Unelma.

Olen edelleen jatkanut aamusivujeni kirjoittamista. Yritän kirjoittaa joka päivä, vaihtelevalla menestyksellä. Se ajatus tarttui kirjasta Tie luovuuteen jo vuosia sitten, mutta olen siitä muovannut omanlaisen aamurutiinin. En tiedä onko se vienyt minua yhtään luovempaan suuntaan, vai olenko vain luonnostani aina ollutkin luova, mutta kyllä sieltä lähes joka päivä joku idea irtoaa.

Näin unta Marcosta ja heräsin omituiseen oloon. Se oli hyvä uni, mutta unet Italiasta saavat aina haikeaksi. Se taas sai ajattelemaan elämääni nyt. Jos Miestä ei olisi, mitä tekisin? Olen tavattoman onnellinen tässä ja nyt, juuri tällä tavalla, mutta entä jos tilanne olisi toinen, jos olisinkin tässä ja nyt yksin. Olisinko tässä? Mitä tekisin? Nämä ovat niitä kysymyksiä, jotka yleensä paljastavat sen, mitä todella tahtoo. Senkin, mikä saattaa unohtua arjen kiireettömyydessä.

Kirjoitin listaa asioista mitä tekisin, mutta se alkoi vahvasti näyttää listalta asioita, joita teen nytkin koko ajan. Elämäni ei kai olisi kovin erilaista yksin. Hiljaisempaa ja tylsempää ja tyhjempää tietysti, mutta jos nyt unohtaa sellaiset. Keskityin ihan niihin perusjuttuihin. Mitä tekisin? Maksaisin loput velat pois. Tekisin taidetta ja tuotteita myyntiin. Kirjoittaisin. Siivoaisin ja järjestelisin. 

En ollut vieläkään tyytyväinen omaan vastaukseeni. Mitä tekisin toisella tavalla kuin nyt? Todennäköisesti olisin enemmän tekemisissä ystävieni kanssa. Matkustaisin veteraaniystäväni luokse Thaimaahan vähäksi aikaa, mutta en varmaankaan muuttaisi ulkomaille. En vähään aikaan. Oikeastaan tarkemmin ajateltuna, en muuttaisi mitään tästä hetkestä, tästä elämästä. En vaikka asun täällä keskellä ei mitään. Erikoista. 

Muistui mieleeni yhden koulukaverin sanat, jotka hän sanoi, kun matkustin Italiassa ja kerroin veneretkestä Venetsian mainingeissa. Nuo sanat sopivat täydellisesti myös tähän hetkeen.

"Ilona, sä elät sun unelmaa!"

Näin on.