Tapaamisia.

Pari päivää ollut aikamoista haipakkaa. Kaksi tapaamista päivässä, vaikka piti ottaa rauhallisesti. Mutta asiat vain tapahtuvat. Ensi viikolla en varmasti sovi kuin yhden tapaamiset yhteen päivään. Minun pää ei kestä näin paljoa kaikkea. Onneksi tänään toinen tapaaminen sisältää hierontaa. Se auttaa.

Näin taas aivan mystisiä unia. Olen nyt parina yönä nähnyt unet aivan älyttömän selvästi ja voimakkaasti. Minä uneksin muutenkin paljon, mutta nyt ihan tällaiset tavalliset arkiset unet ovat voimistuneet. En tiedä johtuuko se noista ihmeaineista vai siitä, että olen paljon energisempi kuin vaikka pari viikkoa sitten. Joku sanoi tuon aineen vaikuttaneen unen laatuun, siis että uneksii enemmän. Voihan se olla. Energiatasoon se ainakin on vaikuttanut jo nyt. Olen aivan eri ihminen kuin se zombi joka tuli tänne Suomeen laahustamaan kolme viikkoa sitten. Kun voi paremmin, nukkuu paremmin. Ja kun nukkuu paremmin, voi paremmin. Aivan ihana kierre! Joka tapauksessa, viime yönä olin missikisoissa. (Minut oli huijattu mukaan, mutta se oli jostain syystä mukavaa. En voittanut.) Sitten serkkuni lauloi upeasti siellä lavalla. (Hänkään ei voittanut.) Yhtäkkiä järjestelin polkupyöriä telineisiin, kun ihmiset olivat jättäneet niitä miten sattuu. Rivien pitää olla suorassa. (Pilkunviilaaja, joka ei saa elämäänsä järjestykseen.) 

Tapasin eilen Stalkkeria ja Salarakasta. Molemmat tapaamiset oli kyllä todella mieluisia, vaikkakin kovin erilaisia. Toiseen olen tutustunut tämän blogin ansiosta (ihan oikeasti!) ja toinen on minun salarakas. Ystävä entisestä elämästä, jonka varavaimo olen yhä. Sellainen on kyllä aivan mahtavaa. Ihanaa, että jotkut ihmiset tulevat elämääni tuolla tavalla salakavalasti ja sitten jäävät sinne (vai tänne?) ihan pysyvästi. En oikeasti edes tiedä mistä tämä kaikki alkoi Salarakkaan kanssa. Siitä on niin sata vuotta. Tiedän kyllä missä tavattiin, mutta en muista missä vaiheessa meistä tuli ystäviä. (Onko nyt tarpeesi monesti mainittu sana ystävä? Että saan anteeksi, vaikka työnsin kuuman kiven korvaani, kun olisi pitänyt kuunnella kuulumisia?)

Tapasin illalla myös entisen työtuttavan. Salarakkaan kaveri, jonka kanssa istuttiin vielä terangilla hetken ajan. Hämmästyn aina kun ihmiset muistavat minut niin hyvin. Minä en koskaan muista mitään. Tai jos muistankin, niin sellaisia ihan turhia juttuja. Kuten missä jonkun vaimo on ollut joskus töissä. Tästä syystä yksi elämänarvoni on aina ollut rehellisyys. Se on hyvä arvo.

If you tell the truth you don't have to remember anything.  (Mark Twain)

   

Ajattelemattomuutta.

Hakkaan päätäni seinään toistuvasti, koska olen ensin toiminut ja vasta sitten jälkeenpäin ajatellut. Nyt ajattelin etukäteen, että voisin lopettaa sen sellaisen. Ei voi olla hippi ja uskoa energioihin ja siihen kaikkeen mihin minä uskon samalla, kun tuomitsee ajattelemattomuuden. Koska juuri se, että EI mieti mitä tekee joka hetki, saa toimimaan vaiston varassa. Ja vaisto on se mikä minut aina pelastaa pulasta. En aio lopettaa ajattelemattomuutta, vaan sen jälkeenpäin tapahtuvan pääni seinään hakkaamisen. Se on ainoa turha osuus tuossa. Ja tuolla ajattelemattomuudella en nyt tarkoita sitä toisten loukkaamista sanomalla mitä sylki suuhun tuo, vaan sitä sellaista oman elämänvirran mukana menemistä. Minä aina vain teen ja toimin. Sitten tajuan mitä tuli taas tehtyä ja menen paniikkiin. Vaikka sitten lopulta kuitenkin ajan kanssa aina huomaan, että näin onkin parempi. Ja että tein ihan oikein. Eli ne siinä välillä tulleet kuhmut oli ihan turhia.

Minä olen hyvä ihminen. Varsinkin nykyään. Ennen olin vähän hukassa, mutta en kuitenkaan koskaan paha. Satutan joskus suoruudellani, mutta hyvää tarkoittaen. Totuus sattuu toisinaan, mutta se ei tee minusta pahaa ihmistä, ainoastaan rehellisen. 

Olen rehellisyydelläni vaikuttanut asioihin viikon sisällä paljon. Nähtäväksi jää mitä siitä seuraa. Varmasti jotain hyvää. Nyt on vähän puutunut olo, ajattelu ja viisaana oleminen vie voimia. Pitäisi jo pysähtyä hetkeksi. Tänään en ehdi, kun on tapaaminen ja salaseuran kokoontuminen. Ja kai pelikin. Mutta silti. Tämän päivän jälkeen pysähdyn ja olen erityisen rehellinen itselleni.

30 Day Song Challenge, Day 14 - a song that no one would expect you to love. Tähän taitaa aika vahvasti vaikuttaa tuo maailman upein ääni. 

Sammakoita ja hyviä tarkoituksia.

Minulla on sellainen huonohko ominaisuus, etten halua loukata toista. Se on huono juttu siksi, koska toiselle ihmiselle aiheuttamani mielipaha on tuplaten suuri itselleni. Kamalin tunne kaikista. Tähän liittyy kaksi ikävää lisäseikkaa. Ensinnäkin, olen ehkä vähän huono puhumaan. Sanat eivät aina tule ulos niin kuin tarkoitan. Usein asiat kuulostavat paremmilta pään sisällä, kuin sitten ääneen sanottuna. Olen äärettömän oikeudenmukainen ja jo pienenä ymmärsin, että valehtelu on paha asia, varsinkin jos sitä ei hallitse ja jää aina valheista kiinni. Eli yksi arvoni on olla rehellinen. Se taas tarkoittaa suoraan puhumista. Mikä useimmiten ilmenee niin, että sanon sen mitä ajattelen, yleensä väärässä paikassa ja väärällä tavalla. Niitä kuuluisia sammakoita ja lintuja livahtaa suusta tuon tuosta. Ja se taas aiheuttaa tahattomasti mielipahaa muille ja sitä kautta myös minulle. 

Toiseksi, joidenkin asioiden sanominen ystävälle, tai ihmiselle josta pidän ja jonka mielipiteillä on merkitystä, on ihan älyttömän vaikeaa. Haluan sanoa rehellisesti ja suoraan, mutta koska mietin sanojani (johtuen ihmisestä jolla on merkitystä) alan jarrutella lintujen pelossa. Sitten en sano jotain vain koska luulen sen loukkaavan. Ja siitä johtuen sitten kärvistelen, kunnes tulee raja vastaan. Sisäinen kiukku aiheuttaa sammakkoysköksen. Ja kylläpä meillä kaikilla on taas niin mukavaa. Vaikka saisin sanallisen aarrearkkuni suljettuna pidettyä, se vaikuttaa minun omaan oloon. Ja silloin en ole enää hyvää seuraa. Teenkö minä siis asioita, joista en oikeasti pidä, koska toinen niin tahtoo? Olenko minä SE tyyppi? Pitkällä tähtäimellä katsottuna kaivan itselleni kuoppaa. Hyvää tarkoittava toisten miellyttäminen kääntyy ihan päälaelleen. Siitä on tultava loppu ihan nyt heti. Eihän se tarkoita että on ilkeä, jos on mukava itselleen.

Tein Facebookissa testin, mikä hämmästytti tarkkuudellaan, varsinkin koska vastasin vain kahteen kysymyseen. Minä olen numero 1, sehän nyt on selvää. Ja tässä kuvaus siitä mitä se tarkoittaa: 

Tulos: 1. Tarkka Laadunvalvoja

Ykkönen haluaa aidosti parantaa asioita ympärillään ja toimia oikeudenmukaisesti, periaatteellisesti ja omille ihanteilleen uskollisesti. Hän haluaa tehdä parhaansa ja yltää moitteettomiin suorituksiin. Ykkönen pyrkii aina oikeaksi katsomaansa ratkaisuun, mutta on harvoin täysin tyytyväinen itseensä tai ympäristöönsä. Ykköset ovat niitä ihmisiä, jotka sisäisestä vastuuntuntoisuudestaan johtuen korjaavat toisten pudottamat roskat kadulta ja soittavat talonmiehelle liukkaista portaista. Ykköset tekevät yleensä työnsä tunnollisesti ja noudattavat oikeiksi katsomiaan sääntöjä. Ykköset myös olettavat kanssaihmisiltään samaa tarkkuutta, tunnollisuutta ja oikeamielisyyttä, mihin itse uskovat. Ykkönen on yleensä itsensä ankarin kriitikko, mutta huomaa helposti myös toisten ihmisten "virheet ja erheet". Ykkönen asettaa itselleen erittäin korkeat tavoitteet, joiden saavuttaminen on ymmärrettävästi vaikeaa. Ykkösen tarkkuudessa piilee välillä myös pilkunviilaamisen siemen. Silloin Ykkösen on vaikea saada vietyä asioita loppuun liiallisen täydellisyyden tavoittelun piinaamana. Ykkösellä on yleensä vahvat mielipiteet asioista ja hän neuvoo tai opettaa mielellään myös muita. Ykkönen saattaa tehdä omista säännöistään varsin tiukat ja hermostuu, jos ei itse yllä niihin tai jos kokee, että muut eivät kunnioita sääntöjä tai noudata ohjeita. Ykkönen kokee herkästi moraalista velvollisuutta korjata asiat, puuttua epäkohtiin ja parantaa maailman ja ihmiset ympärillään. Joskus Ykkösen hyvää tarkoittava neuvominen saatetaan tulkita myös arvosteluksi ja kritiikiksi. Ykkönen pyrkii elämässään idealistisesti omiin korkeisiin tavoitteisiinsa, mutta pelkää virheiden tekemistä. Hän saattaa vaikuttaa joskus vähän tiukalta yrittäessään olla hyvä ja virheetön. Parhaimmillaan Tarkka Laadunvalvoja eli Ykkönen on ihanteellinen, periaatteellinen ja oikeamielinen ihminen. Ykkösellä on selkeä henkilökohtainen käsitys hyvästä ja pahasta ja hän haluaa olla reilu, järkevä ja objektiivinen. Totuus, oikeudenmukaisuus ja eettisyys ovat Ykköselle erittäin tärkeitä arvoja. Hän pyrkii saavuttamaan omat korkeat ihanteensa kaikilla elämänsä alueilla ja on tunnollinen pyrkimyksissään parantaa itseään ja ympäristöään. Ykköset ovat luonnostaan vastuuntuntoisia ja pyrkivät lahjomattomuuteen ja korkeisiin tavoitteisiin. Parhaimmillaan Ykkönen on humaani, inspiroiva ja aidosti esimerkillinen ihminen. Ykkösten huumorintaju on usein nasevan "kuivakkaa" ja tarkkanäköistä.

Siinä on kiteytettynä minä.  Kaikki jotka minut tuntevat, allekirjoittavat tuon taatusti. Pelottavaa. Minä olen niuho.