Onni 13.

Hulluus tuntuu lisääntyvän sitä nopeammin, mitä enemmän uskaltaa toteuttaa omia hullutuksiaan. Nyt puhuu kokemus. Ensin palasin Suomeen keskelle kamalinta talvea. Ostin tilan maalta. Aloitin avoliiton muuttamalla keskelle remonttia. Hankin karvaisen perheenjäsenen. Ja kun siinä ei vielä ollut tarpeeksi puuhaa, niin nyt sitten ostin elämäni ensimmäisen auton. Ison. Sellaisen, jonka sai siirtää kotiin vain yhden päivän aikana, ja joka pitää purkaa ja laittaa uudestaan kuntoon. Niin, h-u-l-l-u-a.

Näet aivan oikein, asuntoauto. Hakureissu oli suorastaan ikimuistoinen. Mies ajoi uuden perheenjäsenemme Kotkasta kotiin, minä taas tulin anopin kyydissä siinä heti perässä. Ensimmäisessä mutkassa aukesi kuskin ovi ja musta savupilvi pöllähti auton alta. Seuraavassa mutkassa aukesi kartturin ovi ja auto hyytyi tienlaitaan. Oltiinhan me päästy jo melkein 100 metriä eteenpäin. Vähän alkoi mietityttää koko kärryn hankinta. Mutta niin se vain jaksoi körötellä eteenpäin, yskien ja välillä savua pölläyttäen. Loppumatkasta ehdittiin anopin kanssa jo edelle ja odotettiin marketin parkkipaikalla, että mies ja auto saisi meidät kiinni. Kun retrolaatikko viimein kirmasi näköpiiriin, anopin kanssa aivan innostuttiin riemuhuutoihin ja hypittiin ilmaa käsillä huitoen kuin mielenköyhät. Sen verran hyvin riehaannuttiin, että vieressä autoon pääsyä odottanut kakaralauma meni täysin hiljaiseksi ja tuijotti meitä silmät pyöreenä, kunnes äitinsä katsoi parhaaksi korjata kersat autoonsa turvaan. 

Viimeiset 100 km sain jo itsekin istua kabiinissa. Onnnekseni radio sentään toimi moitteettomasti ja jostain syystä soitti koko matkan suosikkibiisejäni. Oltiin aitoja auringonlaskun ratsastajia, pinkkiä taivasta ihaillen. Päästiin kotiin kolme minuuttia ennen kuin virallinen ajolupa meni umpeen, matkavauhti maksimissaan sen 65 kilometriä tunnissa koko 340 km. Jiihaa! 

Nimesimme uusimman perheenjäsenen erään menneen elämäni rakkaan yksilön mukaan: Onni. Ulkomaanreissuilla hän on sitten Lucky. Värityskin tulee Onni Matiaksen innoittamana mustavalkoiseksi. Enää ei tarvitse kuin purkaa autotalli, jotta saadaan liikkuvalle kodille tilaa pihaan. Sitten aloitan purkamaan kärryn kasarikaapit ja kupruilevat sisäseinät. Voi miten ihana uusi sisustusprojekti!