tiistai 19. maaliskuuta 2019

Purkkasaippua.

Japanissa asuva italialainen ystäväni kyseli kuulumisia. Kerroin hänelle, että kävin naapurikylässä kaupoilla ja ostin sinisen saippuan, joka tuoksuu hedelmäpurkalle. Vuoden kohokohta, toistaiseksi. Se saattoi kuulostaa siltä sellaiselta vitsiltä jolle naurahtaa, vaikka ei oikein ymmärrä mikä osuus lauseessa oli hauskaa. Todellisuudessa en vitsaillut ollenkaan. Tänä vuonna se suurin, uusin ja erikoisin asia on saippua, joka tuoksuu samalta kuin ne purkkapallot, joita voi ostaa työntämällä kolikon purukumiautomaattiin ja kääntämällä vipua, joka tiputtaa säiliöstä palleron kuiluun, jonka edestä metallista luukkua nostamalla sen ainakin pitäisi pudota kädelle. Siinäkin on jännitysmomentti - koita saada pallo kiinni ennen kuin se tipahtaa lattialle ja vierii lottotiskin alle.

Olen viimein oppinut rauhoittumaan. Olemaan hiljaa. Siihen meni vuosi, mutta nyt jo nautin siitä, että ei tee mitään. Tai ainakin luulen, että nauttisin, jos sellainen tilanne jossain vaiheessa tulisi. En tiedä varmaksi, kun koko ajan puuhastelen jotain. Se on jokin perinnöllinen sairaus. Äitini ei pysy paikallaan edes puolta minuuttia ja äidinäiti oli samanlainen; söi välipalankin seisaaltaan ja sitten taas nopeasti viipotti jonkin askareen pariin. Joka tapauksessa, minua ei enää vaivaa tekemättömyys. Siis sellaisen tärkeän tekemättömyys. Voin ihan hyvin vain maalata tai virkata tai maalata tai kokata tai maalata tai kuunnella leffaa samalla kuin maalaan.

Elämän kohokohdattomuudesta on tullut mukavaa. Hiljainen elämä on mukavaa. Juttelen kissan kanssa. Siivoilen. (Tosin sitä tuntuu joka kerta seuraavan vain suurempi kaaos, go figure.) Ennen elämässäni jatkuvasti mukana ollut ahdistus tekemisistä tai tekemättömyydestä on nyt poissa. En osaa selittää sitä, ehkä olen parantunut. Ehkä olen tullut keski-ikäiseksi. Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut Suomessa. Varsinkaan silloin, kun ei ole "pakoreittiä" ulkomaille näköpiirissä. Tavallinen arki täällä Suomessa on alkanut tuntua hyvältä. Se, ettei tapahdu mitään, on suorastaan toivottavaa. Ja siksi sininen purkkasaippua tuottaa aivan oikeasti iloa.