Pretty in Pink.

Siitä on nyt täsmälleen puoli vuotta, kun kirjoitin viimeksi. Halusin pitää taukoa. En ollut lainkaan tyytyväinen elämääni ja tarvitsin muutosta. Ja muutosta sain, ihan koko rahan edestä. Ei ehkä niin kuin suunnittelin, mutta rehellisesti sanottuna, en minä kovin hyvin ollut edes suunnitellut. Enkä usko, että minun mielikuvituksella olisi saatu tällaisia muutoksia aikaan. Ihan muut Universumin voimat sen tekivät. Todellisuus on niin paljon ihmeellisempää.

Jätin kodin, työn, poikaystävän, muutaman ihan kelpo kaverin ja maan jossa asuin. Se oli hyvä päätös. Malta on kyllä ehdottomasti kamalin maa jossa olen koskaan joutunut asumaan. Euroopan oma kehitysmaa. Siellä on niin hirvittävän rumaa ja huonosti tehtyä kaikki. Ja meluisaa. Mutta ei siitä sen enempää, ettei joku taas hengitä herneitä väärään rööriin. Toiset tykkää, mutta tykätköön minun puolestani. Nyt katsotaan vain eteenpäin!

Nykytilanne on kovin toisenlainen, kuin elämäni vuosi sitten. Katson isosta ikkunastani parvekkeen edessä kasvavaa suurta puuta. Se on täynnä pinkkejä kukkia. Mykistävä. Minun asunto on selvästi paras koko talossa. En tiedä mikä puu toimii tuolla tavalla, mutta nautin sen kauneudesta silti. Se on puu, täynnä vihreää ja pinkkiä, eli jotain mitä ei viime vuonna vastaan tullut. Entisenä kellariasukkina voin sanoa, että jo pelkkä suuri ikkuna olisi ollut bonus, mutta minulla on myös suurehko parveke. Se projekti on vielä vähän kesken, mutta uskon siitä tulevan vielä melko onnistunut lisätila. Lisätilaa tarvitsenkin, sillä koti itsessään on komeron kokoinen. Mutta ainakin minulla on oikea koti.

Parasta kuitenkin on, että minulla on uusi suunnitelma. Tämän puolen vuoden aikana olen kouluttautunut paljon. Olen niin sanotusti kirkastanut tavoitteeni. Hyvin loistaa. Olen saanut ideoita ja pääasiassa jättänyt ne toteuttamatta. (Ei niin hyvä asia.) Mutta olen onnistunut jakamaan aikani paremmin ja elän nyt täysin stressitöntä elämää. Tai ainakin hyvin lähelle täysin stressitöntä. Sellainen on niin ihanaa! Ja moinen järjestelmällisyys saa väkisinkin hymyvirneen kasvoille. Minua pyydettiin järjestämään juhlakonsertti tänä kesänä. Ja afrofestarit ensi kesänä. Ja kirjoittamaan kirja paikallisesti tunnetusta ihmisestä. En osannut sanoa ei, tietenkään. Mihinkään niistä. Mutta, nyt minulla on systeemi. Ja suunnitelma. Ja pinkkinä kukkiva puu.