Suosikkipaikka.

Kun matkustin Italiassa 101 päivää, löysin Venetsiasta suosikkipaikan. Se oli aivan Canal Granden varrella, erään rakennuksen ikkunalla. Siinä sitten istua kökötin päivittäin ja kirjoitin ajatuksia, samalla kuin katselin turisteja ja kanaalin liikennettä. Se oli hyvä paikka. Suosikkipaikka on tärkeä, sen ansiosta muistan unelmamatkani yksityiskohdat edelleen niin selkeästi.

Löysin ihanan pienen kahvilan ihan tuosta kodin läheltä. Se on kirpputori, joka tarjoilee myös kahvia ja herkkuja. Kesti hetken ymmärtää, että kyseessä tosiaankin on oikea kahvila, sillä olin niin hämmentynyt kaikesta ihanasta ympärilläni. Tila on suuri, jossa on monta erillistä lokeroa, jokainen täynnä, jos vaikka minkälaista ihanaa vanhaa tavaraa. Levysoittimessa pyöri jazz ja blues LP-levyjä. Kaikkialla oli ihanan sekavaa ja värikästä. Ilmeisesti paikan yläkerrassa on taide studio ja jonkinlainen tanssisali. Aivan ihana paikka siis, tunsin oloni kotoisaksi. Oikeastaan koko tämä kaupunki saa olon kotoisaksi.

Uusi kaikki.

Selvisin hengissä ensimmäisestä viikosta. Joskus tapahtuu niin paljon, että ei vain voi kirjoittaa. Osittain, koska ei ehdi, mutta pääasiassa, koska ei pysty. Ei löydy sanoja. Matkustin Corkiin sunnuntaiaamuna, tosin perillä olin vasta iltapäivällä. Sen jälkeen kaikki on ollut lähes uskomatonta. Hotelli on upea. En sovi tänne ollenkaan. Tunnen itseni viiden tähden hahmoksi, mutta sitten hämmennyn, koska en edes tiedä mitä se tarkoittaa. Olen ollut suunnattoman onnekas, kaiken suhteen.

Muistatko kun sanoin, että Belfastissa järjestelmällisesti kaikki meni päin persettä? No, Corkissa kaikki on mennyt järjestelmällisesti juuri päinvastoin. Itkua väänsin, kun piti Belfastista lähteä, mutta nyt en millään keksi minkä takia, koska täällä on vain niin ihanaa. Koko kaikki on aivan mahtavaa.

Olen ottanut kuvia joka päivä. Voit halutessasi katsoa niitä TÄSTÄ linkistä. Tapasin jo tulevat kämppikseni. Molemmat ovat uskomattoman kauniita, nuoria ja mukavia ranskalaisneitoja. Asunto on upea. Vähän kallis, mutta täysin homeeton ja minulla on oma kylpyhuone. Tuntuu, että tämä on se elämänmuutos, jota Universumilta pyysin. En voi käsittää miten voikin tuntua niin täydellisen erilaiselta kuin kuukausi sitten.

Cork on upea kaupunki. Pieni keskusta on tavallaan saarella, joen keskellä. Se tuntuu pieneltä, viihtyisältä kylältä, mutta täältä kuitenkin saa aivan kaiken, mitä suurkaupungeistakin. Tämä kaupunki hämmentää minua. Tunnen vain päivittäin kiitollisuutta, että olen täällä. Että minulla on mukava työ, jota saan opetella monta viikkoa, ja ihana uusi koti, johon pääsen muuttamaan jo huomenna. Yllätin itseni tänään ajattelemasta, että mitä ihmettä minä tein ansaitakseni tämän kaiken... Sitten muistin, että kaikki ansaitsevat hyvää. Aivan kaikki, riippumatta yhtään mistään. Joten miksi en minäkin?

Tuo pinkki täplä oli kyllä omena tai pommi,

mutta päätin tulkita sen rakastavana sydämenä.