Valvomisia.

Entisessä koulussani oli tapana tehdä sellaisia koko yön yli kestäviä ponnistuksia. Porukalla koitetaan keksiä huikeita tuloksia, vastauksia, projekteja tai mitä ikinä ollaankin vailla sillä kertaa. Sitä sanottiin Synnytykseksi. Oppilailla oli 24 tuntia aikaa suoriutua annetuista tehtävistä. Olen ollut sellaisessa mukana. Kaikessa hulluudessaan se oli aika mahtava kokemus. Joskus kolmen jälkeen alkoi syntyä huikeita ideoita, niitä sellaisia joita järki ei anna tuoda esiin päiväsaikaan ja hyvin levänneenä. Aivan älytöntähän tuollainen toki on, siinä annetaan hyvät eväät ja toimintamalli tulevaan börnikseen, mutta se kyllä myös toimi.

On perjantai iltapäivä, mutta minä elän yhä torstaita. En nukkunut viime yönä lainkaan. Olen valvonut joka yö melkein aamuun asti, mutta tänään tosiaan yö jäi välistä kokonaan. Minä kirjoitin. Tein pieneen pinkkiin muistikirjaani listoja ja suunnitelmia. Piirsin myös korukortteja. Minä myyn niitä, kunhan pääsen taas Suomeen. Olen niin innoissani tulevasta matkasta, että päätin keksiä 50 tapaa tehdä rahaa. Sitä nimittäin tarvitaan tuollaisella reissussa. Tosin tähän mennessä niitä on vasta 33. Lista ei ole vielä valmis. Mutta tämä unettomuus toi myös pään täydeltä ideoita, jotka olivat piilossa hyvin levänneenä. Ehkä tässä valvomisessa on joku yhteys luovuuden kanssa. Olen yhden vuorokauden aikana saanut aikaan niin paljon selkeitä suunnitelmia, tavoitteita aikatauluja ja piirroksia, etten usko tehneeni moista viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä.

Päätin myös aloittaa matkablogin. Katselin noita blogipaikkoja ja olin yllättynyt, sillä kaikki matkailublogisivut oli kamalan rumia. En minä voi kirjoittaa blogia rumaan paikkaan. En, vaikka olisi kuinka teeman mukainen. Kaikki kirjoitukset ovat samanlaisia. Siis ulkoisesti. Tähän meidän matkaan pitää saada joku oma juttu. Gary, Joseph & Inka. (Pojat eivät muistaneet minun nimeä sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen, joten olin Inka. Fine by me.)

Kirjoitan ensin tuon maailmanympärimatkan suunnittelusta ja lopulta tietysti myös matkasta. En keksinyt mitään kunnollista nimeä tuolle blogille. Sen pitää olla kuvaava, mutta myös hauska ja ehkä vähän korni. This is a story about my trip sailing around the world with two old farts. Puhutteleva teema, eikö totta? Kaikki nimiehdotukset otetaan vastaan. Oikeasti. Nyt kerrankin, kaikki rohkeasti kommentoimaan. Eikä sen tarvitse edes olla hyvä ehdotus, minä olen aina niin superonnellinen jo pelkästään siitä, että joku sanoo jotain.
 

Tavoitteita.

Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.

Istuin hetkeksi alas tarkentamaan toiveitani, jotta universumilla olisi sitten helpompi homma niiden toteuttamisessa. Se on hyvä tehdä säännöllisesti, tosin tämä kesä on ollut sattuneesta syystä melko erikoinen. Tässä silti TOP 5 toiveeni.

Koti.
Tämä kohta kahden kuukauden kodittomuus on ollut kokemuksena ehdottomasti yksi parhaita ja kasvattanut minusta ihan uudenlaisen ihmisen. Mutta siitäkin huolimatta, tahtoisin kotini jo takaisin. En minä veneen alla ole joutunut makaamaan, päinvastoin olen saanut nauttia ihanista ystävistä ja tuntemattomienkin vieraanvaraisuudesta. Päivääkään en vaihtaisi pois! Aivan kamala fraasi, mutta täysin totta. Siitä huolimatta, toivotaan, että pääsen takaisin kotiin ihan pian.

Kirja.
Olen kirjoittanut kirjaani uudestaan. Samaa kirjaa ja samaa tarinaa, mutta sellaisella uudella näkemyksellä. Tongin vähän syvemmältä. Tämä on nyt se kakkosvaihe. Nautin siitäkin aivan älyttömästi. Olen viimein ymmärtänyt, että olen hyvä kirjoittamaan. Olen ymmärtänyt myös sen, että voisin ensimmäistä kertaa elämässäni opiskella jotain sellaista, mistä olen oikeasti kiinnostunut.

Koulu.
Haluan opiskella kirjoittamista.

Valokuvausmatka Roomaan.
Tämä ihmeellinen halu on nyt roikkunut matkassa jo liian pitkään, että sen voisi vain ohittaa. Minun on päästävä Roomaan. Minä haluan kuvata. Paljon. En keksi mitään muuta paikkaa, jossa olisin mieluummin kameran kanssa hosumassa.

Kirja.
Parhaimmat otokset laitan yksiin kansiin.

Olen tosi iloinen, että nykyään tämän listan tekeminen kestää vain muutaman minuutin. Minä niin tiedän mitä haluan. Ennen saatoin miettiä päiväkausia, eikä silti ollut noin selkeää listaa. Tämä tällainen lista on tosi tärkeä, koska vasta valmiin listan kanssa voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Toiveet pitää kääntää tavoitteiksi ja tavoitteet pitää toteuttaa. Mitä siihen vaaditaan, että tavoite toteutuu?