Luin artikkelin siitä, kuinka matkustaminen voi muuttaa minua. Siinä siis haluttiin kertoa mitä minulle mahdollisesti tapahtuu, kun uskallan mennä uuteen paikkaan, vieläpä vahvasti siihen suuntaan viitaten, että minusta tulee matkustamalla parempi yksilö. Aika monessa paikassa käyneenä täytyy kyllä sanoa, että höpö höpö.
Tunnet olosi itsenäisemmäksi.
Jos itsenäinen tunne on sitä, että eksyy jatkuvasti, pelottaa paljon ja usein, ei ehkä ymmärrä mitä paikallinen haluaa sanoa koska ei puhu samaa kieltä, ei löydä niitä asioita joihin on tottunut ja joista on oppinut pitämään, tai koittaa haalia epätoivoisesti jonkinlaista kodin tuntua kolkkoon huoneistoon omanlaisilla esineillä, niin joo, kyllä sitä hyvin itsenäiseksi olonsa tuntee.
Olet pois mukavuusalueelta.
Aivan varmasti. Tosin se ei millään tavoin kerro siitä, miten muutun. Ja rehellisyyden nimissä, ei minusta tullut epämukavuusalueella yhtään rohkeampi. Jos jotain, niin nyt olen vähemmän rohkea, sillä kaikki kokemukset eivät aina ole niin mukavia. Niistäkin jää jälkensä.
Opit arvostamaan kokemuksia tavaroiden sijaan.
En vähääkään, melkeinpä päinvastoin. Ne pienet yksittäiset konkreettiset esineet, jotka ovat ja pysyvät mukanani, tulevat muualla entistä suurempaan arvoon. Suomesta matkalaukussa mukana raahattu vihreä aamukahvimuki, Maltalta mukaan tarttunut Buddha-patsas, Italiasta ostettu tuikkukippo, pöytäliinana toimiva huivi Thaimaasta ja puuseppä-kämppiksen tekemät kynttilänjalat Belfastissa... Matkalaukussa on aina tilaa esineille, joiden avulla siitä kolkosta huoneesta saattaa saada astetta kotoisamman. Esineitä voi myös aina ostaa lisää. Teen sitä usein, varmaankin siksi, että sitten seuraavaan paikkaan on taas enemmän kannettavaa. Tilanteet ovat kuitenkin aivan samanlaisia kokemuksia edelleen. Niitä voi arvostaa tai olla arvostamatta, mutta se ei taida juurikaan muuttua vain siksi, että vaihdat paikkaa.
Sopeudut ja joustat aikaisempaa enemmän.
Mieheni voisi olla tästä eri mieltä. Jääräpää on jääräpää. Oikeastaan nykyään tiedän yhä selvemmin mitä haluan. Ja miksi. Useimmiten myös millä tavalla. Ja kenen kanssa. Paljon matkustaessa oppii myös sen, mitä ehdottomasti ei halua. Jousitus ruostuu.
Matkustushalu kasvaa.
Ei, vaan kotihiireys kasvaa. Mitä enemmän on reissannut ja mennyt ja kolunnut paikkoja, sitä ihanammalta tuntuu olla omassa kotona. Oli se missä tahansa.
Ymmärrät ja arvostat muita kulttuureja enemmän.
Ennemminkin, ihmetyttää kuinka erilaisia kulttuurit voivatkin olla. Ja tavat ja tottumukset ja vaatteet ja eväät ja kaikki. Ihmisetkin. Ja kuitenkin, joka paikasta löytyy aina ne samat terot ja urpot. Ymmärrys ei ole lisääntynyt. Eikä arvostus. Arvostan ihmisiä ihan saman tasavertaisen määrän edelleen.
Maailmasi avartuu.
Yeah, right. Googlellakin löytyy enemmän tietoa, jos haluaa mieltä avartaa. Ihminen voi matkustaa ulkomaille ja kulkea vieraita polkuja, nauttia lasin viiniä ja tutustua uusiin ihmisiin. Mutta ihminen voi tehdä tuon kaiken myös omassa kotikaupungissaan. Se on valintakysymys. Ei siinä mieli sen kummemmin avarru. Tieto ei lisäänny sillä, että pojotat toisessa maassa. Lue kirjoja. Katso dokumentteja. Keskustele ihmisten kanssa. Ajattele! Sillä tavalla se maailma avartuu, mutta sinun täytyy ihan itse avartaa sitä. Pelkkä matkustaminen ei riitä.
Mietin pitkään, että miten ihmeessä minä voinkin olla näin kovin eri mieltä tästä kaikesta. Varmaan kuitenkin ihan ammattilaiset olivat jutun kirjoittaneet ja asiaa kovasti pohtineet. Päätin lukea sen uudelleen, ihan vain tarkistaakseni, etten ollut käsittänyt asioita väärin. Joskus vaikka suomentaessa tekstiä voi tulla väärinymmärryksiä. Tämä juttu oli nyt kuitenkin ihan suomeksi kirjoitettu, Momondon sivuilla.
Momondon sivuilla! No siinäpä se syy, miksi olin niin kovin eri mieltä asiasta. Jutun on varmasti kyllä kirjoittanut oikea ammattilainen, nimittäin markkinoinnin ammattilainen. Sellainen, joka osaa herättää haluttua tunnetta jutullaan ja sairastuttaa lukijansa matkakuumeeseen. Ja sellaisen kuumeen voi sitten lääkitä ihan älyttömän helposti varaamalla matkoja heti siitä samalta sivustolta. Loistava markkinointikikka! Tuollainen artikkeli on kyllä varmasti tehokas. Tämä minun juttu saa oletettavasti arvostamaan vain enemmän sitä omaa sohvaa ja keittiössä odottavaa tiskiä.
(Linkki alkuperäiseen juttuun tässä.)
Mä taas olen ihan täysin eri mieltä sun kanssa suurimmasta osasta tuosta. Ymmärrän hyvin että se matkalehden sivuilta myös löytyy eikä välttämättä kyse ole ihan pelkästään markkinoinnista. Mutta Momondo on matkalehti, jota lukee ihminen joka haluaa lukea matkustukseen liittyvistä asioista ja lukijoita kiinnostaa matkustelu.Näin ollen mainostilat, joka lehdelle tärkeä tulonlähde, tahtovat kiinnostaa matka-aiheisten tuotteiden ja palveluiden tarjojia. Samasta syystä harvemmin naisten muotilehdissä näkyy akkuporakonemainoksia. Joka lehteen tarvitaan myös täytepaloja ja juttuja täyttämään sitä lehteä - vuosilevikki jää aika pieneksi jos yhteen lehteen kerätään kaikki mielenkiintoiset ja upeat artikkeli-ideat.
VastaaPoistaMutta itse pointteihin:
Tunnet olosi itsenäisemmäksi - Mulle itsenäinen tunne tulee siitä että olen ollut eksyneenä, pelottanut paljon ja usein, eikä ymmärtänyt mitä paikallinen haluaa sanoa koska ei puhu samaa kieltä, ja silti siitäkin on selvitty ihan ominpäin ennenkin.
Olet pois mukavuusalueelta - Minulle muutos on ollut sitä että se mukavuusalue on huomattavasti laajempi nykyään eikä sen rajojen ulkopuolellakaan käynti ole niin ahdistavaa enää vaikka onkin vahvistunut ne omat mieltymykset ja inhokit.
Opit arvostamaan kokemuksia tavaroiden sijaan - Allekirjoitan tuon että tietyt tärkeät tavarat korostuu. Mutta, sohva on vain sohva ja lautanen on vain lautanen. Ei ole enää mitään tarvetta raahata kaikki omaa kuten joskus eikä jonkun muun omistamien lautasiltakaan syöminen enää mietitytä. Ja on ihan ok ettei muuttokuormaan tarvitse pakata vessanharjaa kun uuden voi ostaa perillä. Eikä se ole niin tarkkaa jos kämppä ei ole heti viimeisen päälle, jos ulkona on uudet kujat mihin tutustua.
Sopeudut ja joustat aikaisempaa enemmän - jääräpää on jääräpää. Mutta entä sitten ettei saakaan enää ruisleipää aamupalaksi koska peanutbutter and jam on itse asiassa kanssa ihan ok ja kahvin voi juoda vaikka ei olekaan Valion maitoa tarjolla.
Matkustushalu kasvaa - Kotiin on kiva tulla, mutta koteja alkaa olla enemmän. Yhtä kotoisa on ensimmäinen henkäys Helsinki-Vantaan talvessa kuin ensimmäinen nuuhkaus kukantuoksua Schipholilla. Ja koska ystäväpiiri liikkuu, tulee kokoajan uusia ehdotuksia ja henkilökohtaisia suosituksia jotka menevät käyntilistalle.
Ymmärrät ja arvostat muita kulttuureja enemmän - erilaisuus on mielenkiintoista ja rakastan vertailla ja oppia. Mutta kun on oppinut kuinka pinttynyttä hierarkia ajattelu on saksalaisessa työmaailmassa on helpompi ymmärtää ettei saksalainen tärkeilevä kolleega ehkä olekaan täys m.lkku vaan kyse on enemmän siitä kulttuurista missä hän on kasvanut.Joka kulttuurista löytyy myös niitä hyviä asioita jotka tarttuvat mukaan.
Maailmasi avartuu - omani on avartunut niiden ihmisten avulla joihin olen tavannut vuosien varrella. Ihan eri asia kuunnella viinilasin äärellä kataloonin puhuvan siitä miten kamppailu itsenäisyydestä vaikuttanut hänen elämään ja perheeseen kuin lukea asiasta syväanalyysia. Tuskin samanlaista tilannetta olisi ikinä tullut vastaan jos olisi jäänyt oman pikkukylän kaljakuppiloille istumaan.
-Jen
Kiitos pitkästä viestistä! :) Hyviä pointteja kyllä, ymmärrän kantasi. Olen kokenut samoja fiiliksiä jossain määrin myös. Mutta nyt oli siis kyse Momondon halvoista lennoista, ei Mondo-lehdestä, jota kyllä itsekin olen tilannut. Niitä juttuja onkin ihana lukea ja matkoista haaveilla. Ja se on täysin oma valinta, kun lehden käsiinsä ottaa. :)
PoistaTarkoitin lähinnä kuitenkin sitä, että tuo ihmisenä kasvaminen tapahtuu minussa itsessä, koska tapaan ihmisiä ja koska teen asioita. Pelkkä matka ei sitä tee. Se on oma valinta. Toinen nauttii kaikesta uudesta ja näkee ihanaa ympärillään, toista ärsyttää, kun kaikki on väärin. Toisena päivänä toisinpäin. Se, että matkustaa, ei välttämättä muuta sinua, vaan se että haluat muuttua matkan aikana.
Ehkä minä olen aina suhtautunut tavaroihin niin, että niiden tärkeys tulee nimenomaan muistoista, jotka niihin liittyvät. Matkustaminen ei ole muuttanut ainakaan minun suhtautumista esineisiin.
Kiitos hienoista ajatuksista! :)