Kuulumisia.

Toivuin taudistani ja palasin työmaalle puurtamaan. Tuossa lauseessa ei ollut oikeastaan mitään totta, sillä todellisuudessa minä vain niistelin erittäin kepeän harjoittelun ohessa. No mutta kuitenkin. Onneksi on perjantai. Se on aina hyvä asia. Elämä etenee 24 tuntia vuorokaudessa. Joskus tapahtuu jotain, yleensä ei. Mutta jospa kertaan vähän ihan koosteeksi satunnaisia tapahtumia tähän mennessä.

Oli liukasta muutaman päivän, kun ensin satoi ja sitten kylmeni ja saatiin näppärästi kadut luistelukuntoon. Ja siellä oli sitten joku mummo kumossa, kun monot eivät pitäneet. Pysähdyin tarkastamaan tilannetta, mutta siinä oli jo kaksi neitoa avustamassa. Lopulta riuska mies tuli takaa päin ja nosti mummon pystyyn. Ja matka jatkui taas, ainakin minun. Kielimuuri oli vielä niin valtava, ettei minusta olisi siinä tilanteessa hyötyä ollut muutenkaan.

Oli pomon pomon synttärit, juhlimme baarissa. Täällä on tapana, että se jolla on juhlapäivä, maksaa kaiken. Ja tuo herkkuja töihin. Toki saattaa saada myös lahjankin, mutta luultavasti se tulee aina kalliimmaksi tapahtuman järjestäjille. (Ja siihen liittyen huomio, olut ja muu juoma ja syömä on täällä älyttömän halpaa. Joten vaikka järjestäisikin juhlia, niin ei siitä välttämättä kamalan suuri lasku tule.)

Johdinauto tipahti reitiltään. (En tiennyt mikä sellaisen vaijeribussin oikea nimi on, mutta google kertoi.) En yhtään tiedä miten sellaiset toimii, mutta kova pamaus kuului, kun se siinä silmieni edessä hajahti, hyytyi tien laitaan ja roikotti metallivaijereita ilmassa. Koko risteys meni hetkellisesti sekaisin.

Ostin tosi hyvät minikuulokkeet töihin, koska olen oppinut kuuntelemaan radiota. Kyllä! Piti muuttaa ihan Romaniaan saakka, että virolainen kaveri voi opettaa kuuntelemaan suomalaista Aamulypsyä. Se on niin hauska, nauran aina vedet silmissä. Se saattaa näyttää ulospäivän vähän oudolta, kun yksi itsekseen repeilee näytön takana. Mutta hei, nauru on iloa ja ilo on hyvä asia.

Minulla on aivan älyttömän hauskoja kavereita. Tai oikeastaan yksi kaveri ja monta työkaveria. Raja on häilyvä. Hollanti, Norja, Portugali ja Romania edustettuna tällä osastolla. Olen myös löytänyt kaksoissiskon. Sellaisen pienen tumman 23-vuotiaan, jonka kanssa nauramme säännöllisesti. Tästä se perheen rakentaminen taas lähtee.