Musiikki.

Olen valvonut lähes kaikki yöt viime torstaista asti. Ei mikään viisas veto, koska sitten päivät menevät ihan nuokkuessa, pelkkä aamun yli nukkuminen ei riitä. Mutta sellaista se on, kun pitää roikkua netissä ja jutella ihanien poikien kanssa. Tämä on selvästi jotain ikäkriisin oiretta.

Käytiin äitini kanssa syömässä eilen synttäripäivällinen. Se oli todella harvinaista herkkua. Ei pelkästään tarjonnan vuoksi, vaan koska nykyään nähdään niin harvoin. Ja koska meillä oli itse asiassa hirmu hauskaa. Selvästi olen tulossa jo vanhaksi, kun ulkona käyminen tarkoittaa äidin kanssa baariin menoa. Ja koska se on mukava vaihtoehto.

Osittain väsymys ja osittain se tosiasia, että olen jutellut viime päivinä ystäväni kanssa varmasti enemmän kuin koko meidän tuttavuuden aikana yhteensä, on aiheuttanut erikoisen muutoksen. Olen löytänyt itseäni. Minun täytyy siis jatkaa samalla linjalla. Kuunnella musiikkia tauotta, nukkua huonosti, taiteilla, istua koneelle enemmän kuin olisi suositeltavaa ja pohtia asioita. Voin tehdä sen. Olen myös flirttaillut enemmän. En tiedä lasketaanko sitä, jos sen tekee tietokoneen välityksellä pyjamassa, mutta silti. Mikähän minua vaivaa? Ai niin, se kriisi. Sellainen onnellisuudella pakahdutettu.

Olen myös alkanut ajatella englanniksi. Kun puhuu tarpeeksi paljon vieraalla kielellä, niin ne omituiset päänsisäisetkin jutut alkaa kuulua lontooksi. Sitten yhtäkkiä onkin tosi vaikea vaihtaa tälle toistaiseksi kotimaiselle takaisin. Ja kirjoittaminen takkuaa. Niin, taisi jo paljastuakin, mutta se Afrikkaan muuttanut ystäväni ei ole suomalainen. 

Elämäni alkaa kuulostaa jo rikkinäiseltä levyltä. Taas menin ja ihastuin johonkin sellaiseen tyyppiin, joka asuu kamalan kaukana ja muutti vielä kauemmaksi. Senkin RUOTSALAINEN roikale. Mutta minkäs sille mahtaa? Ja mitä edes pitäisi mahtaa, jos kerta on mukavaa ja nauttii elämästään? Vaikka se ei välttämättä johtaisi mihinkään. Tai siis elämä tietysti johtaa lopulta hautaan, mutta tarkoitan sitä ihastumista.

Olen tehnyt sellaista TOP 100 listaa, johon tulee kaikki suosikkimusiikkini. Ihan vain, että tietäisin mistä tykkään. Minua alkoi tympiä, kun taaskaan en osannut vastata siihen hyvin yksinkertaiseen kysymykseen: Mistä musiikista sinä pidät? Joten päätin ottaa asiasta selvää. Uudistan suosikkilistani. Ja sehän on aivan todella mukavaa, varsinkin jos rakastaa musiikia niin kuin minä. Ja omistaa hifi kuulokkeet. Trallalallallaaaa. 

(ilona, mene nukkumaan!)

Päivän helmi löytyy TÄMÄN linkin takaa.

Drink up baby doll
Mmm are you in or out
Leave your things behind
'Cause it's all going off without you
Excuse me
Too busy
Oh, writing your tragedy
These mishaps
You bubble wrap
When you've no idea what you're like

(So let go) so let go
Jump in
Oh well whatcha waiting for
It's all right
'Cause there's beauty in the breakdown
(So let go) let go
Just get in
Oh it's so amazing here
It's all right
'Cause there's beauty in the breakdown

It gains the more you give
And it rises with the fall
So hand me that remote
Can't you see that all that stuff's a sideshow
Such boundless pleasure
We've no time for later now
You can't await your own arrival
You've twenty seconds to comply

(So let go) so let go
Jump in
Oh well whatcha waiting for
It's all right
'Cause there's beauty in the breakdown
(So let go) yeah let go
Just get in
Oh it's so amazing here
It's all right
'Cause there's beauty in the breakdown
'Cause there's beauty in the breakdown

(Frou frou: Let go)

   

Lopetus.

On suruajan lopetuspäivä. Siitä täytyy ottaa kaikki irti. Aion surra iltaan asti. Muistella kaikkia hyviä hetkiä, joita ei koskaan ollut, katsella kuvia, joita en ottanut, nostalgioida, juoda punaviiniä ja kuunnella mollivoittoista musiikkia.

Tein heti aamusta sellaisen testin, jossa selvitettiin sisäinen kansalaisuus. Vaikka minun ikkunasta näkyy yksi raivoisasti rimpuileva Suomen lippu, kyllä tai ei täppää painamalla sain tietää olevani ruotsalainen. Siis mitä helvettiä?! Vad fan?! Olin tyrmistynyt. Maapallolla on yli kaksisataa maata ja minun pitää olla asenteiltani ja uskomuksiltani eniten ruotsalainen. Antakaa jo armoa.

Tuossa on kyllä jo yksi lisäsyy surra kuin viimeistä päivää.

Ei tällainen suruviikko tietenkään pelkästään riitä, jos on suuria ongelmia. Niitä pitää käsitellä. Mutta se on helpompaa, kun on surrut surut ensin pois siitä sotkemasta mieltä. Pitäisi keksiä joku systeemi myös pettymykselle. Se on ollut tässäkin tapauksessa melkein yhtä voimakas tunne kuin suru. Sitä en osaa vielä purkaa samalla tavalla. Onko ideoita?

Aloitin tosiaan taas sen rakkauskurssin, kolmannen kerran. (Edelliset kerrat reputin.) Varsinkin nyt hyvin huomaa, että alitajuntaan on kyllä jäänyt aivan ihmeellisiä juttuja vaivaamaan ja jarruttamaan jo vuosia sitten. Kurssi antaa hyviä vihjeitä siihen, miksi minun suhteet ei vain tunnu onnistuvan. Vaan yksi kerrallaan kun niitä nyt käsittelee, niin eipä käy elämä tylsäksi. Hyvä kurssi. Ja näistä mietteistä tulee hyvä kirja.

Sellaisella suunnitelmalla siis tähän sunnuntaihin. (Vietän sunnuntain eli sen jokaviikkoisen ilonapäivän poikkeuksellisesti nyt jo keskiviikkona, koska ensi viikonloppuna on muuta menoa.)

Joonan ja Sanin takapihalta, Venetsialaisjuhlista.

(Sopii hyvin tämän päivän nostalgiatunnelmaan.)

Kiitos Sanille kuvasta!  

 

Ruotsalainen.

Niin kuin olen kertonut, minulla on täällä jo yksi ystävä. Sellainen ruotsalainen. Nyt voin myös todistaa sen. (Tämä kuva ei kyllä todista yhtään mitään, tuo tyyppihän saattaa olla kuka tahansa random vastaantulija. Mutta ei ole. Sinun täytyy nyt vain luottaa minun sanaa.)

Kyllä. Halusin kuvan ruotsalaisen korvasta. (Tämä on nyt sellainen nipukallinen korva, kun joku ihmetteli kerran, että mitä se tarkoittaa. Harvempi kiinnittää korviin mitään huomiota.) Tyypillä oli sellainen hieno Beatles-tukka, mutta se katosi viime viikolla. Samoin 10 vuotta iästä.