Hiljaisuus.

Minä rakastan aamuja. Aamut on se minun juttu. Jotenkin tuntuu, että olen parhaimmillani aina heti aamusta. Mutta tässäkin on tietysti mutta - aamut toimivat minulle pahaiten, kun olen yksin. Tai ehkä jonkun lempeän eläimen seurassa. Herään mielelläni aikaisin ihan vain, että saan viettää oman aamuni rauhassa. Se antaa suunnan hyvälle päivälle.

Hyvässä aamussa on ihanaa kiireettömyyttä, mutta parasta taitaa silti olla hiljaisuus. Ja nyt, täällä maalla, on niin hiljaista, että vaikka kuinka tarkasti pysähtyy kuuntelemaan, ainoa kuuluva ääni on päänsisäinen. Odotan ja kuuntelen. Läppärin tuuletin hurisee. Tilapäispöydän jalat narisevat aina, kun muutan nojaustani. Jääkaappi herää toisinaan viilentämään sisältöään. Näppäimet kopisevat sormieni alla. Muita ääniä ei ole. 

Tänä aamuna mieleeni tuli Dumbo, edesmennyt koiraystäväni Italiasta. Dumbon kanssa vietimme monta aamua yhdessä. Istuimme ulkorappusilla aamuauringossa, joimme italialaista kahvia (toinen meistä enemmän kuin toinen), katselimme seinillä pomppivia sisiliskoja, ja viinirypälepellon takaa nousevaa kirkontornia. Lämmin ilmavirta siveli kasvoja pehmeästi, vielä ei ollut liian kuuma. Ne olivat hyviä aamuja, hiljaisia ja rauhallisia. Ja niistä aamuista jäi hyviä muistoja, jotka kestävät mukanani ikuisuuden. 

Nyt kun mietin, niin minulla ei juuri ole vastaavia aamumuistoja. Thaimaa, Malesia, Malta, Irlanti, Romania... Kaikkialla aamut olivat melun täyttämiä. Liikennettä tai mekastavia ihmisiä, yleensä molempia. Huomaan nyt, että elämässäni on ollut suuri puute jo pitkän aikaa. Ehkä tänne maalle muutto ei ollutkaan hullumpi ajatus. 

For now she need not think of anybody. She could be herself, by herself. And that was what now she often felt the need of - to think; well not even to think. To be silent; to be alone. All the being and the doing, expansive, glittering, vocal, evaporated; and one shrunk, with a sense of solemnity, to being oneself, a wedge-shaped core of darkness, something invisible to others... and this self having shed its attachments was free for the strangest adventures.  -Virginia Woolf-