Arkea.

Käyn aina töissä lukemassa keltaiset lehdet netin kautta, ihan työni puolesta. Viime viikolla huomasin, että Riitta Väisäsen tytär on yllättävän kaunis. Tai en tiedä onko siinä mitään yllättävää, mutta selvästi ei Speden jälkeläinen. Minua kuitenkin ihmetytti yksi asia. Kuvan alla oli teksti: ”Katso Sofian upeat bikinikuvat ja lue missikisoista unelmoivan naisen haastattelu viikonlopun Iltalehdestä!” Eihän siinä mitään, ihan myyvä juttu varmasti. Ellei saman sivun ylälaidassa olisi ollut mainos kyseisestä artikkelista, ihan lainauksen kanssa. ”Mallintyöt kiinnostaa, mutta en ikinä lähtisi Miss Suomi -kisoihin.” Niinpä niin. Aika jännä. Meidän kuluttajien pitäisi kovasti lukea lehteä, jota nuo toimittajat eivät tunnu edes itse lukevan, ainakaan enempää kuin sen mitä itse kirjoittavat. 

Minun työviikko alkaa aina sunnuntaisin, ja päättyy iloisesti torjantaina. Tykkään molemmista päivistä ihan hullun paljon. Sunnuntaina toimistolla ei ole ketään, joten saan olla kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa suuressa huoneessa. Se on aivan mahtavaa. Torjantai riemastuttaa tietysti ihan siitä ilmeisestä syystä, että viikonloppu alkaa. Siihen väliin ei jää kuin kolme ”huonoa” päivää. Minä olen aina tykännyt maanantaista, koska se aloittaa viikon. Se aloittaa viikon yhä, vaikka minä tulen töihin jo toiselle päivälle. Tiistai on ollut minulle se haastavin aina. Mutta nykyään sekään ei ole niin paha, koska tiistaina viikonloppu tulee jo ylihuomenna. Keskiviikkoa sanotaan pikkulauantaiksi, joten siinäkin on ylävire. Niin. Nyt kun mietin asiaa, niin minun päivät ovat kaikki aika ihania nykyään.

Elämän uhkapeliä.

Se oli vissiin sitten maailman lyhin ihastuminen. Huh, onneksi. Pelkäsin jo, että hurahdan taas ihan totaalisesti ja teen äkkipäätöksiä, jotka osoittautuvat täysin vääriksi. Mutta olen viisastunut, nyt en tee mitään sellaista. Sitä paitsi olosuhteet päättivät muuttaa mieltäni. Tässä on vielä sellainen mukava kierre, että ystäväni muuttaa Kapkaupunkiin maanantaina. Että näin se Universumi vittuilee taas. Sopivaa, tämän kaiken mahdollisen ihanan voi siis huoletta haudata.

Olen aina halunnut Afrikkaan. Niin monet kerrat olen matkaillut Kapkaupungin katuja Google mapsin street viewillä. Ja nyt tämä tyyppi vain sanoo, että voisin tulla sinne käymään. Voisin joo tosiaan. Ehkä pidemmäksikin aikaa. Olisi hirmu helppoa järjestää asiat niin, että vain lähtisin. Menisin sinne viettämään aikaa ja katsomaan tämän kortin. Onhan se mahdollista. Ja minä niin kovasti tahtoisin katsoa tämän kortin. Isoja unelmia toteutuisi samalla. Kaikki yhdellä kertaa.

Sitten mietin, että nyt pitää kyllä ihan oikeasti lopettaa tuosta miehestä haaveilu. Pakko tehdä jotain muuta. Niinpä otin pinkasta yhden joululehden ja katselin niitä ihania kuvia. Pitää suunnitella jo hyvissä ajoin, joulun valmistelu alkaa aina jo syksyllä. Kääntelin sivuja Koti ja Keittiö lehdestä. Se oli joku vanha numero vuodelta 2008. Minä säilytän joululehdet vuodesta toiseen, niitä on niin mukava aina selailla uudestaan ja uudestaan. Ja tietenkin ostan joka vuosi uusia. Aika monessa on samat artikkelit. Sitten aivan yllättäen siellä keskellä koristeita ja paketointivinkkejä oli artikkeli Kapkaupungista. Mitä helvettiä? Tuijotin sivuja tyrmistyneenä, kunnes heitin lehden lattialle. Tämä oli jo liikaa.

Illalla laitoin koneelta yhden Valta pelissä jakson pyörimään. Jossain vaiheessa kyllästyin, kun en koskaan jaksa katsoa mitään kokonaan. Nostin lehden lattialta ja selailin artikkelia uudelleen. En tiedä miksi. Muistutin itseäni taas suunnasta. Et kyllä lähde ollenkaan tähän juttuun mukaan. Et lue sitä. Pitää unohtaa koko tämä hölmöys. Luovuin lehdestä ja käänsin katseen takaisin sarjaan. Ja juuri sillä hetkellä ruudun alalaidassa luki: "Paul on Kapkaupungin toimistossa." Siis mitä helvettiä!? Mitä tämä nyt on? En ollut uskoa silmiäni. Keljuileeko Universumi oikeasti näin rankasti? Vai onko tämä vain sellaista hyvin selkeää halolla päähän hakkaamista ja viesti siitä, että minun on katsottava tämä kortti? Kertokaa joku viisaampi. Olen hämmentynyt.

   

Ihminen voi tehdä mitä haluaa, mutta ei haluta mitä haluaa.

 

Päätös.

Tämä on todettu ennenkin, mutta kylläpä taas helpotti ahdistus, kun sain yhden suuren päätöksen tehtyä. Päätös päättää jotain ja aloittaa jotain muuta. Olen vasta alkanut ymmärtää miten tärkeää päättäminen on, se lievittää stressiä. On aivan käsittämätöntä miten suuri ajattelun voima voi olla. Stressi aiheuttaa ihmisten sairaudet. Kylmä tosiasia, jota on vaikea uskoa. Mutta se on myös tosi lohdullista, että voin vaikuttaa omaan hyvinvointiin niin helposti. Kaikki voivat. Kokeile vaikka. Aloita poistamalla stressiä. Minulle toimii musiikki parhaana lääkkeenä. Ihan sama mikä kiristää, riittää kun laitan kupit korville ja fiiliksestä riippuen lempimusiikkiani. Kohta kiukku unohtuu ja alkaa tuntua hyvältä. Hetken päästä on koko jännittynyt kroppa mukavasti rentoutunut. Ja silloin tuntuu koko keho voivan hyvin. Ainakin huomattavasti paremmin, kuin hetkeä aikaisemmin. Jotkut saavat samat kiksit laulamalla tai vaikka tanssimisesta. Minulle riittää ihan vain huojuminen musiikin mukana. Pääsen ihan erityisen hyvään fiilikseen pelkästään kuuntelemalla musiikkia. Ja siinä hyvässä fiiliksessä on sitten helpompi tehdä päätöksiä.

Äitini lähetti minulle yhden lehden Irlantiin. Käänsin tilaukset hänen osoitteeseen muuttaessani Suomesta pois, mutta äitipä päätti yllättää minut paketilla jossa oli mukana yksi Mondo. Tuntuu omituiselta lukea suomenkielistä matkailulehteä Thaimaassa. Varsinkin, kun takasivulla mainostettiin uutta Thaimaa-matkaopasta. Joka tapauksessa, tuo lehti osui taas silmiini. Se oli lattialla ja tuijotin kansikuvaa nurinpäin. Huomasin, että lehden kannessa oli piiloviesti.

Ei lisättävää.