Maha, ruoka ja sen sellaista.

Tänään oli jo astetta parempi päivä. Itse asiassa monta astetta. Heräsin yhä kylmyyteen (mutta sentään heräsin), osasin ensimmäisellä yrittämällä oikeaan metroon ja ruokalassakin oli heppu korjaamassa sitä kahvilaitetta. Hän antoi minulle ilmaisen capuccinon hyvityksenä edellisaamun harmille. Olin iloinen.

Sellainen erikoinen lisähuomio kerrottakoon, että vaikka Bukarestissa on tänään 14 astetta pakkasen puolella, ne loskanalaiset salalammikot olivat silti nestemäisessä muodossa. Ilmeisesti veden jäätymispiste on täälläpäin eri. Tänä aamuna kuitenkin osasin jo varautua ennakkoon, ja suuntasin sivuun eilisen reitiltä. Kiitos suunnattoman nokkeluuteni, sukat ovat kuivat tänään.

Olen nyt syönyt täällä sen verran monta kertaa, että voin avautua siitäkin aiheesta. Ensinnäkin, täällä saa lihotettua itsensä hyvin nopeasti. Maha on yleensä täynnä. Herkkuja riittää ja niitä tarjoillaan kaikkialla. Ruoka on keskiarvona hyvää (oman suppean empiirisen tutkimukseni perusteella), mutta usein mausteetonta ja paikasta riippuen kylmää. Molemmat seikkoja, joita en juuri arvosta. Kahdesti minua on ennakkoon varoitettu tulisesta ruoasta, joka on ollut minusta melko mautonta, eikä kyllä millään asteikolla yhtään tulista. Onneksi löysin chilit, pinkit suolat ja muut jo lähikaupasta. Kiinalainen pikaruokapaikka oli kyllä ehkä elämäni suurin pettymys. Siellä ei ollut edes syömäpuikkoja, saati kiinalaisia. Mausteinakin oli vain suola ja pippuri, tosin se jäi täysin sen tosiasian varjoon, että heillä ei ollut edes riisiä. Virolainen kaverini kertoi, että Bukarestista löytyy kyllä myös oikeita kiinalaisia, jotka osaavat tehdä hyvää kiinalaista ruokaa. Toivo elää.

Samainen kaveri kertoi, että täältä löytyy myös maitorahkaa. Se ei ole aivan samanlaista, mutta ihan hyvää. (Sanoo mies joka syö kanamuniakin raakana.) Kirjoitin sen ylös, että löydän sitten kaupasta. No en tietenkään löytänyt. Missään purnukassa ei lukenut brânză de vaci. Lopulta kysyin neuvoa vastaan tulleelta naiselta. Osoitin muistikirjaani ja näytin eksyneeltä. Elekieli toimii aina. Naista hymyilytti, mutta hän sanoi tietävänsä mitä etsin. Hän vei minut toisen hyllyn luokse ja osoitti yhtä pakettisarjaa sanoen elekielellä: nuo ovat niitä. Olin kiitollinen. Vaikka Google kertoikin, että kyseessä on raejuusto, sisältö maistui hyvinkin paljon maitorahkaa muistuttavalta massalta. 

Vuokraemäntä toi sähköpatterin, jonka avulla selviän takuuvarmasti. Hän toi myös kaksi vilttiä ja neuvoi juomaan punaviiniä illalla, se auttaa. No, onhan se uskottava, tietysti. Hän on ollut täällä minua kauemmin. (Sekä Romaniassa että maapallolla.) Vaikka välillä on vähän vastustusta, niin yksi asia ei muutu: Nämä ihmiset täällä ovat aivan superihania! 

P.S. Muistin ostaa korkkiruuvin päivällä, joten ilta on pelastettu.

Reipastuminen.

Nyt oli Astrokalenterilla hyviä uutisia!

Elämä voi joskus sujua ilman suurempaa pingotusta niin että asiat vain loksahtelevat kohdalleen ja sinulle koittaa nyt tällainen aika. Pelkän sujuvuuden lisäksi sinulle avautuu kokonaan uusia mahdollisuuksia toteuttaa henkistä luovuuttasi milloin milläkin alueella. On täysin sinun harkinnassasi käytätkö mahdollisuudet hyväksesi vai tyydytkö pitämään asiat entisellä mallilla. Joka tapauksessa tämä on yksi parhaita aikoja viedä elämääsi vauhdilla eteenpäin, koska kehitystäsi estäviä vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Riskien ottaminen vain sillä perusteella, että jokin asia tuntuu sinusta hyvältä kruunaa tämän jakson eduksesi.

Tuosta ei enää uutiset parane. Viisastuin noista sanoista nyt sen verran, että aion rohkeasti vain mennä ja toimia! Lähden kaikkeen mukaan. Vähän niin kuin siinä yhdessä elokuvassa, kun se mies sanoi kaikelle kyllä. Loistava idea! Minulla on sellainen paha tapa, että jätän joskus hienoja juttuja väliin jos ei huvita tai jos väsyttää tai laiskottaa. Jos en ole saanut suunnitella jotain juttua etukäteen, niin saatan sanoa ei ihan ilman, että edes mietin haluanko tehdä sitä vai en. Varsinkin nyt kun olen ollut niin väsynyt etten jaksa innostua mistään, en oikein edes niistä mukavista jutuista.

Lauantaina saan uutta piristettä ja siitä se sitten alkaa, parantuminen. Jospa sitten jaksaisin taas innostua. Aloitan ainekokeilun. Ihan laillisen, mutta minulla on aika kovat odotukset tämän suhteen, kuten aina. Energiaboosti tulossa! Eniten silti odotan, että saan mahani kuntoon. Olen välttänyt fyysisten vaivojen vatvomista blogissa, mutta tosielämässä minun maha kyllä aiheuttaa tosi paljon ongelmia. Viimeisen viiden vuoden ajan en ole oikein voinut syödä mitään. Ja kun kuitenkin olen syönyt, koska välillä on pakko, niin olo on sitten jälkikäteen melko tukala. Lähes päivittäin. Mutta! Ihana mutta. Nyt siihen on tulossa muutos. En malta odottaa!