Heräsin pomon lähettämään tekstiviestiin. En ollut muistanut ilmoittaa tuntejani, eli ilman tuota viestiä olisi jäänyt palkka saamatta. Juuri ennen joulua. Nice... Asensin uuden selaimen koneelle, mutta siltikään en saanut yövuoroja lähetettyä. Vika on siinä ohjelmassa. Nöyränä soitin Emmalle, joka onneksi oli kotona ja löysi koneeltaan vaaditunlaisen selaimen, jolla sai tuntini lähetetty. Jäin ison palveluksen velkaa.
"Otitkohan sä vahingossa mun maidon?" kysyi poika kaupan kassalla. Hölmistyneenä kurkkasin kauppakassiin, johon yhä tavaroita tungin, ja äärettömän nolona ojensin maitopurkin takaisin pojalle. Päiväni siis alkoi tällä tavalla. Tulin kotiin, lukitsin oven ja päätin, etten mene ulos ennen huomista.
Eilen nukuin pommiin. Minä en tee ikinä niin. Olen aina ajoissa. Kiskoin vaatteet päälleni ja ryntäsin ulos. Jäi suihkut ja aamupalat väliin, ei ehdi. Matkalla huomasin, että unohdin silmälasit kotiin. U-käännös ja nolo soitto töihin, minä myöhästyn nyt vähän... Näytin hirvitykseltä ja huohotin, mutta ehdin kuin ehdinkin juuri ajallaan töihin. (Tosin en 15 vaille niin kuin normaalisti, että saa ohjelmat auki ennen virallista työaikaa.) Työkaveria lainatakseni 'tukka oli kuin kissan imeke' ja nälkä kurni mahassa, kunnes Pätkä tuli töihin iltavuoroon ja toi kiinalaista mukanaan. Jäin ison palveluksen velkaa.
En tiedä onko se väärät ruokatottumukset vai unet vievät kuskikakkiaiset vai ihan vaan yleinen stressi, mutta tuntuu kuin jotenkin ote lipsuisi. Nämä vapaapäivät tulivat kyllä eritysen tarpeeseen. Nikkaroin sohvapöydän valmiiksi, se helpotti vähän. Mutta ehkä parempi, että jättää tapetoinnit parempaan päivään.
Olen saanut aivan ihania luukkuja joulukalenterista. En vain tiedä keneltä ne ovat, koska rullat menivät sekaisin ja näköjään harva on laittanut nimensä mukaan. Sanomaahan se ei tietenkään vähennä, nuo luukut ovat aivan ihania.
Jos nyt sitten vaan menisin olemaan paikallani, että pärjäisin päivän loppuun. Mukavaa viikon alkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti