Olen pitänyt joululomaa blogista. Töistä en lomaa saanut (enkä halunnut) joten piti edes jollain lailla joulu huomioida. Aika paljon ehti kyllä tapahtua muutaman päivän aikana. Muutama päivä juhlintaa ja siitä seuranneita ihmiskohtaamisia. Ei mitään mainitsemisen arvoista kuitenkaan. Noudatin (omia) jouluperinteitäni. Söin hyvin. Joulupukki oli antelias, mutta toisaalta, minä olen ollut hirmu kiltti.
Haluan erityisen voimakkaasti kiittää kaikkia joulukalenteriini osallistuneita. Se oli ehkä koko vuoden paras idea. Ensimmäinen, viimeinen ja yksi siinä välillä ollut luukku sai kyyneliin. Jokainen sai hymyilemään, muutama nauramaan. Ihmiset ovat ihania.
Olin ahkera ja tapetoin seinän. Tapetti ei ole ollenkaan niin täydellinen kuin olisin halunnut, mutta näillä mennään. Seinä on nyt kuitenkin paljon parempi, kuin aikaisemmin. Ja rakkausoksa näyttää tosi hyvältä siinä edessä, sängyn yläpuolella. Toivottavasti saan siihen pian uuden kirjeen.
Minä olen nyt pitkästä aikaa siinä olotilassa, mikä tulee ihastumisen ja rakastumisen välissä. Ihastun päivittäin johonkin ihmiseen tai asiaan, joten se on melko arkipäivää, ja rakastuminen taas vaatii kamalan paljon tuntemista ja aikaa. Mutta tämä väliin jäävä aika, aivan hulluna oleminen ja nauttiminen ja odottaminen, on aika harvinaista herkkua. Mahassa on perhosia ja suupielet nykii väkisin korvia kohti.
Elämä on nyt melkolailla hyvää.
Minä olen nyt pitkästä aikaa siinä olotilassa, mikä tulee ihastumisen ja rakastumisen välissä. Ihastun päivittäin johonkin ihmiseen tai asiaan, joten se on melko arkipäivää, ja rakastuminen taas vaatii kamalan paljon tuntemista ja aikaa. Mutta tämä väliin jäävä aika, aivan hulluna oleminen ja nauttiminen ja odottaminen, on aika harvinaista herkkua. Mahassa on perhosia ja suupielet nykii väkisin korvia kohti.
Elämä on nyt melkolailla hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti