Tapaamisia.

Pari päivää ollut aikamoista haipakkaa. Kaksi tapaamista päivässä, vaikka piti ottaa rauhallisesti. Mutta asiat vain tapahtuvat. Ensi viikolla en varmasti sovi kuin yhden tapaamiset yhteen päivään. Minun pää ei kestä näin paljoa kaikkea. Onneksi tänään toinen tapaaminen sisältää hierontaa. Se auttaa.

Näin taas aivan mystisiä unia. Olen nyt parina yönä nähnyt unet aivan älyttömän selvästi ja voimakkaasti. Minä uneksin muutenkin paljon, mutta nyt ihan tällaiset tavalliset arkiset unet ovat voimistuneet. En tiedä johtuuko se noista ihmeaineista vai siitä, että olen paljon energisempi kuin vaikka pari viikkoa sitten. Joku sanoi tuon aineen vaikuttaneen unen laatuun, siis että uneksii enemmän. Voihan se olla. Energiatasoon se ainakin on vaikuttanut jo nyt. Olen aivan eri ihminen kuin se zombi joka tuli tänne Suomeen laahustamaan kolme viikkoa sitten. Kun voi paremmin, nukkuu paremmin. Ja kun nukkuu paremmin, voi paremmin. Aivan ihana kierre! Joka tapauksessa, viime yönä olin missikisoissa. (Minut oli huijattu mukaan, mutta se oli jostain syystä mukavaa. En voittanut.) Sitten serkkuni lauloi upeasti siellä lavalla. (Hänkään ei voittanut.) Yhtäkkiä järjestelin polkupyöriä telineisiin, kun ihmiset olivat jättäneet niitä miten sattuu. Rivien pitää olla suorassa. (Pilkunviilaaja, joka ei saa elämäänsä järjestykseen.) 

Tapasin eilen Stalkkeria ja Salarakasta. Molemmat tapaamiset oli kyllä todella mieluisia, vaikkakin kovin erilaisia. Toiseen olen tutustunut tämän blogin ansiosta (ihan oikeasti!) ja toinen on minun salarakas. Ystävä entisestä elämästä, jonka varavaimo olen yhä. Sellainen on kyllä aivan mahtavaa. Ihanaa, että jotkut ihmiset tulevat elämääni tuolla tavalla salakavalasti ja sitten jäävät sinne (vai tänne?) ihan pysyvästi. En oikeasti edes tiedä mistä tämä kaikki alkoi Salarakkaan kanssa. Siitä on niin sata vuotta. Tiedän kyllä missä tavattiin, mutta en muista missä vaiheessa meistä tuli ystäviä. (Onko nyt tarpeesi monesti mainittu sana ystävä? Että saan anteeksi, vaikka työnsin kuuman kiven korvaani, kun olisi pitänyt kuunnella kuulumisia?)

Tapasin illalla myös entisen työtuttavan. Salarakkaan kaveri, jonka kanssa istuttiin vielä terangilla hetken ajan. Hämmästyn aina kun ihmiset muistavat minut niin hyvin. Minä en koskaan muista mitään. Tai jos muistankin, niin sellaisia ihan turhia juttuja. Kuten missä jonkun vaimo on ollut joskus töissä. Tästä syystä yksi elämänarvoni on aina ollut rehellisyys. Se on hyvä arvo.

If you tell the truth you don't have to remember anything.  (Mark Twain)

   

Aamu.

Istun nyt asuntomme terassilla. Suurin ikinä näkemäni perhonen lensi juuri ihan päin, minä olin se joka teki väistöliikkeen. Perhoset ovat täällä aivan älyttömän kauniita. Emma kertoi, että tällä saarella on myös joku perhospuisto! Sinne on ehdotomasti päästävä joku päivä.

Jostain kauempaa kuuluu mylvintää. Aivan kuin ihmisjoukko kannustaisi jossain tiukassa ottelussa. En yhtään tiedä mitä siellä tapahtuu, sillä nämä talot ovat keskellä viidakkoa, enkä oikein keksi, että mikä urheilupaikka tuonne olisi piilotettu kasvuston sekaan. Mutta kaikki on mahdollista, varsinkin Thamaassa.

Joka puolella terassia kasvaa jonkinlaisia tunnistamattomia kasveja. Mietin, että minulla oli joskus sellainen palmun näköinen kukka pienessä ruukussa kotona. Se oli kaunis kukka, kunne Aune kissa popsi siitä kaikki lehdet. Google kertoi, että kukka on nimeltään kultapalmu. Sellaisia meillä kasvaa nyt tuossa rappusten vieressä, maasta katonrajaan ja vähän yli. Olen nähnyt monta sisäkukkaa kasvamassa täällä ihan luonnossa, jättiläiskoossa. Kukkaset selvästi nauttivat Thaimaasta enemmän kuin Suomesta.

Meillä on täällä myös lemmikkejä. Keittiössä ja ilmastointilaitteessa asuu gekko. Olen tavannut molemmat vain kerran. Se isompi hermostui, kun laitettiin ilmastointi päälle. Kuului hirvittävä rahina, kun se hyppäsi jostain välistä ulos, ja kipitti seinää pitkin takaisin tuon katossa olevan laitteen taakse. Keittiön gekko on pieni ja se hyppii voltteja ikkunalla. Ne ovat mukavia, syövät kaikki tyhmät itikat ja ötökät pois. Arvostan. Vielä kun oppivat syömään muurahaiset, niin sitten ollaan tosi pitkästi plussan puolella.

Täällä terassilla on oikeastaan aika mukava istua. Kaksi sohvaa, pöytä ja kolme tuolia. Laattalattia ja raput. Koko terassi on selvästi perhosten kiitorata, niitä pyyhältää tästä läpi tuon tuosta. Aion virittää tähän vielä riippumattoni, kunhan saan hankittua köyttä. Tänään tuntuu tosi hyvältä.