Töitä kotiin.

Pari sanaa työstäni ja työpaikasta, vaikka olen koittanut välttää aihetta monestakin syystä. Nyt teen poikkeuksen ja päästän kaikki sammakot taas kerralla ulos.

Ensinnäkin, firman pikkujoulut on kyllä niin maineensa arvoiset. Ensimmäistä kertaa ikinä minulla oli kahden päivän krapula. Se on varma merkki siitä, että bileet todellakin olivat hyvät! (Tai siitä, että on tullut vanhaksi. Itse äänestän ensimmäistä vaihtoehtoa.) En ole koskaan hikoillut treeneissä niin paljon kuin perjantaina, siis kaksi päivää myöhemmin. Se oli varmasti suurin osa tuskanhikeä.

Meillä on yleensä joulukuussa eniten kiire. Koitamme selvitä siitä huolimatta, vaikka esimerkiksi tänään jonossa oli parhaimmillaan/pahimmillaan 22 ihmistä. Koita siinä sitten olla ystävällinen jaarittelevalle mummelille, kun pitäisi jo puhua jollekin toiselle. Normiasiakkaat menevät ihan hyvin kuitenkin, vain joka toinen valittaa siitä, että piti taas jonottaa niin pitkään. (Ja tämä valitushan lisää puhelun kestoa, mikä taas lisää jonoa... Että näin.)

Olen menettämässä uskoni terveyskeskusten ja sairaaloiden hoitohenkilökuntaan. Aika usein puheluita tulee juuri sairaanhoitajilta, siis asiakkaan puolesta. En voin käsittää, miten juuri nämä hoitajat ovat edustamansa laitoksen tärkeimmät ja kiireisimmät henkilöt. Ja koska näin selvästi on - eikö joku toinen voisi soittaa heidän puolestaan, koska se on niin suuri vaiva näinkin tärkeälle henkilölle? Okei, meillä kaikilla on joskus kiire ja huono päivä. Olen huomannut, että jos on sairaanhoitaja, näitä huonoja hetkiä tuntuu olevan melko usein. Silti, kuvittelin aina, että hoitoalalle ajautuu ihmiset, jotka välittävät toisten hyvinvoinnista. Näitä soittajia ei juuri tunnu asiakkaat tarpeet kiinnostavan, pääasia että saavat nopeasti asian pois omalta tehtävälistaltaan.

No hyvä on. Tämä annettakoon anteeksi. Mutta. (Nyt tulee se varsinainen huolenaihe.) Onko todellakin niin ikävästi, että hoitajat ovat niitä ihmisiä, jotka eivät saa mitään muuta hommaa? Jotka eivät pärjää ns. oikeissa töissä? Sitä sellaista vähän tyhmempää sorttia? Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä, mutta aivan käsittämättömän usein se on juuri hoitaja, joka valittaa siitä, miten vaikeaa taksin tilaaminen nykyään on.

Onhan se tavallaan vaativaa. Täytyy painaa nappuloita ja soittaa oikeaan numeroon ja vastata esitettyihin kysymyksiin. Joillekin tämä tuntuu olevan ylivoimaista. Huomasin sen tänään. Aion jatkossa kannustaa heitä silti yrittämään. "Älä välitä! Kyllä sinäkin sen voit oppia, jos vajaakuntoiset asiakkaatkin siihen pystyvät. Meille tulee satoja puheluja joka päivä, joten tosi moni jo osaa. Uskon, että pystyt siihen, jos vaan harjoittelet säännöllisesti."

Kuten sanottu, olen huolissani. Ja toivon todella, etten sairastu enää koskaan.

Sitten boonuksena tärkeä ilmoitus:
Maailman eniten onnea maailman ihanimmalle Söpöliinille!