Ihmisiä.

Tapasin eilen ihanan taittajani Jannen. Meillä oli hauskaa. Tai ainakin minulla oli, mutta Jannekin kyllä nauroi ajoittain, että ehkä se oli molemminpuolista. Sain ruokaa ja juomaa, mikä lisäsi tapaamisen hienoutta. Tuollaiset tapaamiset ovat juuri niitä parhaita, varsinkin kun ei itsellä ole yhtään rahaa. Varmasti senkin takia pää syöksee jatkuvasti jotain myyntityyppistä ideaa. Aivan kuin Universumi tahtoisi minun rahastuvan. Se on tietysti miellyttävä suuntaus, en yhtään valita. Joka tapauksessa, taittajani on ihana ja minulla oli mielettömän hauska ilta.

Kävin eilen myös hierojalla. Se oli aivan superhyvä selänkorjaushetki. Varasin saman tien uuden ajan ensi viikolle, koska olen aina niin jumissa. Sain myös samalla jooganeuvoja. Sovittiin, että hieroja opettaa minulle yhden joogaliikkeen kerrallaan, niin en heti menetä hermoja, kun en osaa mitään. Tällä tavalla on vain yksi asia, jota en osaa. Ja yhden asian voi ihan helposti oppia. Näin huijaan päätäni ja innostus säilyy. Ainakin siis teoriassa, aika näyttää kuinka tämä toimii sitten käytännössä. Käsittämätöntä, että minua ei saanut edes siihen helppoon asentoon. Notkea kuin rautakanki. Ja varpaat alkoi heti krampata. Säälittävää. Tänään se liike sujui kuitenkin jo vähän paremmin. Pysyin jo melko hyvin ja tasapainoisesti paikallaan ja varpaatkin olivat ihan rentoja. Kyllä se siitä. Minä opin sen asennon kyllä ihan varmasti ja sitten selkä on vähempijuminen.

Taittajani kiteytti ihan parhaiten sen minkälainen minä olen. Pilkunviilaaja, joka ei saa elämää järjestykseen. Itse asiassa Janne kyllä kiteytti itsensä, mutta koska olemme niin samanlaisia, tämä kuvaa minua täydellisesti. Molemmilla meillä on tarve järjestellä kaikkea yksittäistä, mutta sitten kokonaisuus on kaaos. Minun elämässä yksityiskohdat ovat aina täydellisen järjestyksessä, mutta se itse elämä tuntuu olevan täysin tolkuton. Vaan näillä mennään. Jospa tuo jooga toisi nyt tasapainon ja harmonian myös elämäni kokonaisuuteen.

Tänään käytiin kiertämässä järvi. Minä poljin, Emma ohjasi. Ei kun luisteli siinä vieressä. Minä en rullaluistele, minä jopoilen. Sain samalla reissulla viimeisen Thaimaasta lähettämäni paketin. Kaikki tavarat osasivat turvallisesti Suomeen saakka. En tiedä mitä siitä ajattelisin. Ei tullut haikea olo ollenkaan, ja se oli vähän yllättävää. Tuli vain sellainen tunne, että tuo elämä on niin tosi kaukana. Maantieteellisesti, mutta erityisesti ajallisesti. Jännä miten nopeasti sitä ihminen toipuu niinkin kurjista asioista. Merkityksetön jää pois mielestä ja elämästä, ja sitten taas ne muutamat upeat tapaamiset ja kokemukset puolestaan kasvattavat hirvittävän paljon. Oli ehdottomasti oikein käydä pettymässä Aasiassa asti, vaikka tuskallista se aika ajoin olikin. Nyt on hyvä olla. Nyt on oikeat ihmiset elämässäni. Kävi täsmälleen niin kuin sitä aina sanotaan. Pitää mennä kauaksi nähdäkseen lähelle. Ja enää ei ole epäilystäkään siitä kenet haluan lähelle.
   

Oireilua.

Selvisin joogasta ilman vessareissuja, enkä usko kenenkään edes huomanneen olojani. Vähän meinasin nukahtaa välillä. Vai oliko se sittenkin sitä aivan todellista joogaa? (Ihanteellisen tasapainon tila.) Jospa vain pääsin oikeanlaiseen transsiin ja joogasin niin kuin pitääkin. Harmillisesti nyt en voikaan olla aivan varma. Oliko se humalan jälkioire vai onnistuminen? Tämäkin ongelma olisi jäänyt kokematta juomalla sitä vettä.

Loppu päivä-ilta-yö menikin sitten opinnäytetyön parissa. Nina puudutti takapuoltaan luonani sunnuntain puolelle. Mutta me kyllä saatiin myös valtavasti aikaan. Vaikka huomisen tehtävälista ei nyt kauheasti ole lyhyempi, kuin tämän päivän, sen sisältö on kuitenkin muuttunut ratkaisevasti. Tee sitä, tätä ja tuota on muuttunut muotoon tarkista se, tämä ja tuo. Erittäin motivoivaa!

En tiedä johtuiko se eilisen kyseenalaisista kertakäyttötutustumisista, mutta tänä aamuna oli aivan kamala ikävä poikaystävää. Olisin maksanut aika paljon yhdestä halauksesta, sellaisesta hikisen nihkeästäkin. No hyvä tässä nyt sanoa, ei minulla rahaa olisi kuitenkaan ollut. Onkohan minusta tulossa vanha? Kaipaan läheisyyttä yllättävissä tilanteissa. En kyllä tiedä onko tämä mikään vanhuuden merkki. Ei, kun se oli tietysti sitä samaa krapulaa. Pahus.

Nyt menen nukkumaan. Olen sen ansainnut. Heiheihyvääyötä!