Yritysajatuksia.

Tänään tein 12 tuntisen työpäivän. Se ei ole ihmeellistä, koska teen useita töitä, mutta tällä kertaa kaikki tunnit menivät yhden firman piikkiin. Meillä oli suuri päivä. En voi sanoa kenelle ja mitä teen, mutta tänään julkaistiin uusi tuote. Ja koska mekään emme tienneet asiasta yhtään mitään ennakkoon, olimme toimistossa tätä upeaa julkistamista ylityönä todistamassa. Tämä on paras tuote mitä koskaan on tehty, kuten aina. 

Ilta oli aika mukava, ainakin minulle. Minä olen jostain syystä osa ranskalaista tiimiä. En tiennyt sen vaikuttavat minun pohjoismaiseen toimintaan, mutta kyllä se näköjään kuitenkin vaikuttaa. Meidän tiimillä oli tarjolla itse tehtyä juustokakkua, karkkia ja muuta pientä purtavaa, sekä juomaa, koska minun coachi on ranskalainen. Ihan innolla odotan huomista tiimin yhteistä iltamaa. Tiedä mitä kaikkea siitäkin taas seuraa.

Työkaverini ovat tosi hauskoja. Saan nauraa päivittäin. Asiakkaatkin ovat useimmiten hauskoja, ainakin he nauravat minulle, kun koetan lukea heille ruotsia tai norjaa tai tanskaa. No en osaakaan, siksi kai se niin naurattaakin. Työ itsessään ei ole läheskään niin hauskaa, koska en osaa näitä asioita vieläkään tarpeeksi hyvin. Kuukauden koulutuksesta jäi käteen erittäin paksu vihko täynnä erinäisiä sekavia muistiinpanoja, joita en saa käyttää täällä toimistossa, koska paperit ja kynät ovat kiellettyjä. Eli pelkän muistin varassa mennään. Huolestuttaa se minuakin. Mutta minä en tehnyt näitä sääntöjä.

Olen miettinyt yrittäjyyttä nyt aika paljon. Se mukava poika (tai paremminkin mies) Tinderistä vaikutti tähän kyllä aika paljon. Hän on yrittäjä, alunperin puolalainen, mutta asunut täällä jo monta vuotta. Meillä oli hyvä keskustelu, joka yhdistettynä osittain tämän työn aiheuttamaan olotilaan sai yrittäjyyden tuntumaan taas tosi hyvältä vaihtoehdolta. Ei ehkä helpommalta, mutta ainakin mielekkäältä. Ja koska täällä ei ole sellaista suomalaista pienyrittäjiä kiduttavaa verotusta ja byrokratiaa hidastamassa onnistumista, se saattaisi olla ihan hyväkin vaihtoehto. (Täällä on varmaankin yhtä kannustava UK byrokratia, mutta kuitenkin.) Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin alkaa tuntua, että minussa taitaa sittenkin asua (sen veemäisen laktoosittoman lehmän lisäksi) pieni yrittäjä. Ihan selvästi tarvitsen taas suunnitelman.

Se samainen puolalainen sanoi myös jotain hyvin vaikuttavaa kirjoittamisesta. Ja oikeastaan hän oli juuri se, joka sai taas miettimään, että minun kuuluisi tehdä joitain ihan muuta, kuin istua toimistossa änkyttämässä ihmisille. Vaikka minä kyllä pidän tästä työstä. Kuten sanottu, työkaverit ovat hauskoja. Olen ilmeisesti myös aika hyvä puhumisessa, vaikkakin väärällä kielellä, joten tulokset ovat reippaasti yli ennalta määrättyjen tavoitteiden. Minulla on ikävä kirjoittamista. Ja siksi päätin taas alkaa päivittää blogia, vaikka sanani saattavat toisinaan pahennusta herättääkin. Ja ihan pian aloitan taas aktiivisen kirjan viilailun. Lupaan.

K-18.

Antti Tuiskua lainatakseni: "Äidit lapsien silmät sulkekoon". Nyt nimittäin tulee vähän niin kuin yleisön pyynnöstä ja Maston pystyttäjän painostuksesta miestilannekatsaus kahden kuukauden ajalta. Se on sallittua, olenhan jo aikuinen nainen, kuten tukeva ystäväni Emma sen niin kauniisti muotoili.

Kaikki alkoi alusta. Se oli ensimmäinen päivä töissä, kun tapasin tulevat kollegani. Yksi niistä oli iso ja ärsyttävä. Arvelin, että tuo mies kyllä koituu minun turmioksi. Kaverini pahoinpitelyn vuoksi vaihdoimme numerot. Suunsoitto oli aikalailla molemminpuolista. Sain ensimmäisen viesti heti samana iltana. "I'm gonna make an official complaint about you." Nyt jo tiesin, että tuo mies kyllä koituu minun turmioksi. (Saatoin vahingossa puhua ohi suuni toimistossa, mutta en sentään noin pahasti.)

Seuraavana päivänä olimme treffeillä. Olen maailman huonoin siinä, se oli kamalaa. Onneksi baarissa myytiin hyvää alkoholia. Ensimmäisen viiden minuutin jälkeen halasimme. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen tyyppi jo painoi minua seinää vasteen ja söi sanojani. Juu, turmion tiellä ollaan. Koko ilta meni samalla kaavalla. Olen siis jo toisella Belfast-viikolla kulkenut käsi kädessä yleisellä paikalla ja pussaillut joen rannassa suurta kalaa vasten, eri baareissa ja rautatieaseman lattialla. Huolestuttava aloitus, mutta tuossa miehessä on jotain, mikä on minulle täysin mysteeri. Tähän väliin muistutan, että se oli siis ennen kuin täytin ikäni aikuseksi.

Mietin, että miten se olikin noin helppoa. Halusin löytää miehen, kun tulen tänne, mutta että silti. En ollenkaan ajatellut, että se voisi oikeasti tapahtua. No eihän se tietysti oikeasti tapahtunutkaan. Seuraavat päivät töissä olivat tuskaisia. Jostain syystä tuo Jättiläinen vältteli minua. Ei sanonut sanaakaan, vaikka oli jo luvannut tekevänsä jos vaikka minkälaisia seksuaalisia palveluja. Olin hämmentynyt. Tuollainen häiritsee, mutta en voi selvittää asioita, jos toinen urpoilee eikä vastaa puhelimeen. Kaksi viikkoa sitä kestin, kunnes kahvihuoneessa sain tilaisuuden jutella. Koko keskustelu meni kutakuinkin näin:

- Asshole.

- I know.

Päätin päästä yli tästä miehestä. Päätös oli hyvä, toteutus vähän heikompi. Jos joku lupaa minulle seksiä, mutta sitten kuitenkin käyttäytyy kuin mulkku sen sijaan että antaisi sitä, minulla menee kyllä järki. Ja mitä järkensä menettänyt, semisti puutteessa oleva nainen tekee? Luo tietysti Tinderiin tilin, mitäpä muutakaan.

A real life bitch with no sense of humor

from the land of thousand lakes. 

No kids, no smoking, no players.

Päätin olla rehellinen. Kaikesta päätellen olen tavattoman hottis. En ole eläissäni saanut niin paljon seksiviestejä. Yhdessä vaiheessa tilanne oli vähällä riistäytyä käsistä. Erään kanssa sovittiin tapaaminenkin. Ehkä universumin suloisin eglantilainen lääkäri tarjosi palveluitaan. Tyypillä oli niin porno ääni, että olin täysin vastustuskyvytön. Hän viestitteli siis myös nauhoituksena, lääkäreillä kun on usein kädet täynnä. Oltiin jo sovittu se tapaaminen, kun tämä Dr. Dick lähetti minulle kuvan elimestään, ihan kaiken varalta. Ymmärsin välittömästi miksi hänen kätensä olivat niin täynnä. Sain kuvan lounastauolla ja kirjaimellisesti pudotin puhelimeni lattialle. Näköjään sen verran löytyi sitten kuitenkin itsesuojeluvaistoa jopa minulta, että peruin sen tapaamisen. Tuota halkoa et muuten minuun tunge, se on varmaa. En ole eläissäni nähnyt mitään vastaavaa. Enkä halua nähdä.

Samaan aikaan toisaalla, ystäväni ilmoitti, että nyt on siis tilanne paha. Hän on hyvin tykästynyt minuun. Eikä... Tämä oli oikeasti paha juttu, sillä minä en pidä a) tupakoinnista b) vanhemmista miehistä c) ystävistä, siis sillä tavalla. En osaa selittää sitä sen paremmin. Olen pahoillani, mutta ei. Tämä ei tule muuttumaan. Olemme yhä hyviä ystäviä, mutta välillä saan mustasukkaisia humalaviestejä. Ymmärrän sen ja annan anteeksi, niin kuin ystävät tekevät. Harmittaa silti, koska tyyppi on mitä mahtavin. Mutta kun en vain tunne samoin, niin minkäs teet.

Löysin Tinderistä myös sen pojan, joka haastatteli minua töihin. Jonka mielestä olin mahtava. Se on kyllä aika molemminpuolinen tunne, sillä tämä on se sama kaveri jolle soitin ja itkin puhelimessa, joka järjesti minulle uuden työn, josta kuitenkin kieltäydyin, ja joka muutenkin on ollut niin vakaasti minun puolellani. Meistä on tullut tässä viime viikkojen aikana aika läheiset, tai ainakin luulen niin. Sellainen potentiaalinen ystävätapaus.

Viestittelin muutamien tyyppien kanssa, mutta aikoi vaikuttaa siltä, että Tinder on vain sellainen kertakäyttötilausohjelma. Vaikka olisi kuinka hyvä keskustelu, niin jos ei heti irtoa, saapi jäädä. Pääasiassa pettymyksistä johtuen päätin poistaa Tinder tilini ja palata elävien ihmisten pariin.

Saimme huippuidean mennä treffeille toisen kollegani kanssa. Ja koska kumpikaan ei oikein hanskaa tätä touhua, mentiin ensin harjoittelemaan töiden jälkeen olusille. Suunniteltiin hyvät kolmet treffit ja kättä päälle sitten luvattiin toteutus. Tämä kaveri on hiljainen, sellainen ilonen jöröjukka. Kuuntelee pääasiassa suulaan veljensä läpätystä, kommentoi jos kysytään. Ja on ehdottomasti silmää miellyttävä. Mutta sitten kuitenkin murahtaa kuin mies tosipaikan tullen. Bonuksena vielä Bruno Mars ääni.  Hän saattoi minut epätreffeiltä bussille asti. Odotti kunnes minun bussi tuli, vaikka oma oli jo lähdössä. Ja sitten aivan yllättäen suuteli. Köröttelin bussissa kotimatkan hyvin hämmentyneenä.

Seuraavana viikonloppuna ei menty treffeille. Mentiin meille. Katsottiin Siltaa pyjamassa ja juotiin olutta. Melkolailla täydellisesti minunmakuiset treffit, vaikkei ne olleet treffit. Ja tämä on nyt sitten todellakin se ainoa kerta, kun olen tuhmuuksia tehnyt. Tähän iltaan asti kaikki olikin hyvin.

Aamu koitti ja todellisuus iski. Muistatko kun sanoin, että hyvä päätös, mutta heikko toteutus? Niin. Ensimmäinen ajatus aamulla oli se hemmetin Jätti. Tunsin syyllisyyttä, täysin ilman syytä. Vitutti. (Voin kiroilla, kun on ikäraja.) Tajusin, että olen ollut ensimmäisestä päivästä lähtien täysin oikeassa. Se perkele koituu turmiokseni. Sattuneesta syytä en voinut enää edes ajatella tapaavani tätä Jöröjukkaa. Se olisi liian epäreilua.

Samaan aikaan toisaalla, se minua haastatellut kollega ilmoitti, että saattaa olla minusta kiinnostunut muutenkin kuin työn puolesta. No voi ny helvetti! Tämän piti olla potentiaalinen ystävä! Olin taas sanaton. Peruin tapaamisen kerta toisensa jälkeen, mistä johtuen sainkin epäluottamuslauseen, vaikka todellisuudessa ajattelin vain kaverin omaa parasta. Saan humalaviestejä nyt myös tästä numerosta.

Tällä hetkellä minulla on tiedossa kolmet treffit. Älä edes kysy miten tähän päädyin. Mutta saatiin viimein selvitettyä välit sen Jätin kanssa. Puhuttiin puhelimessa tunteja, ja kävi ilmi, että tyyppi ei vain osannut puhua minulle enää niiden treffien jälkeen. Ei oikeasti halunnut loukata. Mitä enemmän tutustutaan, sitä enemmän pulassa olen, koska tosi hyvin pääsin yli tästä. Eli en silleen oikeastaan ollenkaan. Yksi katse niillä ruskeilla silmillä, se riittää. Jätti saa minut nauramaan. Kaikki on niin odottamatonta. Vihaan sitä. Ja pelkään ja odotan ja rakastan. Sovittiin, että tavataan, vielä yhden kerran. Ei edes teeskennelty, että puhuttaisiin, koska molemmilla on ihan muut jutut mielessä. Mutta on aika selvää jo nyt, että toinen meistä kyllä vielä hajoaa tämän takia. Arvaa kumpi?

Omituisesti yksi niistä Tinder tyypeistä olikin mukava ja alkoi pitää yhteyttä. Sellainen paperilla juuri minunlainen tyyppi. Tai paremminkin sellainen jollaiseksi haluan tulla, joten sellaisten seurassahan sitä kannatta hengata. Yrittäjä. Elää terveellisesti. Fiksu ja luova ja tekee tulevaisuutta paremmaksi. Täysin out of my league. Tämä kaveri kiinnostui ja näki niin paljon vaivaa, että yritti lukea blogiani kääntäjän avulla, vaikka Google ei puhu suomea. Tästä täytyy jo antaa extrapisteitä. Haluan ehdottomasti tavata. Niin paljon, että olin rehellinen. (Monesti se on virhe näin alkuvaiheessa.) Sanoin, että en ehkä ole ihan täysin päässyt yli menneistä, ja että siksi päädyin säätämään täällä ja jotenkin siinä kävi niin, että olen vähän jumissa työkaverin vuoksi. Hän sanoin: "Well, everyone has issues." Paras vastaus ikinä.

Ja ettei ehtisi käydä elämä tylsäksi, niin päätettiin tänään Jöröjukan kanssa, että mennään ensi viikonloppuna katsomaan jääkiekkoa. Se oli yksi niistä meidän treffisuunnitelmista, joka oli jo kiltisti haudattu, mutta jonka nyt sitten lapioin takaisin esiin, koska selvästikään en ole kovin järkevä. (No niin olikin minun epäromanttinen idea, mistä arvasti?)

Johtopäätelmä:
Minun on saatava nopeasti oikea poikaystävä, joka laittaa ruotuun.