Talo.

Onko sinulla koskaan sellainen olo, että pitää muuttaa elämässä ihan kaikki täysin toisella tavalla? Ja varsinkin tehdä jotain sellaista, jota kukaan ei uskoisi. Minulle tuli ja minä tein, jotain sellaista jota en edes minä itse uskonut tapahtuvan. Muutin takaisin Suomeen. Ei pitänyt, ei. Mutta nyt kävi näin. En tiedä meninkö sekaisin rakkaudesta (sitä en ainakaan tunnusta), mutta päätin sitoutua niin paljon, että muutin maasta toiseen ja ostin talon. Maaseudulta. Vanhan talon, niin älyttömän maalta, että keittiön ikkunasta näkyy traktori. 

Laitoin läppärin keittiön huteralle tilapäispöydälle, ja keitin kahvit, niin kuin ennen. Avasin blogin ensimmäisen kerran moneen kuukauteen. Se tuntui melkein vieraalta. Onneksi vihreä aamukahvimuki sentään on tuttu. Tuo vanha muki ei sovi ollenkaan uuteen tulevaan sisustukseen, eikä yhdenkään muun astian kanssa, mutta sen kanssa on koettu paljon. Vanha muki oli seurassani, kun kirjoitin Italian matkasta yhä uudelleen ja uudelleen. Meillä on yhteys. Mukia ei voi missään nimessä hävittää, mutta pidän sen eri kaapissa, ihan kaiken varalta, ettei se tunne oloaan huonoksi kaikkien niiden kauniiden ja yhteensopivien mukien rinnalla. Kaikilla muilla mukeilla kun on myös pari. Vihreällä aamumukilla on vain minut ja meidän yhteiset aamut.

Olen yrittänyt tutustua tähän uuteen vanhaan taloon. Vähän kerralla, kuulostellen ja tutkien. Iso remontti meillä on edessä, mutta sitähän minä aina halusin. Vanhan talon, jonka voin sitten remontoida sellaiseksi kuin haluan. (Hassu mieheni auttoi toteuttamaan unelmani. Kyllä sellaiseen mieheen uskaltaa sitoutua.) Meillä on vinot seinät ja vino lattia. Ja vino katto. Joka paikassa on puuta, sitä on siis ihan kaikkialla, katosta lattiaan, ulkona ja sisällä. Laitettiin eilen verhotanko vatupassin avulla suoraan. Kauempaa katsottuna se oli niin häiritsevän vinossa, että toista päätä piti laskea viisi senttiä. Meillä on siis myös vinot ikkunat. Ja nyt "suorassa" oleva mummolaverhotanko. Äitimuorilta sain tankoon väliaikaisverhon, värikästä kangasta, jota en koskaan olisi ostanut itse. Mutta jostain syystä se näyttää hyvältä väliaikaisen keittiön vinossa ikkunassa. Katselen sen sinisiä perhosia ja ihmettelen miten hienosti se sopiikin tänne kaikkine kasveineen. Jäin vain miettimään, että jos minä en sitä olisi itse valinnut, niin sovinko minä tähän taloon ollenkaan?