Luin tänään, että neljänkympin kriisi iskee noin 40-42 vuoden iässä, ja pöllyttää koko elämän rivakalla otteella. Siinä lentää kyydistä kaikki turha ja väärä. Ja niin sen pitääkin olla. Luulin jostain syystä aikaisemmin, että kriisi tarkoittaa itkupotkuraivaria, kun kaikki on pilalla. Mutta olen huomannut, että ainakin tämä kyseisen iän kriisi voi olla hyvinkin hillitty. Ja silti kovin voimakas ja muutoksia luova.
Luulen, että minun kriisi alkaa olla jo ohi. Ja vähän niin kuin suuren myrskyn jälkeen, nyt on aika tutkia tuhon jälkiä. Elämästäni on poistunut vääränlainen työ ja valtava määrä vääriä ihmisiä. Melu ja hektisyys. Suru ja turhautuneisuus. Tilalle on tullut perhe. Rauha. Taide. Hyvä olo ja rakkaus. Jollain tavoin myös historia. Se joka sanoo, että neljänkympin kriisi on huono asia, ei tiedä mistä puhuu.
Ehkä elämä on suunniteltukin juuri niin. Että ensimäinen osa kokeillaan ja typerehditään ja toivon mukaan opitaan edes joistakin virheistä. Ja sitten, kun tietää mitä haluaa, miksi tälle pallolle on tullut ja mitä pitää tehdä, on paljon helpompaa tehdä uudenlaisia suunnitelmia, muuttaa suuntaa ja alkaa toden teolla nauttia elämästä. Kolmekymppisenä muistan usein ajatelleeni, että olen jo aivan liian vanha haluamiini asioihin, minun olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin. Nyt neljänkympin paremmalla puolen huomaan, että olen edelleen ihan raakile.
Kun Mies reilu vuosi sitten ilmestyi elämääni nykyisessä muodossaan, sanoin heti, että Suomeen en sitten muuta. Näin puoli vuotta Suomessa asuneena tuo vähän naurattaa. Viime vuoden lopulla annoin ehtoja, että jos tänne pitää kerta muuttaa niin sitten ainakin. Suurin ja tärkein ehtoni on nyt täyttynyt. Mies piti sanansa. Ainakin nämä sanat. Meillä on nyt pieni kissavauva. Maailman kaunein ja älykkäin ja hyväluontoisin otus. Kulta-Papu on vasta reilut kolme kuukautta, ollut meillä vain muutaman hassun viikon, mutta jo nyt se on voittanut ykköspaikan sydämessäni. Luin eilen kirjaa, jossa listattiin kymmenen asiaa, jotka kuolleet haluavat meille kertoa. Yksi jäi voimakkaasti mieleen, nimittäin syy miksi olemme täällä. Me ihmiset, elävät. Kutakuinkin kaikkien uskontojen ja maailmankatsomusten edustajat ovat samaa mieltä tästä.
1. To love
2. To be loved
3. To pursue happiness
Minusta se oli hienosti sanottu. Ja näin olen asian itsekin nähnyt. Kaikki muu on sivuseikkaa. Tuo lista täyttyi mielessäni heti sopivilla selityksillä.
1. Papu
2. Läppä
3. Italia
Ihanaa on tämä asioiden selkeys.
