Nimi.

Kiitos kaikille nimiehdotuksista. Monta tosi hyvää nimeä ehdotettiin. Valittu nimi kuvastaa hänen selkeää persoonallisuuttaan ja kyseenalaista ulkonäköä. Saanko esitellä, tässä köllöttelee...

...BOB.

Bob the Bobster (usein myös Kissa) voi hyvin, vaikka näyttääkin aina närkästyneeltä. Bob kommunikoi huutamalla ja sillä on paljon ongelmia. Se lyö, mutta ei koskaan kynsi. (Paitsi sohvaa.) Mutta me olemme löytäneet yhteisen sävelen. Se on sellainen riitasointu, mutta silti yhteinen.

Ja kyllä.

Miksi pidän Maltasta, no 35:

BOB THE BOBSTER. Täältähän se löytyi. Kissa tulee jo nukkumaan vireen. Minusta se on jo aika hyvin ihmisvihaajalta. Olen päättänyt, että annan sille vain rakkautta, vaikka se olisi kuinka v***umainen. Koska se on sellainen vain siksi, että joku ihminen on ollut sille paha. Pahuus parannetaan hyvällä. Mutta olen myös päättänyt, että lahjoita koko kissan toiseen talouteen. Itsellä on ihan muut kuviot meneillään, Bob tarvitsee sellaista pysyvyyttä mitä minulta on turha odottaa. Kenenkään.

5/5 Nirppis.

Tämä on nyt viimein se arkihaasteen finaali. Ei ollut helppo projekti, mutta minä tein sen! En kovin hyvin, mutta ainakin loppuun asti omalla tavallani, ja se saa luvan kelvata.

Minun kotona asuu kissa. Tai oikeastaan minä asun kissan kotona. Tyyppi on majaillut täällä jo vuoden, mutta entiset asukkaat jättivät sen minun huostaani. Asenneongelmainen pirulainen, miten sattuikin. Meillä on täällä ollut välillä tiukat neuvottelut, koska neiti on hieman lellitynoloinen. Kaikki ruoka kyllä menee, mutta ei kaikista astioista. Ja ruokaa pitää aina olla niin paljon, ettei pohja näy, vaikka 80 % jää sitten syömättä. Syöttämällä pipana kerrallaan kädestä se maistuu, mutta henkilökohtaisesti minua yököttää tuo kissanruokien lemu. Uskomaton nirppanokka. Siis kissa. (No joo joo, olen minäkin.) Mutta nyt ollaan vähän päästy sopuun, katti tuli jo kerran omatoimisesti jalan päälle köllöttämään. Oli varmaankin vain niin sekaisin nääntymyksestä, kun ei ollut saanut ruokaansa oikeanlaisesti. Mutta jollain kieroutuneella tavalla tunne kyllä jonkinlaista myötätuntoa tuota otusta kohtaan. Onhan se rankkaa, että perhe jättää yksin, vieläpä Maltalle. Joten kyllä me ihan hyvin selvitään. 

Siirsin eilen keittiössä olevaa pesukonetta, koska halusin jynssätä lattiat myös sieltä takaa. Laitoin koneen takaisin, mutta seinään asti, vaikka se oli hyvin irrallaan aikaisemmin. Jääkaapi on piilotettu keittiökaappiin, toisin sanoen se ei näytä jääkaapilta, ja kun kaapin oven avaa, avautuu samalla jääkaapin ovi. Avaamalla tuon oven, näkyviin tulee myös jääkaapin alla oleva tyhjä kolo, jonne kissa tänään tietysti livahti. Huomasin sen kyllä, mutta laitoin silti oven kiinni. Arvelin, että kaveri oli tehnyt tuon tempun ennenkin. Vähän ajan kuluttua alkoi kiljuminen pesukoneen takaa. Pullukka ei enää mahtunut ulos sitä kautta, koska olin sulkenut tuon reitin eilen. Silminnähden ärsyyntyneenä neiti tuli takaisin jääkaapin oven kautta, tietysti pitkällisten neuvottelujen jälkeen. Onhan se kyllä ihan kamalaa, että tuolla lailla vain tullaan toisen kotiin ja siirrellään kodinkoneita ilman lupaa. Vähemmästäkin närkästyy.

Kissalla on muuten nimi, Maui. En oikein osaa sitä käyttää. Luulen, että hänelle se on ihan se ja sama millä nimellä palvelusväki kutsuu. Eri kieltä puhutaan kuitenkin. Olisiko ehdotuksia uudeksi nimeksi? Ihan meitä palvelijoita varten?

Kissa esittää viatonta käytävällä.

Ja keittiössä.

Ja parvekkeella.

Mittari.

Leikitkö koskaan pienenä liimalla? Enkä tarkoita, että olisit käynyt Siwan takana haistelemassa, niin kuin yläasteella pojilla oli tapana, vaan liimailitko koskaan omaa ihoa? Eri Keepperi on kiva repiä irti, kun sen ensin levittää iholle ja antaa kuivua. Näin vanhaksi piti elää ennen kuin tajusin mistä tuo nimi tulee. Olen kyllä kakarasta asti tiennyt erikeepperin, mutta nyt vasta tajusin, että tuo nimi tulee sanoista keeper eli 'pitäjä' - tai kuten google sen kääntää: vartija, hoitaja, maalivahti, eläintenhoitaja, riistanhoitaja, intendentti, hilavahti - ja eri, joka tulee liiman silloisen valmistajan nimestä Erikoisväri. 80-luvulla joku keksi liittää liimaan mukaan Eri Ampparin, jonka takapuolesta lienee tullut tuo nykyinen kaunis keltamustaraidallinen ulkoasu. Että tällaista. Liimailen täällä juuri ihoani.

Minä tarvitsen ehdottomasti sellaisen yleishyödyllisen mittarin. Sellaisen, jolla näkisi heti asioiden todellisen laidan. Kuten vaikka rehellisyyttä. Jos tuo viisari värähtää vasemmalle, niin kannattaa olla hieman epäileväinen kuulemalleen. Se voisi mitata myös muulla tavoin kannattavuutta. Laskisi todennäköisyyksiä ja antaisi vinkkejä mihin suuntaan jatkaa. Tämä mittari osaisi ihan tuntemusteni perusteella kertoa mikä milloinkin on hyväksi minulle, koska itse en osaa. Mennäkö vai jäädä? Syödäkö vai nukkua? Useimmilla on tällainen mittari ihan sisäänupotetuna kehossa, mutta ei minulla. Minun pitää vain arvailla. Koska nälkä menee ohi, jos ei muista syödä. Nukahtelen miten sattuu. Suuntaan joka paikkaan, yleensä yhtäaikaa.

Tässäkin kirjoituksessa on vähän synkkä sävy. Pahoittelen sitä myös tänään. Jo edellisten epäilysteni lisäksi sain todellisen potkun palleaan. Nyt ollaan jo tosi lähellä sitä hetkeä, että pakkaan laukkuni ja ostan menolipun. Koska jos täältä kerran lähtee, niin ei kyllä varmasti kannata tulla takaisin. Suomi tekee siitä todella vaikeaa kaikin mahdollisin keinoin. Ja siihen kun vielä lisätään tämä jokin, minkä kotikaupunkini aiheuttaa... Se saa minut aina levottomaksi. Ei hyvä.

Ja nyt minua jäi vaivaamaan se hilavahti... Mikä on hilavahti?!

Löysin juuri teeman tälle viikolle. Luulen, että tämän ajatuksen avulla pärjään ainakin muutaman päivän. Iloista viikkoa kaikille!

  

Valvomisia.

Entisessä koulussani oli tapana tehdä sellaisia koko yön yli kestäviä ponnistuksia. Porukalla koitetaan keksiä huikeita tuloksia, vastauksia, projekteja tai mitä ikinä ollaankin vailla sillä kertaa. Sitä sanottiin Synnytykseksi. Oppilailla oli 24 tuntia aikaa suoriutua annetuista tehtävistä. Olen ollut sellaisessa mukana. Kaikessa hulluudessaan se oli aika mahtava kokemus. Joskus kolmen jälkeen alkoi syntyä huikeita ideoita, niitä sellaisia joita järki ei anna tuoda esiin päiväsaikaan ja hyvin levänneenä. Aivan älytöntähän tuollainen toki on, siinä annetaan hyvät eväät ja toimintamalli tulevaan börnikseen, mutta se kyllä myös toimi.

On perjantai iltapäivä, mutta minä elän yhä torstaita. En nukkunut viime yönä lainkaan. Olen valvonut joka yö melkein aamuun asti, mutta tänään tosiaan yö jäi välistä kokonaan. Minä kirjoitin. Tein pieneen pinkkiin muistikirjaani listoja ja suunnitelmia. Piirsin myös korukortteja. Minä myyn niitä, kunhan pääsen taas Suomeen. Olen niin innoissani tulevasta matkasta, että päätin keksiä 50 tapaa tehdä rahaa. Sitä nimittäin tarvitaan tuollaisella reissussa. Tosin tähän mennessä niitä on vasta 33. Lista ei ole vielä valmis. Mutta tämä unettomuus toi myös pään täydeltä ideoita, jotka olivat piilossa hyvin levänneenä. Ehkä tässä valvomisessa on joku yhteys luovuuden kanssa. Olen yhden vuorokauden aikana saanut aikaan niin paljon selkeitä suunnitelmia, tavoitteita aikatauluja ja piirroksia, etten usko tehneeni moista viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä.

Päätin myös aloittaa matkablogin. Katselin noita blogipaikkoja ja olin yllättynyt, sillä kaikki matkailublogisivut oli kamalan rumia. En minä voi kirjoittaa blogia rumaan paikkaan. En, vaikka olisi kuinka teeman mukainen. Kaikki kirjoitukset ovat samanlaisia. Siis ulkoisesti. Tähän meidän matkaan pitää saada joku oma juttu. Gary, Joseph & Inka. (Pojat eivät muistaneet minun nimeä sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen, joten olin Inka. Fine by me.)

Kirjoitan ensin tuon maailmanympärimatkan suunnittelusta ja lopulta tietysti myös matkasta. En keksinyt mitään kunnollista nimeä tuolle blogille. Sen pitää olla kuvaava, mutta myös hauska ja ehkä vähän korni. This is a story about my trip sailing around the world with two old farts. Puhutteleva teema, eikö totta? Kaikki nimiehdotukset otetaan vastaan. Oikeasti. Nyt kerrankin, kaikki rohkeasti kommentoimaan. Eikä sen tarvitse edes olla hyvä ehdotus, minä olen aina niin superonnellinen jo pelkästään siitä, että joku sanoo jotain.
 

Lainailuja.

Mitä, jos saisit mahdollisuuden aloittaa alusta? Uusi henkilöllisyys. Uusi maa. Uusi menneisyys. Kaikki mitä nyt on, muuttuisi. Käyttäisitkö mahdollisuuden? Miten eläisit eri tavalla? Mitä tekisit toisin uudessa elämässäsi?

Olin tänäänkin taas töissä. Tavallaan. Ja huomenna. Koko joulun. Olen ollut ennenkin töissä jouluna, mutta yleensä silloin olen myös tehnyt sitä kyseistä työtä. Täällä minä tulen sisälle ovesta, kirjaudun koneelle ja odotan, että edes jotain tapahtuisi. Ei tapahdu. Puhelut menevät Intiaan. Meitä on täällä vain muutama, joiden lomat on työnantajan toimesta lyöty lukkoon jo kuukausia sitten, ja joita ei tästä johtuen nyt muuttuneessa tilanteessa voitu laittaa pakkolomalle. Joka tapauksessa, mitään ei tapahtunut.

Mutta viime viikolla tapahtui. Sain nimittäin merkillisen sähköpostin. Minun nimeni on aiheuttanut hankaluuksia täällä usein. Se oli jo alusta asti väärin, sillä ilmeisesti meidän tunnukset tehdään Intiassa ja joku inkkariparka ei tiennyt, että pikku L näyttää samalta kuin iso I, ja että nimen alkuun yleensä kuuluu vain yksi iso kirjain. Joten kulkuluvassani luki IIONA. Se saatiin kyllä nopeasti korjattua, mutta ilmeisesti sähköpostiosoitteen muuttaminen olisi ollut sen verran suuri projekti, että sen annettiin yhä loppua ii, eikä il. Pikkuvikoja, selkeitä sivuseikkoja.

Minä olen kuitenkin hyvin suosittu ulkkisten piirissä. Saan aina silloin tällöin postia ihmisiltä joita en tunne, koskien asiaa, josta minulle ei ole mitään käsitystä. Lähetän kyseisen postin tiimiliiderille, joka vastaa postin lähettäjälle, että tarkistatko ryhmäsi, tämä tyyppi ei kuulu sinulle. Viime viikolla sain kuitenkin parhaan postin ikinä. Se oli tsekin kielellä. Google osasi kääntää postin minulle näin:

Hei,
Mr. P haluaisi tavata huomenna muutaman minuutin rouva R, luultavasti kahvila Fuel, nuuskia tästä paljon. P voisi huomenna 12.30-15.00 tai 16.00. Voit kertoa minulle, kun se on ehtinyt rouva R? Kiitos.

En ole ihan varma mihin työtehtävään tämä liittyi, mutta ainakin minusta tuo haiskahtaa hieman pervolta. (Nuuskia tästä paljon?) Jätin myös tämän palaverin väliin.

Työmaan hiljaisuudesta johtuen olen viihdyttänyt itseäni leikkimällä Akselilla (pervo käsinukke) ja Tepolla (työkaverin turmelema poro), tekemällä vähän aikatauluja ensi vuodelle, kirjoittamalla ja virkkaamalla. Löysin myös hämmentävän horoskoopin tälle päivälle. Alkaa kyllä hyvin, mutta entä tuo lopetus? Tämähän on melkein kuin minun kirjoittama. (Muotoilin kysymykseni onnenlantille samaan tyyliin.)

Tämä on vauhdikas päivä ja parhaimmillaan myös menestyksellinen mikäli pystyt vastaamaan sinulle esitettäviin haasteisiin tai kutsuihin epäröimättä. Elätkö sinä omaasi vai jonkun toisen elämää? Mieti sitä ja vastaa kyllä!

Löysin myös jonkinlaisen Maya-horoskoopin, jonka sain syntymäpäivästäni. Se oli erityisen mieleinen, osittain, koska se tuntui niin tutulta. Tunnistin itseni. Ehkä joku toinenkin tunnistaa minut siitä.

Kosminen Keltainen Aurinko

 Olet universaalia tietoisuutta kantava hallitsija. Olethan Keltainen Aurinko, Universaalin tulen voima. Sinulla on elämään hyvin korkeat laatuvaatimukset ja ihanteet, jotka tulisi tehdä todeksi. Uneksit kaikesta kauniista, mitä elämä ja ihmiset voivat olla. Olet ystävällinen, jalomielinen, myötätuntoinen, huolehtiva ja suojeleva romantikko. Olet monipuolinen ja tiedät paljon eri elämänalueilta. Pidä mielessäsi, että sinun ei suinkaan tarvitse hallita kaikkia alueita täydellisesti.

Sinua ohjaava numero on kolmetoista, läsnäolon kosminen sointu, jonka tehtävänä on olemassaolon sietäminen. Tässä soinnussa yhdistyy numerosyklin kaikkien aikaisempien numeroiden yhdestä kahteentoista voima. Et voi jäädä lepäämään laakereillasi, vaan sinulla on pakottava tarve ja velvollisuuskin saada alulle jotakin uutta ja merkittävää. Numero kolmentoista vaikutus saattaa aiheuttaa kosmisen yksinäisyyden tunteita, jotka ilmenevät irrallisuuden ja erillisyyden olotiloina - "olemassaolon sietämättömänä keveytenä".

Enpä olisi osannut asiaa paremmin sanoa. Ja minun onnennumero on aina ollut 13.

Nyt kun olen näin tehokkaana lainaillut muiden sanoja, voin ihan hyvin laittaa tähän loppuun vielä yhden lainauksen kuvan muodossa. Tämäkin jotenkin osui ja upposi. Näitä samoja ajatuksia olen tässä pyöritellyt, koska tämä vuosi ei todellakaan ole ollut helpoimmasta päästä.