Tänään tein 12 tuntisen työpäivän. Se ei ole ihmeellistä, koska teen useita töitä, mutta tällä kertaa kaikki tunnit menivät yhden firman piikkiin. Meillä oli suuri päivä. En voi sanoa kenelle ja mitä teen, mutta tänään julkaistiin uusi tuote. Ja koska mekään emme tienneet asiasta yhtään mitään ennakkoon, olimme toimistossa tätä upeaa julkistamista ylityönä todistamassa. Tämä on paras tuote mitä koskaan on tehty, kuten aina.
Ilta oli aika mukava, ainakin minulle. Minä olen jostain syystä osa ranskalaista tiimiä. En tiennyt sen vaikuttavat minun pohjoismaiseen toimintaan, mutta kyllä se näköjään kuitenkin vaikuttaa. Meidän tiimillä oli tarjolla itse tehtyä juustokakkua, karkkia ja muuta pientä purtavaa, sekä juomaa, koska minun coachi on ranskalainen. Ihan innolla odotan huomista tiimin yhteistä iltamaa. Tiedä mitä kaikkea siitäkin taas seuraa.
Työkaverini ovat tosi hauskoja. Saan nauraa päivittäin. Asiakkaatkin ovat useimmiten hauskoja, ainakin he nauravat minulle, kun koetan lukea heille ruotsia tai norjaa tai tanskaa. No en osaakaan, siksi kai se niin naurattaakin. Työ itsessään ei ole läheskään niin hauskaa, koska en osaa näitä asioita vieläkään tarpeeksi hyvin. Kuukauden koulutuksesta jäi käteen erittäin paksu vihko täynnä erinäisiä sekavia muistiinpanoja, joita en saa käyttää täällä toimistossa, koska paperit ja kynät ovat kiellettyjä. Eli pelkän muistin varassa mennään. Huolestuttaa se minuakin. Mutta minä en tehnyt näitä sääntöjä.
Olen miettinyt yrittäjyyttä nyt aika paljon. Se mukava poika (tai paremminkin mies) Tinderistä vaikutti tähän kyllä aika paljon. Hän on yrittäjä, alunperin puolalainen, mutta asunut täällä jo monta vuotta. Meillä oli hyvä keskustelu, joka yhdistettynä osittain tämän työn aiheuttamaan olotilaan sai yrittäjyyden tuntumaan taas tosi hyvältä vaihtoehdolta. Ei ehkä helpommalta, mutta ainakin mielekkäältä. Ja koska täällä ei ole sellaista suomalaista pienyrittäjiä kiduttavaa verotusta ja byrokratiaa hidastamassa onnistumista, se saattaisi olla ihan hyväkin vaihtoehto. (Täällä on varmaankin yhtä kannustava UK byrokratia, mutta kuitenkin.) Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin alkaa tuntua, että minussa taitaa sittenkin asua (sen veemäisen laktoosittoman lehmän lisäksi) pieni yrittäjä. Ihan selvästi tarvitsen taas suunnitelman.
Se samainen puolalainen sanoi myös jotain hyvin vaikuttavaa kirjoittamisesta. Ja oikeastaan hän oli juuri se, joka sai taas miettimään, että minun kuuluisi tehdä joitain ihan muuta, kuin istua toimistossa änkyttämässä ihmisille. Vaikka minä kyllä pidän tästä työstä. Kuten sanottu, työkaverit ovat hauskoja. Olen ilmeisesti myös aika hyvä puhumisessa, vaikkakin väärällä kielellä, joten tulokset ovat reippaasti yli ennalta määrättyjen tavoitteiden. Minulla on ikävä kirjoittamista. Ja siksi päätin taas alkaa päivittää blogia, vaikka sanani saattavat toisinaan pahennusta herättääkin. Ja ihan pian aloitan taas aktiivisen kirjan viilailun. Lupaan.
