Unelma.

Kirjailijaksi voi ryhtyä vain kirjoittamalla.

Viikon paras vinkki, ehdottomasti. Olen suunnitellut tulevan best sellerini julkaisemista. Mutta on niin paljon kaikenlaista hommaa koko ajan, ettei ehdi kirjoittaa. Pitäisi tehdä töitä ja hoitaa asioita. Kirjani on jo melkein valmis, enää ihan vähän tekemättä. Viimeistelyt vain. Olen huomannut, että jopa sen "ihan vähän" tekeminen kestää todella pitkän ajan, jos ei tee ollenkaan.

No, ainakin yksi suurista haaveistani toteutuu ihan pian. Matkaan takaisin Italiaan. Olen odottanut sitä nyt seitsemän kuukautta ja 22 päivää. Tosin silloin arvelin, että muutan Italiaan kokonaan, eikä tarkoitus ollut tulla Suomeen tässä välissä. Suunnitelmat muuttuvat, joskus täysin. Joten, kun syyskuussa viimein matkustan Roomaan, se tarkoittaa vain työn ja loman yhdistettyä viikon matkaa. Muutto saa odottaa ensi vuoteen.

Otin nyt vakavaksi tavoitteeksi oppia italian kielen. Olen myös oppinut tavoitteiden asettamisesta melko paljon, sillä olen sitä opiskellut viime viikolla. Tiesin, että tavoitteellisuus ei ole ollut vahvuuksiani koskaan, mutta oli silti harmillista huomata miten älyttömän huono siinä olen. Toisaalta, se mitä ei osaa ollenkaan, antaa eniten mahdollisuuksia oppia. 

Opin, että tavoitteiden asettamisessakin on sääntöjä. Kuka olisi arvannut! Innostuin tietysti heti. Oikealla tavalla asetettu tavoite on huomattavasti todennäköisemmin saavutettavissa. Uskon tämän olevan totta, koska olen asetellut tavoitteeni aikaisemmin ihan väärin, eikä ole juuri ihmeitä päässyt tapahtumaan. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tuo italian kielen oppiminen. Asia, joka on tavalla tai toisella ollut mielessäni vuosia. Ensin se harmitti, koska en oppinut kieltä asuessani Italiassa. (Okei, asuin englantilaisten seurassa, meillä ei ollut televisiota ja suomalainen ystäväni hoiti puhumisen, kun joskus harvoin jossain kävimme. Englanninkielen osaaminen nousi kuitenkin huippuunsa tuona aikana.) Sitten harmitti, kun Suomeen muutettuani unohdin sen vähän mitä vahingossa opin. Sitten harmitti, kun en ehtinyt käydä aloittamaani kurssia loppuun. Sitten harmitti, kun matkustin Italiassa ja tajusin, miten paljon helpompaa elämäni olisi, jos oikeasti osaisin kieltä mitä maan asukkaat puhuvat. Paljon harmeja.

Tavoitteen pitää olla tarkka ja realistinen. Haluan oppia italian kielen. Aivan mahdollista, jopa minulle. Motivoiva tavoite kaiken koetun harmin jälkeen, sillä nyt tiedän mistä puhun. (Vaikkakin vielä väärällä kielellä.) Tavoitteen pitää olla mitattavissa ja sillä pitää olla deadline, jonkinlainen aikataulu, joka polttaa pepun alla aina silloin, kun tuntee laiskuuspiston sydämessä. 

Opettelen italiaa nyt netissä olevan ohjelman avulla. Siellä on kokeita ja testejä, ohjelma laskee pisteitä ja osaamisprosentteja. Se rokottaa vääristä vastauksista ja jaksaa toistaa sitä mitä en osaa. Kärsivällisin opettaja mitä minulla on koskaan ollut. Sitä ei haittaa, kun lyön koneen kiinni, jos teen sen saman näppäilyvirheen kuudennen kerran, vaikka tiedän oikean vastauksen. Ohjelma odottaa minua siellä taas, kun olen valmis oppimaan lisää. Ja nyt minulla on myös aikaraja. Rooma. Yltiöpäinen tavoitteeni on osata 80 % siihen mennessä, kun matkustan Roomaan. Nyt osaan 45 %. 40 päivää aikaa, mikä on tosi vähän, mutta tavoitteenasettelun kannalta erittäin oikeaoppista. Minulla on deadline.

Tavoitteita.

Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.

Istuin hetkeksi alas tarkentamaan toiveitani, jotta universumilla olisi sitten helpompi homma niiden toteuttamisessa. Se on hyvä tehdä säännöllisesti, tosin tämä kesä on ollut sattuneesta syystä melko erikoinen. Tässä silti TOP 5 toiveeni.

Koti.
Tämä kohta kahden kuukauden kodittomuus on ollut kokemuksena ehdottomasti yksi parhaita ja kasvattanut minusta ihan uudenlaisen ihmisen. Mutta siitäkin huolimatta, tahtoisin kotini jo takaisin. En minä veneen alla ole joutunut makaamaan, päinvastoin olen saanut nauttia ihanista ystävistä ja tuntemattomienkin vieraanvaraisuudesta. Päivääkään en vaihtaisi pois! Aivan kamala fraasi, mutta täysin totta. Siitä huolimatta, toivotaan, että pääsen takaisin kotiin ihan pian.

Kirja.
Olen kirjoittanut kirjaani uudestaan. Samaa kirjaa ja samaa tarinaa, mutta sellaisella uudella näkemyksellä. Tongin vähän syvemmältä. Tämä on nyt se kakkosvaihe. Nautin siitäkin aivan älyttömästi. Olen viimein ymmärtänyt, että olen hyvä kirjoittamaan. Olen ymmärtänyt myös sen, että voisin ensimmäistä kertaa elämässäni opiskella jotain sellaista, mistä olen oikeasti kiinnostunut.

Koulu.
Haluan opiskella kirjoittamista.

Valokuvausmatka Roomaan.
Tämä ihmeellinen halu on nyt roikkunut matkassa jo liian pitkään, että sen voisi vain ohittaa. Minun on päästävä Roomaan. Minä haluan kuvata. Paljon. En keksi mitään muuta paikkaa, jossa olisin mieluummin kameran kanssa hosumassa.

Kirja.
Parhaimmat otokset laitan yksiin kansiin.

Olen tosi iloinen, että nykyään tämän listan tekeminen kestää vain muutaman minuutin. Minä niin tiedän mitä haluan. Ennen saatoin miettiä päiväkausia, eikä silti ollut noin selkeää listaa. Tämä tällainen lista on tosi tärkeä, koska vasta valmiin listan kanssa voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Toiveet pitää kääntää tavoitteiksi ja tavoitteet pitää toteuttaa. Mitä siihen vaaditaan, että tavoite toteutuu?