Ihanaa naisten päivää kaikille niille, jotka eivät välitä historiasta ja osaavat vain nauttia siitä nykypäivän huomiosta! Virolainen kommunistikaveri toi tytöille töihin aamulla suklaata. Turkkilainen uusi tyyppi toi turkkilaisia herkkuja (kastanjoita?). Töihin tullessa sain ruusun. Myöhemmin tulppaani. Ja sitten vielä myöhemmin nuoret pojat kävivät jakamassa kaikille naisille lisää kukkia. Pomo tilasi pizzaa koko porukalle. Meitä pidettiin kovin hyvänä. Norjalainen tietysti marmatti historiasta ja päivän merkityksestä ja naisiin kohdistuvasta seksismistä ja ennen kaikkea siitä, miten helposti me olemme ostettavissa, kun kaikki vain hymy pyllyssä otimme kukkasia vastaan. Kunnon partypoopperi. Mutta niin suloisella naamalla saa paljon anteeksi. Varsinkin naisilta.
Naistenpäivän teemaan hyvin sopivasti - opin tänään jotain romanialaisista miehistä. Vähän omaa syytä, mutta en ole vielä tottunut tähän maahan, tai lähinnä säähän. Aloitetaan sillä, että täällä on joskus päivällä jo 20 astetta lämmintä. Sisällä ehkä vähän enemmän. Se on sellainen kelpo suomalainen kesäkeli. Joten minä, joka en osaa pukeutua oikein, hikoilen kuin pieni sika. Ja siksi välillä on pakko heittää muutama vaatekerta pois. Tänään sattumalta se alin paita olikin melko suurella kaula-aukolla varustettu. Ja koska en vain mitenkään voinut laittaa vielä takkiakin töistä lähtiessä, paitani paljasti etumusta sopimattoman määrän myös kotimatkalla. (Minun siveellisellä mittapuulla, en ole yhtään sellainen tyrkkytyyppi.) Aurinkolasit päähän, napit korviin ja moisen epämukavuuden voi melkein ohittaa, aivan kuin kerjäläiset. Kaikki suijuikin hyvin aina metroon asti.
Ensinnäkin, olin ainoa ihminen, jolla ei ollut toppatakkia päällä. Olin tällä kertaa jostain syystä myös sen vaunun ainoa nainen. Toisin sanoen, minä ja liian avonainen paitani olimme suuren mieslauman ympäröimänä metrossa ruuhka-aikaan. Toiseksi ja vertailun vuoksi, Italiassa ollessa sai tottua siihen, että miehet täysin häpeilemättä tuijottivat naisten rinnuksia. Mutta täällä Bukarestissa nämä miehet tekevät sen häpeillen! Erittäin erikoista. Se minua lähinnä oleva mies tajusi tilanteen vakavuuden ja oikeasti tuijotti vaunun kattoa koko sen piinaavan pitkän matkan. Muutkin miehet käänsivät päänsä pois erittäin vaivautuneena, kun jäivät kiinni. Ei edes tuijotuksesta, vaan sellaisesta vaihvihkaisesta vilkaisusta. Mietin, että rikoinko minä nyt jotain uskonnollisia tai kulttuurillisia käytöstapoja, vai ovatko nämä pojat täällä vain saaneet kunnollisen kasvatuksen? Jos osaisin vähääkään nauttia tällaisesta kyseenalaisesta huomiosta, niin se olisi kai ollut imartelevaa. Mutta koska minä olen minä, se oli lähinnä kiusallista. Kauhulla odotan kesää, kun täällä on 20 astetta enemmän. Mutta tämä on toki paljon parempi vaihtoehto kuin se italiaanojen versio.
Oikein ihastuttavaa naistenpäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti