Testi.

Lokakuu alkaa nyt. Ei tunnut yhtään erilaiselta. Luntakin satoi jo syyskuussa, vaikka joku oli ennustanut lämmintä syksyä. Joo niin varmaan... Valehtelevat kaikki, sen verran horkassa täällä saa liikkua. Sisälläkin pitää olla monta kerrosta vaatteita. Onneksi korjasin patteria sen verran, että nyt edes oma huone on vähän lämmin. Ja tietysti avotuli auttaa. (No joo joo, kynttilät.)

Aamulla tuli vastaan melko erikoinen testi. Oli yhdeksän erilaista piirrosta puista ja niistä piti valita se joka miellytti silmää eniten. Minun mielestä valinta oli aika helppo, vain yksi tuntui selvästi oikealta. Ja sen valinnan perusteella minä olen tällainen:

You are a generous and moral (not to confuse with moralizing) person. You always work on self-improvement. You are very ambitious and have very high standards. People might think that communicating with you is difficult, but for you, it isn't easy to be who you are. You work very hard but you are not in the least selfish. You work because you want to improve the world. You have a great capacity to love people until they hurt you. But even after they do. . . you keep loving. Very few people can appreciate everything you do as well as you deserve.

No oho. Aika hyvin. Uskon, että muutama minut tunteva ihminen saattaa tuon jopa allekirjoittaa. En kyllä voi käsittää, että miten jostain puupiirroksesta voi päätellä ihmisen persoonallisuuden, mutta tuo kyllä sopi minuun niistä teksteistä parhaiten. Erikoista.

Otin uuden 30 päivän haasteen. En ole kovin hyvä tekemään samaa asiaa putkeen montaa kertaa, mutta kokeilen taas. Opettelen ja joku päivä onnistun.

Sinulla on itsessäsi juuri nyt voima tehdä asioita, joita et ole koskaan kuvitellut mahdollisiksi. Tuo voima tulee ulottuvillesi samalla hetkellä kun muutat kuvitelmiasi. (Maxwell Maltz)
   

Kahvikuppi.

Elämänmyönteistä elokuuta! (En keksinyt mitään muuta e:llä alkavaa sanaa.)

Kävin muka ostamassa sen Ideakirjan, jota mainoksesta mieluilin. No eihän se ollut yhtään oikeanlainen. Sivut olivat ohuet ja niissä oli viivoja. Meni hylkyyn! Joten kävelin toiseen kauppaan ja ostin itse asiassa valokuvakirjan. Siinä on kamalat kultaiset kannet, mutta luulen, että saan ne jotenkin hienosti tuunattua. Sivut ovat vahvat, viivattomat ja hyvin käyttökelpoiset haluamaani tarkoitukseen.

Yksi varmin syksyn merkki on se, että rallit ovat taas täällä. Samoin minun ihana skottimekaanikko. Tutustuttiin ralleissa sata vuotta sitten ja hän tulee minua morjestamaan aina kerran vuodessa näihin aikoihin. (Ja vähän myös töihin.) Tyyppi on ehkä maailman suloisin nappisilmä. Yhdistettynä tämä fakta siihen maailman ihanimpaan murteeseen, on ilona aina myyty. Tapaaminen on jo sovittu alustavasti, katsotaan kuinka käy. Voihan se tietysti olla, ettei edes ehditä nähdä ollenkaan. Niinkin on joskus käynyt. Yhden kerran skotin huoltama auto ajoi jonnekin pöpelikköön. Silloin ei siltikään ollut yhtään enempää aikaa.

Se heinäkuinen 30 päivän haastekin on nyt virallisesti loppunut. Vaikken sitä enää loppukuusta vaivautunut tekemään, koska kaikki oli jo ihan pilalla, niin nyt olen kuitenkin kehittänyt uuden haasteen. Tämäkin idea on lainattu, mutta hiton hyvä: Hävitä joka päivä yksi asia kotoa. Jos ostat uuden asian, hävitä kaksi. Arvelin, että aluksi tämä on helppoa, koska on niin paljon kaikkea roskaa, mutta sitten toisaalta, minulla on se hamsterivirus, joka saa minut säilömään mitä typerimmät asiat. Esimerkiksi sellaisia matskulaatikoita on varmasti seitsemän, koska "niistä voi joskus tehdä jotain". (Tämä liittyy tavallaan myös siihen, että tarvitsen tuon ideakirjan. Aika harvoin asiat valmistuu.)

Minä ajattelin tehdä sellaisen Facebook-sivun tähän aiheeseen liittyen. Nämä kaksi eivät poissulje tai lisäile toisiaan, mutta se nyt vain tuli mieleen, koska Huone 13 on enää pari viikkoa käytössä ja joudun siirtymään siihen entiseen kotikirppismalliin. Joten miksipä ei. Latailen sinne jotain "päivän tuote" kuvia. Tai viikon. Ne ovat sitten jotain hienoja juttuja, ei mitään roskaa. Tässä ensimmäinen RETRO- tuote:

Pentikin kahvikuppisarja. Lautasia on 8 kpl, kuppeja 7 kpl.

(Tai toisin päin, en nyt ole ihan satavarma. Mutta kuuden

settiin on muutama varalle joka tapauksessa.)

Hyvässä kunnossa, ovat olleet pääasiassa kaapin täytteenä.

Nämä ovat kovasti minun mieleen, suosikkikupposet. Myyn ne, koska minä en juo tavallista kahvia. (Juon epätavallista kahvia isosta mukista, siitä vihreästä. Tai italialaista mocca-keittimellä tehtyä vahvaa kahvia minikupista.) Jos tiedät jonkun, joka saattaisi olla näistä kiinnostunut, niin kerro ihmeessä eteenpäin. Minulle voi laittaa vaikka sähköpostia, jos ei uskalla tänne kommentoida. Osoite löytyy tuosta sivupalkista oikealta.

Olen oppinut, että pitää aina lisätä sana 'RETRO' kaikkeen aidosti vanhaan, niin saa paremman hinnan. Näistä minä haluan 31 euroa. (Koska se on 13 toisin päin.) Googlettelin näitä hetken ja olin ihan järkyttynyt, koska nämä on aivan sikakalliita kaikkialla! Mutta en nosta hintaa, koska tarkoitus on tyhjentää kotia ja olen neuroottinen numeroiden suhteen. (Tinkimisvara meni kuitenkin.)
 

Heinäkuu.

Viimeistä viedään. Minulle tuli ihan kauhea kauhu, että kesä on ohi enkä ole tehnyt mitään. Sitten kelasin taaksepäin ja mietin, että mitäs sitä heinäkuussa tapahtui. Tässä kooste, suurin piirtein. (Tarkkaan harkittu lukumäärä.)

1) Aloitin 30 päivän haasteen. Lähdin leikkiin mukaan ihan kahdella asialla. Herääminen klo 06:06 ja valokuvan ottaminen. Epäonnistuin molemmissa. Mutta onnistuin molemmissa, jos ajattelee sen 15 päivän haasteena. Asioita vain tapahtui ja tilanteet muuttuivat. Minulle jo tuo saman toistaminen 15 päivää on kuitenkin aika hyvin tehty. (Sain muuten luvan sen ensimmäisen kuvan julkaisemiseen. Tapasin sen tytön festojen loppubileissä. Tunnistin hatusta.)

2) Tapasin Toyboyn järkyttävän yhteensattumasuman vuoksi. Kauhistutti etukäteen, koska tiesin, että tämä vihalla täytetyn eron jälkeinen ensitapaaminen oli edessä joku päivä, mutta nyt kun se tapahtui, kaikki meni ihan hyvin. Olin turvallisessa ympäristössä ja tukevan Emman seurassa. Ja nyt ei enää koskaan tarvitse kokea sitä uudestaan.

3) Olin tarkastamassa lippuja kotikylän kesäfestareilla. Se meni tuttuun tapaan kaaoksen vallitessa, mutta ilmeisesti asiakkaat eivät sitä huomanneet taaskaan. Jos edes vähän suunnittelisi tuota käytännön puolta järjestäjien taholta, niin olisi helpompaa toimia, mutta koska "ei ennenkään ole mitään sattunut" niin se on ihan turhaa.

4) Päätin, että minusta tulee yrittäjä. Oma yritys alkoi hahmottua melko selvästi, vaikka en osaakaan pitää hissipuhetta. Otin sen ajatuksen siis ihan tosissani. Teen työtä tämän eteen. Ja olen asiasta iloinen.

5) Löysin upean uuden tulevan kotipaikan, Iin. Ja olen vaihdellut sähköpostia siellä oleilevien ihmisten kanssa. Ja pakkaillut, vaikka välillä tuntuukin, että en muuta sinne vielä. Tänään taas tuntuu, että kylläpäs muutan. Mutta se saattaa vielä vaihtua.

6) Olen kokenut jonkinlaisia ikäkriisin oireita. Mutta onneksi neljä ihmistä on luullut minua kymmenen vuotta nuoremmaksi. Mieli on selvästi vielä pysynyt nuorena. Ja naama, vaikka koko heinäkuun ajan olen myös tuntenut jonkintasoista stressiä. Se on huono juttu. Siis stressi, ei naama.

7) Olen palannut sinne hämärien unien tasolle. Oletan sen johtuvan ihmeaineistani, jotka loppuivat, mutta joita taas toissapäivänä sain. Onneksi! Elämänhalu ja energia on palautumassa tuotapikaa. Tarvitsen molempia.

8) Tämäkin pitää lukea kokemuksiin, koska siihen tuhrautui kolme päivää. Helvetillinen migreenikohtaus ja muutamia muita kehon ongelmia.

9) Onnistuin luomaan ihanan paikan nimeltä Huone 13. Olen keksinyt todella hienoja tuotteita myyntiin ja muutenkin ideoinut varmasti enemmän kuin monena vuonna yhteensä. (Siksikin sen ideamuistikirjan hankinta on nyt erityisen tärkeää.) Olen myös luonut Facebook-sivun kyseiselle paikalle. Siitä voi käydä tykkäämässä.

10) Perustin virkkausryhmän (se taisi kyllä olla jo kesäkuussa) ja keksin alkaa pitämään virkkauskurssia. Pilotti kokeilu jo menossa ja hyvin meneekin. Ainoa asiakas on tyytyväinen, oletan. Ja jostainhan se on aloitettava.

11) Olen ollut mukana Pop-Up Companyn yrittäjyysvalmennuksessa. Järjestimme Pop-Up Torin, jossa esittelimme tekeleitämme. Minä sain monta kirjan ennakkotilausta, joka oli tietysti se kaikista tärkein juttu. Siis minulle.

12) Maakuntamatkailin Saakoskella. Tapasin ystävää, saunoin, vietin ihanaa iltaa ja nautin. Tämä lasketaan nimilomaksi.

13) Kävin elämäni ensimmäisen kerran festareilla. Ylitin itseni. Kokosin teltankin melkein itse. Kokeilu oli kokonaisuutena melko kamala, mutta samalla aivan ihana kokemus ja olen itsestäni todella ylpeä.

Kun tätä listaa nyt lukee niin tulee mieleeni yksi asia. Luulinko minä todellakin, etten ole tehnyt mitään?!

P.S. Katsoin noita heinäkuussa otettuja kuvia ja huomasin yhden jutun, joka on nyt pakko kertoa ihan siltä varalta, että sinäkin katsoit ne. Minä kyllä vaihdan petivaatteita, mutta minulla on kaksi samanlaista pussilakanasettiä.

   

Jupinoita.

Astrokalenteri teki taas päivän odottamisesta mielenkiintoista:

Elämä tietää tarkalleen mitä juuri sinä tarvitset ja tänään se tarjoaa sinulle mahdollisuutta sukeltaa syvemmälle henkisen kasvusi maailmaan. Vain intohimon avulla pääset tekemään totta unelmistasi. Ota vastaan tämän päivän antelias tarjous ja riko pyhät rutiinisi.

En tiedä mitä sieltä nyt sitten on tulossa, mutta olen huomannut, että rikkomalla rutiineja kyllä saa aika mahtavia uusia kokemuksia. Itse asiassa minun elämässä ei juuri taida olla rutiineja. Haluaisin niitä kyllä enemmän, mutta jotenkin asiat vain menevät niin, ettei sellaisia ehdi muodostua. Minulla on minun vihreä aamumuki ja siitä juon kahvia joka aamu, sitten kirjoitan blogin tai aamusivut. Siinäpä ne on, minun rutiinit. Perjantaina opin uuden asian, josta voisi tulle kolmas rutiini. Joka ilta nukkumaan mennessä pitää kirjoittaa vastaus näihin: 

1) Kolme asiaa, joissa onnistuin tänään.

2) Yksi asia jota kehitän.

3) Kolme asiaa, joista olen kiitollinen.

Uskoisin, että näillä ohjeilla on henkinen kasvu huipussaan.

Yksi rutiini on kyllä myös nämä typerät kuvat joita otan joka päivä. Tässä tulee perjantain kuva, joka onkin kahdessa osassa. (Kämppis huomasi, että meidän biojäteastiassa on hämmentävä, lähes alaston nainen, ja lisäsi naisen riemua kaatamalla hänen päälleen vanhaksi mennyttä suklaakastiketta. Emme huomanneet muutosta.)

Day 5. 

Also day 5.

Minä huomaan vähän rikkovani näitä itselleni asettamia sääntöjä. En minä ota yhtä kuvaa joka päivä. Otan niitä tosi monta. Nyt jo on sellainen pelko perseessä, että meneeköhän nämä nyt varmasti oikeassa järjestyksessä. Menee tai ei - mitä sitten? Tämän haasteen tarkoitus oli saada minut tekemään säännöllisesti jotain mistä pidän. Itse olin pässi ja valitsin sellaista, jota tekisin melkein joka päivä muutenkin. Mutta siitä ei saa tulla stressin aiheuttaja, muuten koko leikki on pilalla. Miksi asioista pitää aina tehdä niin vakavia? Itse asiassa tämä on yksi syy siihen, että julkaisen kamalan huonoja, yli- tai alivalottuneita kuvia. Koska ne ovat epätäydellisiä. Ehkä tämän haasteen todellinen merkitys tulee esiin juuri tuollaisissa jutuissa. Ei ole pakko tehdä täydellistä, kunhan tekee. Joka päivä.

Huomenna meillä on valmennuksessa sparraus, joka keskittyy hinnoitteluun. Se on minulle ehkä sellainen eniten haastavin juttu, koska en ole koskaan osannut hinnoitella omia töitäni. Miten laitat hinnan jollekin sellaiselle, johon olet omin käsin kaatanut tunteita ja muistoja ja kokemuksia? Miten sellainen hinnoitellaan? Kuukausipalkalla on siinä mielessä kiva pakertaa, että aina saa saman määrän rahaa samana päivänä. Sitä ei tarvitse miettiä. Mutta sitten jos ryhtyy yrittäjäksi, niin pitää ensi osata hinnoitella tosi paljon kaikenlaista muuta, ennen kuin voi saada sen haluamansa kuukausipalkan, jonka itselleen maksaa. Kaikki pitää tehdä itse, tosin olen siihen kyllä jo tottunut. Päässäni asuva kelpuutettavan rima on niin sairaan korkealla, että tuskin itsekään sinne asti yletän ja minä sentään tiedän mitä päässäni vaaditaan. 

Tänään tässä jutussa on jostain syystä tosi itsekriittinen sävy. Pahoittelen. Siinä yksi asia, mistä pitäisi oppia pois. Tämä taitaa tänä iltana mennä vastaukseksi tuohon kakkoskohtaan. Päätän raporttini Einsteinin sanoihin:

I am thankful to all those who said no. Because of them I did it myself.

 

Hämmennys.

Osaako joku teistä todennäköisyyslaskentaa? Minä en osaa, joten käännyn nyt viisaampien puoleen. Tilanne on tämänlainen:

Minun äiti on kesäisin suurimman osan ajastaan mökillä. Varsinkin kesälomalla hän käy kaupungissa vain pakon edessä, jos edes silloinkaan. Eilen sovittiin, että käydään Emman kanssa hakemassa tulostin sieltä jostain varastosta. Tajusin, että se on nyt todella oleellinen osa tätä minun tulevaa yrittäjyyttä. En ole käynyt siellä ainakaan kuukauteen. Aivan yllättäen juuri nyt äiti olikin kotona, eikä mökillä. Joten menimme käymään myös sisällä pikaisesti. Pikaisuus vähän venyi, kun äiti innostui näyttämään kuvia Emmalle, joten istuimme siellä ainakin puoli tuntia. Sitten ovikello soi. Menin avaamaan. Oven takana seisoi Toyboy. Hänellä oli yhtä hölmistynyt ilme kuin minulla. Oltiin sovittu, että hän voisi palauttaa lainassa olleen rinkkani äitini luokse, niin ei tarvitse sitten välttämättä minua tavata, koska tuo meidän ero ei nyt maailman parhaissa merkeissä sujunut. Meidän ei pitänyt olla edes samassa kaupungissa yhtä aikaa, saati samassa rappukäytävässä.

Mikä on todennäköisyys, että näin voi tapahtua?

En tiedä mitä mahdoin siinä ovella sönköttää, koska olin niin halolla päähän lyöty. Mutta onnistuttiin kuitenkin vaihtamaan kuulumiset pikaisesti. Tyyppi on palannut Suomeen ja toi minulle lempisuklaatani. Yksi uusi arpi oli ilmestynyt. Minulle jäi hyvä mieli. Tämä oli vähän mietityttänyt koska tiesin, että joskus sitä väkisinkin vielä törmätään, ja että kuinkahan se sitten sujuu. No, hyvin sujui. Jotenkin en nyt silti vieläkään tajua tätä.

Aloitin tänään sen 30 päivän haasteen josta laitoin linkin pari päivää sitten. Seuraavat 30 päivää minä herään klo 06:06 ja otan valokuvan. En siis silloin aamulla, vaan päivän aikana. Ei kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta minä mietin tuota aikaisemmin heräämistä jo...no, aikaisemmin. Tänään sitten ystävällinen ampiainen herätti minut juuri oikeaan aikaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Hän eksyi sisätiloihin ja piti hyvin voimakasta pärinää ikkunalla. Ohjasin kaverin ajatuksen voimalla ulos, koska en jaksanut nousta sitä hätyyttämään. Halusin kokeilla, että voiko sitä salaisuutta soveltaa tällaiseen ja ilmeisesti voi. Visualisoin ampparin lentämään ulos siitä pienestä kolosta. En tiedä menikö, mutta pörinä ainakin loppui, tai jos menikin, niin kuinka paljon minä siihen itse vaikutin. Voihan se olla, että tämä oli lajitovereitaan viisaampi amppari ja osasi ulos omin avuin, vaikka sitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Mutta minun on hyvin vaikea uskoa enää sattumaan tuon eilisen tapaamisen jälkeen.

Eilen vähän kiristi hermoja illalla ja ahdistuin, koska tulevan poikaystäväni kanssa ei taas aikataulut osuneet yhteen. Tänään sitten astrokalenteri sanoi:

Tajuat selvästi, ettet ole ollut riittävän uskollinen omille tarpeillesi ja arvoillesi. Jos olet myynyt itsesi liian halvalla ja ahdistavat ajatukset vaivaavat ”väärien valintojen” johdosta, on aika tehdä muutoksia. Kieltäydy jatkamasta itselle vierasta toimintaa, joka ei rakenna elämääsi, vaan hajottaa sitä. Ahdistus on ystävä, joka auttaa löytämään oikean suunnan.

Vai että ystävä. No mikäs siinä. Mehän ollaankin jo tuttuja monen vuoden takaa.