Se aika vuodesta.

Tämä kaupungissa asuminen muutti elämääni kaiken kaikkiaan ei yhtään mitenkään. Sain kyllä oman huoneen ja oma rauhan (tavallaan) ja sain laittaa osan vaatteista kaappiin ja pääsin kauppaan. Mutta herään yhä kello neljä kukon kiekumiseen. Niin, en minäkään sitä oikein voi käsittää. Ilmeisesti täällä ihan keskustan tuntumassakin on aivan normaali pitää kanoja. Ja sitä pirun kukkoa. Kun kukko viimein hiljenee, talon hännätön alzheimer-kissa herää ja hätääntyy, kun on aivan keskenään ja häntäkin puuttuu, joten hän tulee huutamaan oveni taakse kunnes avaan sen, ja näytän naamani. Kissa katsoo minua kuin ei olisi ennen ihmistä nähnyt, ja poistuu hämmentyneenä paikalta. 

 

Olen nyt vakavasi harkinnut ruutiinien hankkimista. En ole ihan vielä sellaisia löytänyt. Kirjoittaminenkin on jäänyt, koska ei todellakaan ole sellaista hyvää työpistettä. Tässä minipöydän äärellä pystyy naputtamaan juuri ja juuri tunnin, ennen kuin alkaa särkeä jokapaikkaa. En valita, vaan otan sen selvänä merkkinä siitä, että pitää hyppelehtiä ja jumppailla tosi usein.

Nämä aikaiset aamun ovat saaneet miettimään kanajuttuja. Kun Suomessa oli aina niin tosi tärkeää ostaa niitä vapaan kanan munia. En tiedä oliko ne sen paremman makuisia, mutta tuntui, että kanoilla on kivempaa elellä sillä tavalla. Nyt en tiedä mitä ajatella, kun olen nähnyt hyvin läheltä mitä ne vapaat kanat sitten puuhastelevat. Sattumalta todistin kuinka jättiläismäinen kukko raiskasi siipirikkoa kanaparkaa, joka huusi kuin päätä leikattais. Muut kanat vain kaakattivat siinä vieressä. Miehet... Ei ollut vapaana eläminen tuolle kanalle ainakaan eduksi. Vai oliko se vapaa alun perinkään? Ei ole helppoa elää hirviömiehen kanssa, jolla on muita naisia häkki täynnä.

Tänään on taas tulossa hellepäivä. Istun sisätiloissa, koska jopa tämä kuuma huone on viimeämpi kuin ulkotila, ainakin tällä hetkellä. Mainittakoon vielä, että istun Neste Rally Finland T-paita päällä. Ostin sen muutama vuosi sitten, kun vietin ihanaa aikaa tukevan Emma-ystävän seurassa ja yhdessä nautittiin paikallisesta rallihuumasta. Kuuntelen ralliradiota. Tämä on se ainoa aika ja syy, joka saa kerta toisen jälkeen kaipaamaan takaisin Suomeen ja vanhalle kotikylälle. Ensi kesänä en jätä tätä väliin, en varmana.

Ainiin, venetsuelalainen ystäväni leikkasi minulle kesätukan. Sellaisen hyvin vähänhiuksisen ja siilimäisen. Suomessa se tuntuisi varmasti vähän oudolta näin elokuun kynnyksellä, mutta täällä on kesä vielä muutaman kuukauden, joten katsoin aiheelliseksi. Jotain muutosta oli saatava. Kun ei tiedä mitä tehdä, täytyy tehdä muutos. En ole vieläkään ollenkaan varma, että haluan jäädä Italiaan. Halusin tänne niin pitkään ja nyt sitten viimein tänne tulin... Tuntuu, kuin se ns. tavoite olisi nyt täytetty. Monien mutkien kautta viimein toteutin haaveeni. Mutta mitäs nyt sitten?

Pieni paikanvaihdos.

Jos tänään on tiistai, niin minä olen ollut jo viikon verran täällä maalla. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun tuntui edes vähän tavalliselta... Varmaankin, koska lähes kirkkaalta taivalta porottava aurinko nostatti lämpötilan reippaasti yli kolmen kympin ja piti pääasiassa istua sisätiloissa, koska tämä talo on mukavan viileä. (Mukavan nyt - talvella käyttäisin eri termiä.) Istuin aamulla pihalle virkkaamaan ja viidessä minuutissa alkoi nahkaa punottaa. Tätä minä tein täällä 15 vuotta sitten, istuin pihalla ja virkkasin. Se oli tänään ihan yhtä ihanaa kuin silloin.

Parasta uudessa elämässäni tähän mennessä:

Ihana Conten perhe, jonka luona olen saanut olla

Maaseudun rauha (mikä tosin ei tarkoita hiljaista täällä Italiassa)

Huippuhyvä ruoka, jota olen syönyt aivan liikaa

Ihanan kostea ilmasto, jossa on helppo hengittää

Ystävälliset ja avuliaat ihmiset

Italian kielen oppimista, vaikka paikalliset puhuvatkin vain Veneton murretta

Yöt ja unet, jotka vievät yksi kerrallaan kauemmaksi Romanian huolista

Tänään vaihdan toiseen paikkaan. Siirryn tuonne kaupunkiin, sain sieltä huoneen pariksi viikoksi. Eli ostin itselleni lisäaikaa päättää mihin suuntaan haluan tästä jatkaa. Kun sekin on vielä vähän epäselvää. Mutta ei ollenkaan yllättävää.

Paikan vaihdon hyvät puolet:

Saan oman huoneen ja oma rauhan
Saan laittaa vaatteet kaappiin, eikä tarvitse elää enää matkalaukusta
Pääsen lähelle keskustaa ja kauppaan, josta voin ostaa sitruunaa ja soodaa
Voin aloittaa rutiinimaisen elämän ja jatkaa kirjoittamista

Ja siitä tulikin mieleen - tein takuuluotettavan testin internetissä. What career were you actually meant for? Eli minkälainen ura minulle on tarkoitettu. Ja tässä syy miksi tiedän testin olevan 100 %:sesti luotettava ja oikeassa - sain vastaukseksi: Writer.

You have an unmatched skill for creating vast worlds both through facts and pure imagination. Your mind is full of creativity, artistry, and expression. You heart gracefully guides your hands as you work to bring what is truly your spirit to life. You were truly meant to guide the world with your words.

Siinä se nyt sitten tuli, sanojen voima. Seuratkaa, oi uljaat opetuslampaani! 

Erikoinen alku.

Olen ollut Italiassa nyt viisi ja puoli päivää. Noiden päivien aikana olen ollut mukana baptistikirkon monikulttuurisessa illanviettokokoontumisessa, jossa oli edustaja Italiasta (pohjoisesta ja etelästä), Venetsuelasta, Brasiliasta, Romaniasta, Modlovasta, Venäjältä, Norsunluurannikolta, sekä minä tietysti Suomesta. Olin sinfoniaorkesterin ulkoilmakonsertissa, jossa tähtenä oli Michail Ryssov. Ja eilen olin vielä koko tämän pienen kyläalueen entisten asukkaiden vuosijuhlissa (vieraat olivat niitä, jotka ovat asuneet täällä lapsena ja tietysti heidän perheensä). Kaikki tämä tapahtui hyvin yllättäen. Luulin, että tulen tänne maalle vähän lepäilemään. Se ei nyt oikein onnistunut. 

Olen syönyt säännöllisesti ja paljon. Juonutkin vähän huippuhyvää viiniä. Eilen maistoin pinkkiä kuplivaa viiniä, joka yllätyksekseni oli mielettömän hyvää. Sitten minut esiteltiin sille miehelle, joka oli pullon tuonut mukanaan. Hiusten ja silmieni väristä johtuen se ensimmäinen kysymys liittyy aina jollain tavoin siviilisäätyyni. Viiden minuutin jälkeen hän pyysi minut kahville, tässä joku päivä. Kävi ilmi, että hän oli tuon kyseisen viinitilan omistaja, eli ihan itse tehnyt sen juoman mitä kädessäni pitelin. Kieltäydyin haparoiden, italia ei vielä suju täysin. Paperillahan tämäkin taas kuulostaa hyvältä, mutta kun herra oli isääni vanhempi, niin ajattelin jättää väliin.

Onneksi tänään on viimein rauhallinen päivä. Katselen Kauniita ja Rohkeita hurmaavasti italiaksi dubattuna. Ihmettelen, kuinka Steffy kaipailee Liam rakastaan, mutta harrasti silti seksiä hänen veljen Wyattin kanssa. Ja samaan aikaan Liam harrasti seksiä veljensä äidin kanssa, koska on menettänyt muistinsa, ja Quinn valehteli olevansa hänen vaimo. Ja kuinka Caroline on naimisissa Ridgen kanssa, mutta odottaa lasta miehensä pojalle Thomasille. Kuka ikinä näitä juonenkäänteitä keksiikään, on ehdottomasti idolini.

Näihin tunnelmiin, voi hyvin!

Lopullistat.

Pieni hiljaiseloni on johtunut useasta asiasta. Tai oikeastaan vai kolmesta. Ensinnäkin, ihana sikso oli täällä lomailemassa viikon. Sitten heti perään meillä oli team building reissu jossain vuorilla. Ja sitten seuraavalla viikolla muutin Italiaan. Kaikenlaista pientä tässä on siis ollut.

Tällä hetkellä olen siellä vanhassa kotikylässä, jossa vierailin pari kuukautta sitten, mutta mikään ei ole mennyt niin kuin suunnittelin. En tiedä mihin olen menossa. Huilaan tässä vielä pari päivää ja mietin uudestaan. Olen vapaa menemään minne sielu halajaa. Sielun päätöksiä odotellessa, kirjoitin pari listaa.

Asioita, joita en tule ikävöimään Romaniasta:

Jättiläishyönteiset

Ihmisten käsittämätön hitaus, erityisesti metroasemilla

Mauton ruoka

Piața Romanan jälkeen tuleva haju metrotunnelissa

(tai sitä ennen, riippuu tietysti mistä suunnasta matkustaa)

Paikallisten kylmäpäinen väkivaltaisuus

Jatkuva melu ja huutaminen

Toimiston intialaiset naiset, jotka eivät osaa käyttää vessanpönttoä

Likaisuus ja asioiden rikkinäisyys, ja se ettei ketään kiinnosta korjata

Vaaralliset ja nälkäiset irtokoirat

Metrojonot ja tungos

Ihmisten välinpitämättömyys

Kirkkaanpunainen huulipuna ja keltainen blondaus

Kodittomat ja kerjäläiset

Katteettomat lupaukset

Tukahduttava kuumuus

Tilannetajuttomuus*

(*En keksi sille parempaa sanaa, mutta se sellainen ajattelemattomuus, joka saa pysähtymään ja halaamaan tuttavaa ja vaihtamaan kuulumisia, vaikka seisoo keskellä oviaukkoa ja monta muutakin ihmistä yrittää päästä siitä kulkemaan.)

Asioita, joita tulen ikävöimään Romaniasta:

Paikallisten ystävällisyys ja avuliaisuus

Hugo, Picu ja Jorge, selviytyjäkolmikkoni (kaloja)

Virolainen kollega

Turkkilainen kollega

Tanskalainen kollega
Ranskalainen kollega
Portugalilainen kollega

Hiuksia tanssittava paineilma, joka tulee juuri ennen metroa

Hollantilainen, se ensimmäinen kaveri

Tanskalainen, se haavoittunut

Norjalainen, se kusipää

Paikallinen twinsista ja vedet silmissä nauraminen

Lääkärit ja hoitohenkilökunta (erityisesti se superhottis röntgenhoitaja)

Suosikkibaarini ja niiden henkilökunta

Entinen pomo

Saatan päivittää tuota listaa ihan omaksi iloksi ja muistoksi. Opin Romaniassa paljon, taas varsinkin itsestäni. En kadu hetkeäkään, että reissuun lähdin. Huikea paikka, varsinkin Bukarestin ulkopuolella. Suosittelen kaikille, aivan ehdottomasti. Olen myös aika varma, että palaan Romaniaan vielä joku päivä. Mutta nyt oli aika tehdä muuta.

P.S. 

Jos haluat töihin Romaniaan, niin ota yhteyttä. Siellä on suomalaisille aina hommia, ja voin auttaa.