2/5 Arki on juhlaa.

Olen pitänyt teidät kaikki uutispimennossa. Mutta siellä minäkin olen ollut. Se on kyllä kummallista, että sitten kun alkaa tapahtua jotain, niin se tulee kaikki kerralla. Olen ollut jotenkin sanaton. Saamatonkin, mutta enemmän sanaton. Jos nyt tiivistän vähän, ihan vaikka sen kunniaksi, että on 13. päivä.

Minä muutin. Uuteen ihan kivaan kämppään, työkaverin ja jonkun toisen tyypin kanssa. Toinen tyyppi on mukava, työkaveri täsmälleen samanlainen kuin töissä. Tästä opin, että jos joku on vaikea töissä, niin ei se kotona ole sen helpompi. Kolmen päivän jälkeen kerroin sille toiselle mukavalle, että muutan kuun vaihteessa pois. (En vielä tiedä minne.) Onneksi huoneeni on niin homeessa, etten voi hengittää täällä. Ei silleen harmita lähteä.

Elämääni on tullut mies. Melko monta kertaa. Tein kaikkeni, jotta pysyisin sinkkuna, mutta kaveri on kuin bumerangi. Mitä kovemmin heitän ulos, sitä varmemmin se tulee takaisin. Oli mennä järki. Mutta sitten kuitenkin... On niin oppivainen kaveri. Tajusin, että naapurini on ihmisenä juuri sellainen, jota olen aina etsinyt. Siis teinistä asti. Minulla oli sellainen kymppilista asioista, joita rakastan. Hörökorvat, hymykuopat, luujuttu (eli posken liikkuva lihas), suuret käsivarret, ei saa polttaa eikä huumeilla, ruskeat silmät... Lista oli pitkä. Yksi päivä vain katsoin Kallea ja tajusin, että hitto. Tuo tyyppi on kyllä juuri sellainen mitä aina toivoin. Ja sen jälkeen en enää heittänyt pois. Katsellaan nyt sitten, kun silmää kerta miellyttää, kaveri näyttää ihan mahtavalta. Ja on niin kiltti, etten ole koskaan tavannut toista samanlaista. Jotenkin vain aina kuvittelin, että se kymppilistani mies olisi valkoinen.

Meillä oli täälläkin vappu. Juhlin sitä supisuomalaisen alkoholipitoisesti suomalaisessa seurassa, kuinkas muutenkaan. Onneksi ymmärsin vaihtaa juomani alkoholittomiin siinä seitsemän aikaan, koska piti kuitenkin mennä työmaalle sitten heti seuraavana aamuna. Mukana ollut työkaverini ei ymmärtänyt, ja näytti todella kärsivältä, vaikka tuli vasta iltavuoroon.

Meillä oli myös eräänlaiset juhlat toisen työkaverin luona. "Tulkaa tänne kuuntelemaan Dingoa" oli sen viestin sisältö, jolla minut ylipuhuttiin mukaan keskellä viikkoa. Avainsana. Joten menimme Pörröpään kanssa Myrskymiehen luokse. (Molemmat työkaverini ovat suomalaisia, tosin toinen on täällä edustamassa Ruotsia.) Myskymies on siitä hassu, että kaveri saa minut laulamaan ja tanssimaan. Seikka, jota ei normaalisti tapahdu. Meillä oli vastaava Popeda-ilta jo aikaisemmin. Nyt vedettiin Dingoa. Kaikki sanat löytyvät meidän DNAsta, kasarilapsena Pörröpää ei ymmärtänyt. Myöhemmin mukaan tuli pari muuta epäsuomalaista työkaveria ja Kalle. Mutta Myrskymiehen kassa me vain tanssimme ja lauloimme. Malta tekee outoja ihmiselle.

Sitten kävi niin hassusti, että sain töitä Thaimaasta. Se tuli vähän puskista, koska en ihan kauhean tosissani edes hakenut, enemmänkin kyselin vähän, kun kiinnosti. Joten nyt minulla on uusi suunta syksylle. En tiedä kovin tarkasti mitä olen tekemässä. Onpa uutinen.

Taidan mennä nyt nukkumaan, kun seinän takana asuva työkaverikin sai jo. Ei tarvitse enää kuunnella sitä touhua enempää. (Tänään.) Mutta laitan nyt vielä vähän näitä arkisia kuvia kuitenkin, liittyen siihen haasteeseen, jonka laiminlöin heti kättelyssä. Hitto. Selvästi nuo pitkäkestoiset haasteet eivät ole minun juttu. Viidestä päivästä selvitin yhden. Säälittävää. Mutta tässä on ollut elämä pelkkää juhlaa tosi pitkään. Ei ole silleen arjellisesti kovin haastavaa. No, c'est la vie. 

Vappujuoma, yksi niistä monista.

Vappujuhlien evästä. Noita drinkkitarjottimia oli melko monta.

Hyvässä suomalaisessa seurassa. Viinaksia vedettiin kaksin käsin.

Naapurin Kalle.

Maisema tilapäiskotia vastapäätä.