Kauneutta.

Malesian kone ammuttii alas, kiitos Venäjä. (Mielipiteeni pohjautuu enemmän ennakkoluuloihin kuin faktoihin, mutta yleensä olen oikeassa tuntemuksieni kanssa.) Ja sitten kuuntelin uutisia. Minulla on tosi monta uutiskanavaa ja valitsin niistä sen eniten vakuuttavan. Ja siellä näytettiin monta eri maissa asustavaa reportteria. Jostain syystä huomioni kiinnittyi siihen, joka jutteli Singaporesta. Mietin, että se on lämmin maa, jossa on pimeät illat ja puhdasta. (Olen huomannut täällä Maltalla, että en siedä paskaa kovin hyvin.) Joten sain ajatuksen, että minä alan nyt etsiä hommia sieltä! Varmasti joku etsii suomenkielen taitajaa. Kerroin tästä Sepolle ja hän vain vastasi: "...Sä olet... Sitten NIIN... Ilona." Ei muuta lisättävää. Mitäs muutakaan minä olisin?

Miksi pidän Maltasta, no 34:

VIINI. Se on täällä melko edullista ja sitä voi ostaa mistä vain. Käytän vain punaista. 

Miksi pidän Maltasta, no 33: 

NETTI. Sen mukana tuli puhelinliittymä ja sata kanavaa, jotka näyttävät kaikenlaista kakkaa. Maksan siitä ihan liikaa jos ottaa huomioon, että katson kolmea kanavaa hyvin harvoin. 

Miksi pidän Maltasta, no 32:

TYYLITAJU. Vai pitäisikö nyt sanoa tyylitajuttomuus? Koska täällä ei todellakaan tarvitse murehtia siitä, onko nyt kaikki vaatteet ihan viimeisen päälle. On aivan sama mitä rytkyjä kaapista päälleen kiskoo, ei taatusti erotu joukosta (paitsi ehkä edukseen). Joten täällä ihminen tuntee itsensä sekä hoikaksi, kauniiksi että muotitietoiseksi.

Ja sitten jotain täysin asiaan liittymätöntä. Paina tästä. Mutta omalla vastuulla. Älä kysy miksi löysin tuon sivun, mutta se on kerta kaikkiaan jotain niin selittämätöntä, että se on pakko jakaa kaikelle kansalle. You're welcome! 

Suunta.

Kämppis totesi joskus viime viikolla, että "Sinä taidat elää aika villiä elämään." Olin hämmentynyt, koska enhän minä sellaista. Sana 'villi' ei ensisilmäyksellä sovi kyllä yhtään minunlaiseen arkajalkaan. Mutta sitten toisaalta, mitä se villeys on? Minulle villi on riehuva kakara, joka on aivan jatkuvasti joka paikassa ja yleensä pahanteossa. Jos lausetta vähän muokkaa... Sellainen levoton sielu, joka on jatkuvasta tekemässä jotain. Kappas. Ihan selvä minä.

Ehkä kämppis näki minut villinä, koska olen matkustanut jonkin verran ja siitä johtuen tavannut paljon ihmisiä. En ole juurtunut mihinkään. Voihan sellaisen liikkumisen ajatella villinä. Tai kodittomuuden. Yksi salaseurakaveri sanoi keväällä, että olen kiertolainen. Ehkä nuo kaksi sanaa ovat synonyymejä.

Olen miettinyt tätä nyt tehdessäni tuota rakkauskurssia. Siinä on aivan kamalasti hommaa, varsinkin kun kaikki pitää tehdä niin hemmetin perusteellisesti. Olen jo nyt aikataulusta jäljessä, mutta ihan turha siitä on paineita ottaa. Jos saan viikon suoritettua kymmenessä päivässä, olen tyytyväinen. Koska kirjoitan kirjaa ja pitää joskus myös elää. Kuten tein viikonloppuna.

Koskikelkkailun lisäksi, koin monia muita hämmentäviä asioita. Kuuntelin ehkä elämäni oudoimman konsertin, tapasin kantelevan koiran nimeltään Reiska. (Myös Ykä on siinä jossain lähellä.) Ja istuin keijun siivet selässä kirpputorilla askartelemassa aarrekarttaa. Mutta jätetään nämä tavalliset seikat nyt sivuun, sillä tapahtui myös jotain melko merkillistä. Minä löysin suunnan elämälle. Eipä olisi uskonut, mutta Suolahdesta se löytyi.

Minulla on ollut sellainen haave, että haluan oman pienen talon keskeltä ei mitään, veden läheltä. Paikan, jossa voin olla rauhassa ja kirjoittaa. Varsinaisesti tuo haave ei vaihtunut, se vain hieman hioutui. Minä nimittäin vietin yöni yksin juuri tuollaisessa paikassa. Pieni ihana hirsimökki, kohisevan kosken vieressä. Keskellä ei yhtään mitään. En tiedä olisiko internet vaikuttanut asiaan, mutta nyt kun sitä ei ollut, olin siellä melko ihmeissäni. (En halua sanoa, että pelotti.)

Kävi tosi selväksi, että en ole ollenkaan määränpäässäni. Löysin suunnan ja se osoitti vahvasti pois Suolahdesta. Se osoitti vahvasti pois Suomesta. En minä halua yksinäistä mökkiä. Minä ihan ehdottomasti haluan ihmisiä. Naapureita ja kyläläisiä. Sellaisia, jotka eivät ole suomalaisia. Ja en pelkästään halua veden lähelle, minä haluan lämpimän ja kirkkaan veden lähelle. Haluan meren. Sain aivan ihmeellisiä oivalluksia yön pimeinä tunteina. Ehkä se johtui siitä raikkaasta maalaisilmasta. Tätä voisi tarjota Äänekosken kaupungille mainoslauseeksi. Tule Äänekoskelle ja löydä suunta elämällesi! Mitä mieltä olet?

Olen aivan tavattoman onnellinen, koska tulevaisuuden visio kirkastui niin ratkaisevalla tavalla. Kiitos siitä Kapeenkoskelle ja ihanalle Assarilleni! Oli aivan mahtava viikonloppu. En olisi vähääkään osannut odottaa tuollaisia kokemuksia, kun lupauduin syysriehaan mukaan. Tämä viikonloppu jää kyllä muistoihin sellaisena elämääni suuresti vaikuttaneena. Kannatti mennä, aivan ehdottomasti. 

P.S. Jos haluat järjestää jonkinlaisen tapahtuman tai vaikka virkistyspäivän työpaikalla, niin kannattaa aivan ehdottomasti tehdä se TÄÄLLÄ. Kapeenkoski on etsimäsi osoite.

   

Luovutus.

Tuli mieleen eräs lainaus, jonka kirjoitin kerran ystävälleni, joka muutti toiseen maahan jättäen Suomeen kaiken tutun. En muista sitä aivan sanatarkasti, en edes sitä kuka tämän sanoi, mutta suomennettuna ajatus meni jotenkin näin:

Saavuttaakseen jotain todella saavuttamisen arvoista 

saattaa olla tarpeellista luopua kaikesta muusta.

Muistin sen tänään, kun eräs tärkeä menneisyyden hahmo luovutti minun suhteen. Voin vain arvailla tähän syitä, mutta oletan että tämä oli monien asioiden summa. Asioiden joita hän ei uskaltanut tai halunnut kertoa minulle aikaisemmin. Eikä siis nytkään. Tämä kummallinen välien katkeaminen tuli ehkä vähän yllätyksenä. Miksi juuri nyt?

Olin jo kuullut aikaisemmin, että hänellä on tapana vain lähteä, kun siltä tuntuu. Ei tarvitse selitellä sen enempää, kun vain katoaa. Jokainen tietenkin tekee niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, mutta minusta se on sekä julmaa että raukkamaista, enkä minä ainakaan koskaan uskaltaisi aloittaa suhdetta ihmisen kanssa, joka kuvailee itseään noilla sanoilla. Ehkäpä ei siis pitäisi olla yllättynyt. Jos kohtelee rakastaan noin, niin miksi ei ystäviään? 

Mutta en tuomitse. Tuttavuutemme osui ajallisesti kovin vaikeaan aikaan. Olen ollut enemmän tai vähemmän hukassa viimeisen puoli vuotta. Se ei varmasti ole ollut helppoa ystävillenikään. Minun syytä tämä tietysti on kaikki, sehän on selvä. Vaikka tulin surulliseksi tajusin, että ajoitus oli erittäin hyvä. Juuri nyt on se aika, kun voin ilolla luopua kaikista vääristä ihmisistä ja asioista, jotka olen yrittänyt pitää melkein väkisin elämässäni. Olen täällä, kaukana, aivan omassa rauhassa ja ehdottoman turvassa. Jim kyllä pitää huolen siitä. Kaikki tapahtuu niin kuin on tarkoitettu. Se on kyllä ihmeellistä, kuinka Universumi pitää huolen kaikesta. Ja ne ihmiset pysyvät elämässäni, jotka elämääni kuuluvat. 

Sir Jim.

Asun tämän intialaisen herran hostellissa. En kyllä tunne itseäni ollenkaan edes asiakkaaksi. Tämä on kotini. Tilapäisesti, mutta kuitenkin. Naapurihuoneiden asukkaat ovat mahtavia. Kanadalainen norsunpelastajanainen ja ranskalainen kiertävä nettioppaan kirjoittaja. Etelä-Afrikkalainen tyttö lähti tänään, mikä ei suuremmin haittaa, koska hän ei ikinä sanonut mitään. Silloin tällöin vain näin vilaukselta värikkäät housut, kun hän meni takaovesta ulos. Ensi viikolla varmasti asukkaat vaihtuvat, paitsi minä. Aion olla täällä kirjoittamassa, lepäämässä, lukemassa ja nauttimassa lomani loppuun. Tarvitsen sitä, omaa rauhaa ja lepoa.

Heräsin tänä aamuna todella aikaisin ja kävin ottamassa muutamia kuvia tässä lähettyvillä. Minä rakastan aamuja, varsinkin sunnuntaisin. Kadut ovat tyhjiä. Kunnes käännyin yhdelle kujalle ja yhtäkkiä vastassa oli satoja ihmisiä. Tupsahdin keskelle jonkinlaisia kiinalaisia markkinoita. Ostin yhdet housut, joiden toivon mahtuvan päälleni sen verran, että tarkenen tulla takaisin Suomeen. Täällä minulla on vain hellevaatteita. Vaikka täällä onkin lämmintä ja paikka paikoin kaunista, olen todella innoissani siitä, että pääsen takaisin Suomeen. Kahdeksan kuukautta on pitkä aika olla maailmalla.