Pulu.

Muistatko, kun kerroin keväällä, että sain suomalaisen vieraan? Ja että hänellä oli se aivan uskomaton taideajatus joka johti siihen, että etsimme kaikenlaisia kuvioita maastosta, niitä blobeja? Nyt uudessa asunnossa, kun kaikki tavarat ovat jo löytäneet oikean paikan, tuo Blob-kirja tuli taas vastaan. Ja koska vietän tänään sunnuntaita, päätin ottaa rennosti ja maalailla. Tein pitkästä aikaa yhden blobin valmiiksi. Tällä kertaa minulla on kuva siitä alkuperäisestä tahrastakin.

Tällainen kotona puuhastelu on ihanaa. Aion tehdä sitä säännöllisesti tästä eteenpäin, koska nyt on koti jossa puuhastella. Päätin taas koteloitua. En vain ole vielä saanut yksityiskohtia selväksi. Pitää olla joku selkeä tavoite, johon laittaa energiansa, ja jonka vuoksi voi sitten järjestää perhosjuhlat.

Täällä on muuten naapuritalon katolla puluja. Siis häkeissä, naapuri ilmeisesti kasvattaa niitä. Arvelin ensin, että niitä kasvatetaan ruoaksi, mutta olin väärässä. Sattumalta työkaveri valitti, että parveke on aina täynnä höyheniä, koska myös hänen naapuri kasvattaa puluja. Hän osasi kertoa, että niitä ei syödä. Se on paikallinen harrastus. Niillä kilpaillaan. Lintuja kasvatetaan, jotta ne voivat lentää kilpaa keskenään. En käsitä. Mutta toisaalta, kun ottaa huomioon, että tämä on Malta... Ilo on otettava sieltä mistä sen saa. Täällä ei kovin paljon vaihtoehtoja ole. Joten tällaista sitten paremman puutteessa. Itse kyllä mieluummin vain maalailen.

Ovi.

Löysin tuossa yksi päivä hienon oven. Takavarikoin sen muutamien mukavien ihmisten avulla. (Myrskymies auttoi oven kampeamisessa roskalavalta, Kallen kaveri antoi oven olla jemmassa Mini-Marketin oven takana, Kalle kantoi sen kanssani suosikkibaariini, baarin omistaja otti sen autoonsa jemmaan, Kalle ja hänen kaveri hakivat sen toisesta paikasta toisena päivänä toisella autolla. Ovi on erittäin hieno, ehdottomasti kaiken tämän vaivan arvoinen.

Ajattelin ensin tehdä siitä pöydän parvekkeelle, mutta näyttäisi vähän siltä, että parveke ei taida saada huomiotani ihan hetkeen. Joten ovikin nyt vain köllöttää siellä auringossa kissan kanssa. Täytyy kehitellä muita paikkoja missä nauttia elämästä.

Istuin yhden aukion reunalla olevalle penkille ruokatunnilla ja katselin puluja, jotka nokkivat mitä tahansa muruja, joita ihmiset kadulle nakkelivat. Pulut ovat täällä pienempiä kuin Suomessa. Jotenkin näyttävät niin rääpäleiltä. Seurasin myös yhtä elämöivää perhettä, ilmeisesti italialaista. Niin pulleita lapsia en ole aikoihin nähnyt. En tiedä mistä lie olivat geeninsä saaneet, mutta kahdella tytöistä oli punainen kähärä tukka. Pulleus tuli selvästi ruokatottumuksista, sen verran tottuneesti näytti uppoavan kolmaskin sokerijuoma. Selvästi nämä olivat niitä ärsyttäviä kersoja, jotka oppivat jo hyvin nuorena, että huutamalla ja kiljumalla kurkku suorana saa tahtonsa läpi. Syyttävä sormi kääntyy vanhempiin. Vaikka nämä nyt (ilmeisesti) olivatkin turisteja, niin myös Maltalle on hyvin tyypillistä, että lapsia tehdään, mutta ei kasvateta.

Joku sanoi minulle kerran, että kestää kolme kuukautta tottua maahan. Sitä odotellessa, vielä näin puolen vuoden jälkeenkin. Luulen, että Malta ei ole minulle ollenkaan vaikuttava, koska olen jo asunut niin monenlaisissa paikoissa. Ei ole sellaista matkailun tuntua enää, kun tulee uuteen paikkaan. Se ei ole ollenkaan hyvä asia.

Mutta se on ainakin selvää, että ellen saa kodista viihtyisää, en tule viihtymään tällä saarella ikinä. Olen jo nyt varma, että tämä ihana Koti 13 on parasta täällä. (Siis minulle. Bilettäjät ovat taatusti toista mieltä.) Jospa tuo uusi ovi tuo tullessaan aivan uudenlaisen maagisen maailman. Löydän oman ihmemaani sen takaa. Tai alta tai sisältä. Kuka tietää.

Tämä ei ole se ovi. Tätä en voinut viedä kotiin, se on yhä

kiinni seinässä. Mutta omassa surkeudessaan aika upea tämäkin.