Kirja.

Olen tullut siihen tulokseen, että tuo vetovoiman laki on aivan mahtava asia! Simo Silmu laulaa, että sitä saa mitä tilaa, ja se todellakin on juuri niin. Olen aivan älyttömän innoissani tästä asiasta. Sain oman Salaisuus-kirjan ja katsoin sen dokumentin monta kertaa, olen jotenkin herännyt ymmärtämään asioita. Upea tunne! Ja tunne on tässä juuri se avainjuttu. Ihminen voi saada kaiken minkä pyytää, kun ymmärtää ensin tuntea mitä pyytää.

Olen seurannut nyt muutaman päivän ihmisiä ympärilläni ja yhtäkkiä tuo laki näkyy kaikkialla, kun vain osaa katsoa. Työkaveri tulee iloisena töihin, on hyvällä tuulella kunnes tulee yksi vaikea asiakas. Sitten se vihaisesti kerrotaan muillekin. Ja arvaa mitä? Sitä samaa vihaisuutta tulee lisää, koska sitä on pyytänyt tuntemalla niin voimakkaasti. Kun tuon pystyy ymmärtämään, niin voi muuttaa kaiken. Ihan itse. Se on täsmälleen niin yksinkertaista.

Ainiin. Olin taas unohtanut, että sarkasmi ei oikein toimi kirjoitettuna. Itse asiassa en edes pidä sarkasmista, se on jotenkin niin alhaista huumoria. Ja nyt taas todistin itselleni miksi en siitä pidä. Sorruin kirjoittamaan hyvin ironisesti hoitajista ja alan suunnattomasta negatiivisuudesta. Ei olisi pitänyt. Ajattelin asian juuri tuon vetovoiman lain mukaan. Sitä miten rankkaa hoitsujen työ on, koska se on täynnä negatiivisuutta, kiirettä ja sairautta. Ja mitä enemmän puhutaan siitä, että on rankkaa ja vaikeaa, niin sitä enemmän sitä rankkaa ja vaikeaa tulee lisää. Kurja kierre. Olisi upeaa, että nämä kärsivät hoitajat ymmärtäisivät tuon vetovoiman lain. Tai siis kuka tahansa alasta riippumatta. Olkoon työ mitä tahansa, asennemuutos auttaa aina. Oma työni on malliesimerkki siitä.

Joka tapauksessa, vaikka tällaisia juttuja minä ajattelin, kirjoitin ihan jotain muuta. Kirjoitin jotain ironista läpätystä puhelimen käytöstä. Ja sitten se ei tietenkään yhtään naurattanut hoitajaa, joka tulkitsi sen vittuiluna. Siitähän ei kuitenkaan ollut kyse. Joten pahoittelen kovasti. Ja poistan jatkossa sarkasmin tekstistäni.