Uusi mies.

Lohikäärmepoika tuli luokseni. Hän käyttäytyi jotenkin omituisesti ja huomasin heti, että hän yrittää sanoa jotain. Ja sitten lopulta sanoikin. Kertoi tajunneensa kuinka kamalan virheen teki. Ja että sanoi ne asiat vain koska pelkäsi. Suhde ja sitoutuminen ja se, että yhtäkkiä onkin jo niin aikuinen, että pitää alkaa valita puolisoa. Sellainen hämmentää liikaa. Minä sanoin, että join the club. Meitä muita pelottaa samat asiat. Mutta että minä en kyllä alkuunkaan ollut ajatellut puolisointia. Sitten hän vielä jatkoi pahoittelevaan sävyyn ja vetosi siihen, että kyllähän minä hänet tunnen, sellainen hän on. Haluaa toimia hitaasti, ja jos ei saa jumittaa rauhassa, menee paniikkiin ja sitten sanoo mieluummin ei, kuin ottaa riskin. Aloin jo heltyä, koska juuri noin se menee. Sellainen hän on, kyllä minä hänet tunnen. Ja sitten tapahtui jotain aivan hirvittävää. Minä heräsin.

Voi jumalauta nyt oikeesti! Minun piti saada armoa. Mikään suklaamäärä ei auta minua ylös tästä suosta, jos alitajuntakin vittuilee tuolla tavalla. Pitää varmaankin aloittaa järjetön humalahakuinen juominen, niin unet katoavat.

Tänään on 13. päivä ja perjantai. Onnenpäiväni, vaikka se ei kovin onnellisesti alkanutkaan. Mutta onneksi minulla on maailman paras stailisti. Sillä tuosta tosiasiasta johtuen minulla on nyt myös uusi mies. Hieman asiasta keskusteltiin, mutta kaveri lähti mukaani. Vein upean miehen kotiin ensitapaamisella ilman minkäänlaista syyllisyyttä. Eikä minun tarvinut edes laittautua.

Tiedän, että tämä tuli liian pian. Tiedän, ettei tästä voi tulla mitään vakavaa, tämä on ihan selvästi vain sellainen rebound suhde. Mutta silti. Tämä on osa minun parantumista. Vaikka unet olisivat kuinka synkkiä, niin heti aamulla kuitenkin huomaan, että at least I have Tom. Ja Tom on täydellinen. Tuntuu, että hänen koko olemassaolon tarkoitus on miellyttää minun. Ja siinä Tom on kyllä tosi hyvä.

En silti luovu suruajastani.

Siitäkin huolimatta tänään on tiedossa neljä tapaamista. NELJÄ. Eilen oli kolme. Tapasin managerini, Hallan ja Assarin, kaikki vähän työpainotteisesti. Tänään on ensin esittelytapaaminen, sitten treffit Annan kanssa, sitten tapaan Läppää, joka ilmeisesti tekee minulle logon (eli nämä ovat myös työpainotteiset kahvit), ja illalla pitäisi vielä mennä katsastamaan yöelämää oikolukijani seurassa. En tiedä mikä minua vaivaa. (Ainiin, se suru.) Yleensä yhdessäkin on tarpeeksi. Tapaaminen päivässä riittää. Mutta koska päätin tehdä asiat toisin, teen asiat toisin. Nyt on järkevää odottaa toisenlaisia tulemia. Koska ensimmäiset pari päivää meni ihan vain hengittäessä, rauhoittuessa ja kyynelten loppumista odotellessa, niin ehkä on jo aikakin tempautua mukaan ihmisten ilmoihin. Jos se on huono idea, kuulet siitä sitten huomenna.

Hyvää ilonan onnenpäivää kaikille!

Sänkyni viereen muuttanut täydellinen Tom.

Shoppailua.

Minä en erityisemmin pidä kaupungilla ostoksilla ravaamisesta. Olen usein sanonut, että inhoa shoppailua. Liikaa ihmisiä joka paikassa, eikä ikinä löydy mitään. Mutta vika olikin siinä, että shoppailu on taitolaji. Ja koska minulta puuttuu se taito, piti saada apua. Niinpä hankin itselleni stailistin. Jokaisella itseään kunnioittavalla kirjailijalla pitää olla oma stailisti. Eli olen selkeästi matkalla itseään kunnioittavaksi kirjailijaksi. Ensin pikakierroksella kävimme katsomassa vaatteet, jotka minun pitää myöhemmin tulla sovittamaan. Totesin, että kaupungissani on aika monta sellaista vaatekauppaa, jossa en ole koskaan käynyt. Ostin heti yhden neuleen sovittamatta, koska Benetton on luottokauppa. Ei voi mennä vikaan.

Tuo ensimmäinen kierros tapahtui toissapäivänä. Tänään kävin sovituskierroksella. Testattavana oli lähinnä kauluspaitoja, joten aamulla odotukset eivät olleet kovin korkealla. Kunhan nyt käyn testaamassa, koska lupasin. Minä pidän mukavista vaatteista, ja kauluspaita ei voi olla mukava.

Se ensimmäinen istui täydellisesti. Ja tuntui kivalta. Ja oli kokoa pienempi, kuin ne vaatteet, joita yleensä käytän. Toinen oli ihan ok, mutta koko jäi vähän epäselväksi. Sovittiin myyjän kanssa, että voin sen palauttaa, jos Stailisti ei hyväksy. Takki oli upea, mutta en uskaltanut ostaa sitä omin päin, koska se on nahkatakki. Kolmas paita oli myös mahtava. Mallinuken päältä löytyi sopiva koko. Se yksi paita, jota itse ajattelin, näytti päälläni teltalta, ihan niin kuin Stailisti tiesi.
Kolmen uuden paidan kanssa menin hänen luokseen näytille ja yhdessä palasimme palauttamaan sitä paitaa, joka ei saanut hyväksyntää. Otin numeroa isomman. Ja sen takin. En voi käsittää miten tuo tyyppi pystyi rekkiä vilkaisemalla löytämään minulle täydellisesti sopivat vaatteet. Sillä ensimmäisellä kierroksella meni noin puoli tuntia. Stailisti tuumasi, että "Ihanaa kun voi shoppailla, eikä tarvitse maksaa mitään!" johon minä vastasin, että "Ihanaa kun voi shoppailla, eikä tarvitse etsiä mitään!" En enää ikinä osta yhtään vaatetta ilman, että Stailistini on mukana. Ja ihan vain tiedoksi, jos jäi epäselväksi: Minä palvon tuota miestä.

Siinä shoppailun lomassa israelilainen poika halusi hoitaa minun käsiäni. Koska tämä tapahtui puoli tuntia ennen kuin olin menossa elämäni ensimmäiseen kynsihoitoon, juttelimme mukavia ja minulle kiillotettiin vain yksi kynsi. Ellen olisi jo tuhlannut noin 400 euroa aamupäivällä, olisin ostanut ne ihmeaineet, sen verran pehmoiseksi minun kädet tulivat. Mutta käyn hakemassa purnukat sitten ensi viikolla, osittain myös sen takia, että minulle luvattiin puhelinnumero. Minähän olen menossa Israeliin, joten kaikki kontaktit ovat plussaa.

Shoppailupäivän saldo:
musta iltapuku

musta joustava kauluspaita
oranssiruudullinen ryppyinen kauluspaita

valkokauluksinen vaaleansiniraitainen kauluspaita
musta lyhyt nahkatakki
uudet (omat) kynnet
matkalippu

Ja nyt sitten lempipuuhailen pakkaamalla loppuillan.