. Olen mestari jättämään asioita kesken. Kun tästä manasin kerran kaverille hän sanoi, että tekemättömistä ja keskenjääneistä asioista ei kannata välittää, sillä ne jäivät tekemättä, koska ei vain ole ollut oikea aika niiden toteuttamiseen. Minusta tuo oli lohdullisesti sanottu! Ensinnäkin, voihan se olla juuri noin, Universumi kyllä näyttää milloin on oikea aika toimia. Ja sitten toiseksi, vaikka ei olisikaan, niin se murehtiminen ei auta asiaa millään lailla.

Sama kaveri jakoi tällaisen linkin. Minusta tuo on aivan mahtava! Aivan täysiä pisteitä en saa, sillä pidän enemmän ruudullisista sivuista kuin paljaista, enkä laula suikussa. Mutta kaikesta päätellen olen hyvällä alulla luovuuden suhteen. Vai voiko se enää olla alku tässä vaiheessa? Luovuus ja asioiden tekeminen on upea tunne. Joskus kuitenkin tulee sellainen olo, että ei millään halua tehdä jotain. Nousee inho mahanpohjasta ja sitten asiaa siirtää jatkuvasti. Esimerkiksi joku tyhmän sähköpostin kirjoitus. Tai niin kuin nyt muutamana päivänä tämä blogin kirjoitus. Työnsin vain konetta sivummalle, en halunnut kirjoittaa. Olen kuullut, että ärsyttävät asiat kannattaa tehdä heti aamulla, niin ne eivät ole vaivaamassa koko päivää. Mutta mistä sitä tietää milloin ei vain ole oikea aika asian suorittamiseen ja se pitäisi jättää rauhaan, ja milloin taas tulisi ihan pakottaa itsensä tekemään sen heti aamusta? Onko siihen joku sääntö? Minä pakotin itseni kirjoittamaan tämän blogin heti aamusta tänään, vaikka ei yhtään huvittanut. Toivottavasti se oli oikea valinta.

Tänään en aio ottaa stressiä mistään muusta. En minä kyllä tästäkään ottanut, mutta kuitenkin. Tähän loppuun laitan vielä linkin, joka auttaa mihin tahansa ahdistukseen. Minun huonontuulenkääntäjä. Vaikka mikä painaisi mieltä, niin tämä kyllä piristää. Kerta kaikkiaan upea! Ja siellä se minun suosikkipaikkanikin vilahtaa. Täällä minä vietin toistaiseksi elämäni ihanimmat kaksi viikkoa.
 

Ohje onnistumiseen.

Minä löysin taas lapun. Itse asiassa muutaman. Sellainen syvälle piilotettu pinkka. Ensimmäinen niistä selittää hyvin sen miksi löydän lappuja tuon tuosta. Oletan, että tämä on jonkun entisen opettajani ohje liittyen joihinkin bisnesjuttuihin. Tietenkään tässäkään ei ollut lähdettä mukaan.

"Mitä ei ole paperilla, sitä ei ole olemassakaan."

Bisneskoulu yritti opettaa tekemään kirjallisia sopimuksia. Olen sokeasti noudattanut tätä ohjetta, mutta nähnyt sen ihan omalla tavallani. Joten lappuja kertyy jatkuvasti lisää. Vaan ei se mitään. Se on minun systeemi. Saan aikaa käsitellä asioita alitajuisesti, ja sitten kun löydän ajatukset uudestaan, ymmärrän ne suorastaan ylitajuisesti. Kuinka se voisi olla huono asia?

Toinen lappu oli oikeastaan listaus asioista, jotka auttavat onnistumaan. Tavotteita, joihin pitäisi pyrkiä. Aivan huikea lista, en taatusti ole sitä keksinyt itse. Mutta voin kyllä iloisesti allekirjoittaa kaiken taas. Ja kuten niin tavallista, en taaskaan tiedä ketä nyt lainaan.

1) Tiedä minne olet menossa. Suunta on paljon tärkeämpi kuin vauhti. Kun tiedät miksi, keksit aivan varmasti miten. 

2) Innostu. Ellet pidä siitä mitä teet, ellet innostu siitä joka päivä uudelleen - tee jotain muuta!

3) Ole rohkea. Ole omaperäinen. Erotu massasta. Keskity siihen missä olet jo valmiiksi hyvä, ja tulet siinä ennen pitkää erinomaiseksi.

4) Lennä oikeassa parvessa. Luo ympärillesi verkosto, joka on jo toteuttanut tai toteuttamassa samaa kuin sinäkin. Kysy. Ole utelias. Parhaat neuvot saat tekijöiltä, et arvostelijoilta.

5) Ajattele myönteisesti. Ajatukset ovat energiaa, joka vetää puoleensa itsensä näköisiä tapahtumia. Muista mitä ajattelit ryhtyessäsi toteuttamaan tavoitteitasi, äläkä koskaan luovu niistä ajatuksista.

Huikeita ajatuksia. Oikeasti. Aion viettää tämän viikon toimien niin, että nuo ohjeet ovat siellä taustalla punaisena lankana. Ne muut laput eivät tuntuneet ollenkaan noin vaikuttavilta. Muutenkin tämä muistilappusysteemi on saanut aivan uuden piirteen. Olen nyt jo monta kertaa töihin kävellessä tehnyt puhelimeen muistilistaa asioista, joista täytyy myöhemmin kirjoittaa blogiin. Saan siis ajattelenkkeillessäni niin hyviä ideoita ja ajatuksia, että haluan jakaa ne muille niin voimakkaasti, että naputan ne muistiin puhelimeen. En tiedä mistä se kertoo. Ehkä minun viisastumisesta. Ehkä ei. Mutta toivottavasti näitä ajatuksia edes joku sitten myös lukee. 

ilona.
(iloinen allekirjoitus)

   

Uusi alku.

Arvaa hei hämmennyinkö, kun avasin Facebookin ja huomasin mainoksen omasta blogistani? Siis eräs lukijani suositteli minua. Ensin iski paniikki, mutta sitten huomasin, että kyseessä oli nuo ohjeet taksin soittamiseen. Joten kaiken kaikkiaan tämä olikin pelkästään positiivinen yllätys. Mitä useampi ihminen sen lukee, sitä parempi. Uskon vahvasti, että ne ohjeet ovat ihan yleispätevät kaupungista riippumatta. Eli kyllä sitä saa ihan ehdottomasti suositella! Ohjeita noudattavat ihmiset helpottaa työtäni. En uskaltanut mennä sitä linkkiä kommentoimaan, mutta joskun luet tätä niin: Kiitos! 

Makasin aamulla lattialla, pää kaapissa. Tuli aivan järkyttävä ikävä Italiaan. Siis maahan, ei niinkään italiaanoni kainaloon. Toimintaani on ihan järkevä selitys - maalasin kaapin sisäkattoa ja se oli helpompaa tuossa asennossa. Harmikseni muistin pitää suuni kiinni. Italiassa ollessani en muistanut. Maalasin talon sisäkattoa ja totesin maalin maistuvan pahalle. Ei siihen paljon tarvitse, että ajatukset vievät mukanaan ja olen taas siellä, auringossa ja rakkaudessa ja ihanassa elämässä. Saisipa vielä mukaan tuon aurinko-rakkaus-ihanuus-osuuden tähän päivään, eikä vain sitä ikävöivää osuutta. Siihen ei oikeastaan auta yhtään, että vieläkin vähintään kerran viikossa meseikkunaan hyppää "Ciao kulta!" ja muita pehmentäviä sanoja muistuttamaan maailman parhaasta kesäromanssista.

Muutama päivä sitten sain Munapastamieheltä ehkä parhaan elämänohjeen pitkään aikaan. Kysyin neuvoa toisenlaiseen juttuun - ihan hypoteettisesti - mutta kaveri näki lävitseni ja tuskastui typeryyteeni.

"Tee itsellesi, mitä haluat muiden tekevän itsellesi."

Tilanteesta johtuen luulin ensin sen olevan vi***ilua, sillä tyyppi ei juuri sanojaan säästele ilmoittaessaan mielipiteensä. Mutta sitten mietin asiaa eri yhteydessä ja se alkoikin tuntua aika viisaalta. Jos joku ystävistäni roikkuisi etäsuhteessa varatun miehen kanssa, en ehkä tuomitsisi, mutta ottaisin kyllä takista kiinni ja ravistaisin järkeä päähän. Jos ystäväni tapailisi miestä, joka kohtelee huonosti ja on välinpitämätön, kehottaisin vahvasti lähtemään siitä niin sanotusta suhteesta viimeistään eilen. Jos ystäväni antaisi aina kaiken huonon kohtelun anteeksi perustellen sen sanoilla "ei se sitä oikeasti tarkoittanut" niin... En edes tiedä mitä tekisin, kun ottaisi tuo ystäväni tyhmyys niin paljon päähän.

Tee itsellesi, mitä haluat muiden tekevän itsellesi. Voisin nyt vaikka ensimmäisenä kasvattaa selkärangan. Sitten voisin tehdä vuositarkastuksen tuttavapiiriini ja poistaa taas ne ihmiset, joista ei ole kuin haittaa, jotta minulla olisi enemmän aikaa ja energiaa niille, jotka sen ansaitsevat. Voisin puhdistaa tilaa uudelle. Ja opetella arvostamaan sitä ihmettä, mikä minä itse olen. Uusi alku.