Minun äiti on kesäisin suurimman osan ajastaan mökillä. Varsinkin kesälomalla hän käy kaupungissa vain pakon edessä, jos edes silloinkaan. Eilen sovittiin, että käydään Emman kanssa hakemassa tulostin sieltä jostain varastosta. Tajusin, että se on nyt todella oleellinen osa tätä minun tulevaa yrittäjyyttä. En ole käynyt siellä ainakaan kuukauteen. Aivan yllättäen juuri nyt äiti olikin kotona, eikä mökillä. Joten menimme käymään myös sisällä pikaisesti. Pikaisuus vähän venyi, kun äiti innostui näyttämään kuvia Emmalle, joten istuimme siellä ainakin puoli tuntia. Sitten ovikello soi. Menin avaamaan. Oven takana seisoi Toyboy. Hänellä oli yhtä hölmistynyt ilme kuin minulla. Oltiin sovittu, että hän voisi palauttaa lainassa olleen rinkkani äitini luokse, niin ei tarvitse sitten välttämättä minua tavata, koska tuo meidän ero ei nyt maailman parhaissa merkeissä sujunut. Meidän ei pitänyt olla edes samassa kaupungissa yhtä aikaa, saati samassa rappukäytävässä.
Mikä on todennäköisyys, että näin voi tapahtua?
En tiedä mitä mahdoin siinä ovella sönköttää, koska olin niin halolla päähän lyöty. Mutta onnistuttiin kuitenkin vaihtamaan kuulumiset pikaisesti. Tyyppi on palannut Suomeen ja toi minulle lempisuklaatani. Yksi uusi arpi oli ilmestynyt. Minulle jäi hyvä mieli. Tämä oli vähän mietityttänyt koska tiesin, että joskus sitä väkisinkin vielä törmätään, ja että kuinkahan se sitten sujuu. No, hyvin sujui. Jotenkin en nyt silti vieläkään tajua tätä.
Aloitin tänään sen 30 päivän haasteen josta laitoin linkin pari päivää sitten. Seuraavat 30 päivää minä herään klo 06:06 ja otan valokuvan. En siis silloin aamulla, vaan päivän aikana. Ei kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta minä mietin tuota aikaisemmin heräämistä jo...no, aikaisemmin. Tänään sitten ystävällinen ampiainen herätti minut juuri oikeaan aikaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Hän eksyi sisätiloihin ja piti hyvin voimakasta pärinää ikkunalla. Ohjasin kaverin ajatuksen voimalla ulos, koska en jaksanut nousta sitä hätyyttämään. Halusin kokeilla, että voiko sitä salaisuutta soveltaa tällaiseen ja ilmeisesti voi. Visualisoin ampparin lentämään ulos siitä pienestä kolosta. En tiedä menikö, mutta pörinä ainakin loppui, tai jos menikin, niin kuinka paljon minä siihen itse vaikutin. Voihan se olla, että tämä oli lajitovereitaan viisaampi amppari ja osasi ulos omin avuin, vaikka sitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Mutta minun on hyvin vaikea uskoa enää sattumaan tuon eilisen tapaamisen jälkeen.
Eilen vähän kiristi hermoja illalla ja ahdistuin, koska tulevan poikaystäväni kanssa ei taas aikataulut osuneet yhteen. Tänään sitten astrokalenteri sanoi:
Tajuat selvästi, ettet ole ollut riittävän uskollinen omille tarpeillesi ja arvoillesi. Jos olet myynyt itsesi liian halvalla ja ahdistavat ajatukset vaivaavat ”väärien valintojen” johdosta, on aika tehdä muutoksia. Kieltäydy jatkamasta itselle vierasta toimintaa, joka ei rakenna elämääsi, vaan hajottaa sitä. Ahdistus on ystävä, joka auttaa löytämään oikean suunnan.
En tiedä mitä mahdoin siinä ovella sönköttää, koska olin niin halolla päähän lyöty. Mutta onnistuttiin kuitenkin vaihtamaan kuulumiset pikaisesti. Tyyppi on palannut Suomeen ja toi minulle lempisuklaatani. Yksi uusi arpi oli ilmestynyt. Minulle jäi hyvä mieli. Tämä oli vähän mietityttänyt koska tiesin, että joskus sitä väkisinkin vielä törmätään, ja että kuinkahan se sitten sujuu. No, hyvin sujui. Jotenkin en nyt silti vieläkään tajua tätä.
Aloitin tänään sen 30 päivän haasteen josta laitoin linkin pari päivää sitten. Seuraavat 30 päivää minä herään klo 06:06 ja otan valokuvan. En siis silloin aamulla, vaan päivän aikana. Ei kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta minä mietin tuota aikaisemmin heräämistä jo...no, aikaisemmin. Tänään sitten ystävällinen ampiainen herätti minut juuri oikeaan aikaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Hän eksyi sisätiloihin ja piti hyvin voimakasta pärinää ikkunalla. Ohjasin kaverin ajatuksen voimalla ulos, koska en jaksanut nousta sitä hätyyttämään. Halusin kokeilla, että voiko sitä salaisuutta soveltaa tällaiseen ja ilmeisesti voi. Visualisoin ampparin lentämään ulos siitä pienestä kolosta. En tiedä menikö, mutta pörinä ainakin loppui, tai jos menikin, niin kuinka paljon minä siihen itse vaikutin. Voihan se olla, että tämä oli lajitovereitaan viisaampi amppari ja osasi ulos omin avuin, vaikka sitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Mutta minun on hyvin vaikea uskoa enää sattumaan tuon eilisen tapaamisen jälkeen.
Eilen vähän kiristi hermoja illalla ja ahdistuin, koska tulevan poikaystäväni kanssa ei taas aikataulut osuneet yhteen. Tänään sitten astrokalenteri sanoi:
Tajuat selvästi, ettet ole ollut riittävän uskollinen omille tarpeillesi ja arvoillesi. Jos olet myynyt itsesi liian halvalla ja ahdistavat ajatukset vaivaavat ”väärien valintojen” johdosta, on aika tehdä muutoksia. Kieltäydy jatkamasta itselle vierasta toimintaa, joka ei rakenna elämääsi, vaan hajottaa sitä. Ahdistus on ystävä, joka auttaa löytämään oikean suunnan.
Vai että ystävä. No mikäs siinä. Mehän ollaankin jo tuttuja monen vuoden takaa.
