Salaisuus.

Olen ihmeissäni siitä, miten eri tavalla ihmiset käsittävät asioita eri aikoina. Ei pelkästään eri ihmiset, mutta myös sama ihminen. Kun luin sen Salaisuus-kirjan, olin aivan myyty. Tajusin sen ja ymmärsin, mutta selvästi en sisäistänyt ihan täysin. Nyt sitten kun katsoin tuota dokkaria pitkän ajan jälkeen, palaset jotenkin alkoivat loksahdella paikoilleen. Huomasin heti missä olin toiminut puutteellisesti. Jotenkin kirjasta en saanut samanlaisia fiboja, kuin tuosta katsottavasta versiosta. Tai sitten olen taas vain tarvinnut aikaa sisäistää. Tuo koko ajatus on niin mullistava, mutta samalla niin yksinkertainen ja täysin mahdollinen. Mutta minä olen kyllä jo pitkään opiskellut henkisen kasvun tiellä, joten nyt minun on helppo ottaa vastaan nämä asiat. Tuli taas sellainen hetki, kun pääsin yhdistämään pisteitä menneisyydestä. Moni asia sai tarkoituksen. Se on mahtava tunne.

Voi olla tosi vaikea uskoa johonkin tuollaiseen, jos kuulee näistä jutuista ensimmäistä kertaa, joten dokumentissa kehoitettiin kokeilemaan sitä jollain pienellä. Joku pieni ja helppo asia, ihan vaan testiksi. Minulla on suuria toiveita, mutta testasin pienellä asialla. Laitoin Toivomusseinälle saamani kirjekuoren Ranskasta ja toivoin kovasti kirjeitä ulkomailta. Oikea posti on ihan parasta näin sähköisen viestinnän aikana. Näin jo itseni pitelemässä kirjekuorta, missä on se sininen Par Avion merkki. Haluan paljon kirjeitä ulkomailta. Toistin toiveen seuraavana päivänä.

Hetki sitten huomasin eteisen lattilla kirjekuoren. Nostin sen ja itku tuli välittömästi. Se sellainen onnen ja täydellisyyden ja ymmärtämisen sekamelska, hyvän-olon-itku. Sain nimittäin postia Englannista, sellaisella Par Avion merkillä varustetussa kuoressa.