H-hetken jälkeen.

Aikamoinen ilta. Minulla ei ollut onnea, mutta haluan onnitella Saulia! Itse äänestin Pekkaa, mutta olen ihan tyytyväinen. Uskon, että Sauli kyllä hoitaa hommansa hyvin, ja ottaa huomioon sen huomioitavan seikan, jonka Pekan kannattajat näyttivät. Ihmiset haluavat muutosta. Suomi voitti ja sehän on pääasia. Mutta mietin kyllä sitä, että miten nuo toimittajat voivat joka vuosi olla niin töykeitä idiootteja? Tämä on taas sitä, miksi hävettää olla suomalainen. Vaikka samanlaisia urpoja on kyllä varmasti joka maassa. Joka tapauksessa, ihan Saulin voiton kunniaksi pesin vessan.

Illalla olin jo vajoamassa synkkyyteen, mutta ihana Aatu pelasti taas neidon pulasta. Todellinen ritarini! Hän soitti ja ponnekkaan voimakkaasti teki selväksi asiansa:
"Nyt lakkaat suremasta, laitat vaatetta päälle, tulet hakemaan avaimet tästä minulta töistä, ja menet minun luokse peliä katsomaan. Siellä on jääkaappi täynnä olutta."
Olisi ollut suorastaan typerää väittää vastaan. Joten niinpä minä lampsin Rautpohjan pääportille, otin avaimet ja jatkoin matkaa Aatun erikoiseen kotiin. Sitten tyytyväisenä join kolme olutta ja katsoin suuresti odotetun Super Bowlin. Ei voi valittaa, paitsi siitä, että NEP ei voittanut. Vaikka sekään ei kyllä harmittanut kovin paljon.

Ensi vuonna katson matsin kotona. Päätin siis ostaa kunnon telkun ja muutaman maksullisen kanavan. Tajusin nimittäin, että jenkkifutis on se mun juttu. Tai yksi niistä. Tuo laji on niin huikea, että sen vuoksi kannattaa jo vähän maksaakin.

      

Odotetut.

Ihan tähän alkuun ennen kuin unohtuu:

Hyvää syntymäpäivää, äiti!
Ja Minttu!

Huomenna on se H-hetki. Super Bowl XLVI, se koko vuoden odotetuin spektaakkeli. Tämän lisäksi meillä on myös vaalipäivä, joka on tällä kertaa erityisen kiinnostava. Illasta tulee kaikin puolin jännittävä. En tosin tiedä missä sitä jännittäisin, tai viitsinkö edes jännittää, minun suunnitelmat nimittäin menivät ihan myttyyn.

Olin tietysti ajatellut sen niin, että vietän tuon yön upean Jenkkifutiksenpelaajan luona. Koska meillä on tämä yhteinen kiinnostuksenkohde ja se taatusti pelin valvoo myös. Mutta aivan selvästi minä en nyt menekään hänen luokseen peliä katsomaan. Kahdesta pahasta on valittava se pienempi paha, joten jää peli näkemättä. Näistä pettymyksistä johtuen vaalivalvojaisetkaan eivät jaksa minua niin kiinnostaan. Ilmeisesti olen koko illan vain kotona. Katson sitten netistä kumpi voitti. Kummassakin tapauksessa.

Olen ollut vähän maassa. Ihastun aina niin vahvasti ja kokonaan, ja sitten kun petyn, niin sekin on hirmu suurta ja tunteikasta. Olen siis oikeasti dramaattinen, ihan niin kuin Jenkkifutiksenpelaaja sanoi. Nyt tunnen itseni vain tosi tyhmäksi, kun annoin itseni taas hullaantua näin. Minä ja minun typerät haaveeni. Harvinaisen ärsyttävää. Varsinkin, kun en voi edes olla vihainen kenellekään, koska eihän kukaan ole tehnyt mitään väärää. Minkäs sitä sydämelleen mahtaa. Minä en ainakaan mitään. Että valoa ja rakkautta vaan kaikille. Varsinkin Jenkkifutiksenpelaajalle.

Pettyminen on kyllä ikävää, mutta jotain positiivista minun surkeaan elämääni vielä kuitenkin mahtuu. (No aika paljonkin, mutta minä nyt olen dramaattinen ja pistän tämänkin ihan överiksi.) Olen pala palalta saanut juhla-asua kasaan. Ensin hankin isoja kiharia päähän. Sitten valitsin mekon, siis oikean iltapuvun. Sitä tuunataan sopivaksi ensi viikolla. Tänään valitsin kolmet rintaliivit, joita sitten samalla sovitetaan mekon kanssa, joista sitten ostan ne parhaat. Nauratti hieman, kun jo vuosikausia samana pysynyt kuppikoko muuttui kolmella kirjaimella. (Ei, en ole hankkinut uusia tissejä.) Sitten löysin korkokengät. Ne eivät tietenkään ole korkokengät, mutta osittain kyllä avokkaita muistuttavat ja kohtuullisen siistit. Jaksan yhä uskoa, että kyllä minusta vielä saadaan esiin ihan kelpo daami.

Shoppailun lisäksi olen ollut töissä ansaitsemassa rahaa tuleville hankinnoille. Pitkää yötä teen ja se on ihan OK, nyt kun meitä on kuunneltu ja saatiin lisää porukkaa hommiin. Se on käsittämätöntä, miten paljon parempi siellä on olla ilman silmitöntä painostavaa ruuhkaa. Työ on suorastaan miellyttävää. Iso kiitos pomolle siitä, ettei antanut kenkää, vaan tyynesti kuunteli valitukseni ja teki asialle jotain.

Sellainen yllättävä juttu kävi tänään, että tulin elämäni ensimmäisen kerran töistä kotiin paaritaksilla. Ihan hyvinvoivana, mutta silti. Virallisesti paaritaksilla. Kovin moni ei kai voi sanoa tehneensä niin. Ja työstä puheen ollen palaan vaaliaiheeseen, joka ei juurikaan liity työhöni. Mutta minun työmatkan varrella on vaalimainosteline. Se on ollut siinä tietysti jo viikkoja. Tänään töihin mennessä huomasin, että joku oli pyyhkinyt koirankakat Saulin naamaan. Iso jäätynyt kakkakökkäre oli kiinni Saulin nenässä. Vaikka luomutoimesta olikin kyse, en usko sen olleen Pekan hippikannattajien tekosia, sillä Pekkan kuva oli poistettu kokonaan. Voihan Väyrynen!

Minulla on ajoittain hieman kyseenalainen suhtautuminen Suomeen, tämä tuskin tulee kenellekään kovin suurena yllätyksenä. Yllättävää on lähinnä se, että vasta Italiassa opin, kuinka tosi suomalainen minä olen. Ja nämä tällaiset ovat niitä juttuja, miksi on todella upeaa olla suomalainen. Siis ei tuo kakkajuttu, vaan tämä: Katso ja vaikutu. Sitten mene, ja vaikuta.

(Niin, ja jos nyt joku tietää linkin, mistä Super Bowlin voisi katsoa netin kautta suorana, niin olen vinkistä ja linkistä ikuisesti kiitollinen.)
    

Kummallisuuksia.

Jos minä jää börnislomalle, niin se ei johdu stressaavasta työstäni, vaan siitä, että jänis vainoaa minua! Ja tämä ei ole vitsi. Työpaikan lähellä asuu väijyvä pupu. Se odottelee työmatkan varrella ja hyökkää esiin aina silloin, kun vähiten olen siihen varautunut. Kuten eilen aamulla. Voi Jeesus miten säikähdin, en ole aikoihin tullut niin ripeästi loppumatkaa töihin. Se oli nyt jo melkein keskustassa asti, tullut siis joen yli kävelytietä pitkin minua vastaan. Sillalla oli jäljet. Se on selvästi nähnyt mistä suunnasta tulen. Ahdistavaa.

Toinen erikoisuus päivään oli vauva. Ihan oikea ihmisvauva oli vierailemassa minun kotona. Se oli hämmentävää, sekä äiti että lapsi nauroivat minulle. Mutta minä nyt en vain osaa vauvoja. Osaan muita juttuja. Tämä vauva kuitenkin oli hetken jopa minun sylissä. Ja juuri kun luulin, että nyt kyllä parku alkaa kun sitä vähän liikautin, niin se näytti kieltä ja alkoi hekottamaan. Ja tällä vauvalla on ihanat korvat. Toivottavasti niistä kasvaa hörökorvat, sillä malli oli juuri oikeanlainen sellaisille.

Päivän kruunasi vielä hotjooga, jossa kävin illalla. Työkaveri houkuteli minut mukaan. Toiselle työkaverille sanottiin, että se on hotjoogaa, koska me menemme sinne ja ollaan niin hottikset. Muutenhan se olisi ihan tavallista joogaa. Oikeasti se oli jotain ihan muuta, nimittäin erittäin kummallista. Ensimmäinen kertan ylipäätään mitään joogaa minulle, mutta sitten se vielä tapahtui lämmitetyssä huoneessa. Aluksi, kun makasin siellä lattialla pyyhkeen päällä, tuntui ihan samalta kuin kesällä Italiassa. Hurjan kuumaa ja kosteaa, ihan kuin olisi jossain biitsillä maannut. Mietin, että miksen minä siellä Italiassa pyllistellyt ja venyttellyt jäseniä hengityksen tahdissa. Se on lämpimässä terveellisempää. Joka tapauksessa, tuo hotjooga on aivan mahtavaa! Vain kerran meinasin pökertyä. Mihinkään ei sattunut, ei vähääkään, vaikka kalorit paloivat ilmeisesti erittäin paljon. Suosittelen.

Sitten vielä yksi kummallinen asia. (Jenny, jos luet tätä, niin älä lue tätä. Mennään nimittäin vaaleihin.) En kirjoita tästä aiheesta enää ennen itse vaaleja, mutta tämän vielä sanon. Minua nimittäin ihmettyttää ihan kamalasti nuo suomalaiset pelokkaat juntit. Kyllähän se vähän hymyilyttää, kun perusduunarit kannattavat nyt ihan innoissaan porvaria vain, koska eivät pidä toisen ehdokkaan puolisosta. Hei, oikeesti! Toinen typerä perustelu oli, että raha tulee rahan luokse. Juu, varmasti ihan totta, mutta ei se Niinistö sitä rahaa duunarilla tuo. Kolmas sanoi, että pitää valita kahdesta pahasta pienempi paha. Okei, hyväksyn. Mutta itse mieluummin äänestän jaloillani, kuin luovun omista näkemyksistään, jos kumpikaan ehdokkaista ei miellytä. Se on pienempi paha.

Ja nyt vapaapäivän viettoon. Parasta vapaapäivässä on se, ettei ole yhtään mitään tekemistä ja siihen on koko päivä aikaa. Liekö joku Nalle Puh -viisaus, mutta toimii.
 

Vaalisalaisuus.

Minä äänestin Pekka Haavistoa ja olen nyt hyvin iloinen. Kerron tämän siksi, koska radiossa sanottiin juuri, että ehdokkaan kannatus kasvaa, kun ihmiset kertovat julkisesti ketä äänestävät.
 

Taidetta.

Meidän työpaikalla valitaan uusi työsuojeluvaltuutettu, eli se joka puolustaa meitä tarpeen tullen pahaa pomoa vastaan. Tai siis puolustaisi, jos meillä sellainen olisi. Kuitenkin, minä tein vaaleja varten jo viikonloppuna hienon äänestyslaatikon, mistä sain jopa Facebookin kautta positiivista palautetta. Rakastan askartelua ja siksi tein sen mielelläni. Työkaveri palkkasi minut palkattomasti kampanjapäällikökseen näihin tuleviin vaaleihin. Ja koska minä rakastan askartelua, tein myös hänen kampanjamainosjulisteen mielelläni. Se ei kyllä ole valmis, vaikka puuhastelin sen parissa koko päivän. Eikä siitä todellakaan tule niin hieno, kuin mitä voisi valmistamisjan perusteella olettaa. Mutta keksin siihen muutamia juttuja mistä sitten itse innostuin. 

Kokeilin maalata tuon julisteen taustan yhden lehdestä leikatun kuvan jatkoksi. Joskus ala-asteella meidän piti tehdä niin. Leikata kuvasta palanen, liimata se paperille ja maalata se kaikki muu, mikä paperilta puuttui. Nyt sitä oli aivan sairaan siistiä tehdä ja hetken ajan se näytti onnistuvankin tosi hienosti. Itse mainoksen lopputulos saattaa olla hyvinkin lastentarhamainen, mutta voi taivas minkä inspiraation sain! En edes muista milloin olisin viimeksi oikeasti maalannut peiteväreillä. Se oli aivan älyttömän mukavaa, minulla on oikeanlaista paperia ja oikeanlaiset värit ja muutama kelvollinen sivellinkin löytyi. Voi sitä riemun määrää, kun muistin, että tuollaistakin minä harrastan!

Kukaan ei voi oppia sellaista, jota hän ei ole valmistautunut oppimaan. (Emerson)

Yllätän itseni monesti ajattelemasta juuri niitä vääriä asioita. En minä osaa. Ei tästä mitään tule. Vaikka enhän minä sitä voi vielä siinä vaiheessa tietää, kun en ole yrittänyt. Eilenkin tein niin. Ihan viimeinen testi siellä Kidutuskammiossa - minun piti hypätä sellaisen mittaavan levyn päällä. Tuntui, ettei jalat kanna edes sinne levylle asti, kun pyörän päältä hoipertelin, joten nauroin ja sanoin juuri noin, että tästä nyt ei ainakaan tule mitään. Mutta arvaa mitä? Kyllä siitä tuli. Hyppäsin ihan ilmaan asti, vieläpä kaksi kertaa. Huohottaen ja varmasti huonommalla tuloksella kuin aikaisemmin, mutta silti. Kyllä siitä tuli jotain, nimittäin erittäin kelvollinen ja onnistunut suoritus. Eli se antitsemppaus siinä edelle oli vain täysin turhaa jo valmiiksi vähäisen energian tuhlausta. Ensi kerralla aion hurrata itselleni koko ajan.

Päästäksesi sinne, minne olet matkalla, sinun täytyy jatkaa matkaasi. (N.V. Peale)

Tämä on niin hyvin sanottu, ettei siihen ole lisättävää. Minulla on paljon haaveita ja haluja, mutta aika monet niistä jää silti juuri sellaisiksi - haaveiksi. Jossain vaiheessa tulee tuo eilisenkaltainen 'ei tästä mitään tule' -ajatus ja sitten matka tyssää siihen. Alan heti epäillä suuntaani. Muutan mieltäni. Ne sellaiset vaakamaiset jutut. Mutta nyt minulla on uusi tekniikka. Sovellan tätä 'karsi pois turha' -asennetta myös haaveisiin. (Kämppä ja kaverit on jo kokolailla hanskassa.) Teen siis selkeitä yhden sanan tavoitteita. Mielikuvamatkailen sitten niillä täytesanoilla, mutta ne pääjutut pitää olla selvät. Tähän mennessä selvät pääjutut ovat:

Meri.

Koti.

Kirja.

Eipä se tuon selvemmäksi enää mene. Paitsi jos ajattelee sen ajallisesti, niin tuo menee nyt vähän nurinpäin. Olkoon. Kyllä siitä jo pointin ymmärtää. Minulla on valmiina suunnitelma, minkä voi tiivistää noihin kolmeen sanaa. Ei huonosti ollenkaan.

  

Ihan hyvä aamu.

Huomenta! Kaverin statuspäivitys tänään Facebookissa: "Sinipunaniskahallitus." Se sanoo kaiken. Jollain oli ollut statuksena: "Jos äänestit perussuomalaisia, poista itsesi kaverilistaltani." Oli ilo seurata, kuinka moni eli vaalivalvojaisten mukana nimenomaan Facebookissa. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki olivat melko lailla tyrmistyneitä. Valitsen kaverini huolella. Niin, tajusin tosiaan, että minulla on yksi persuystävä. Kommariystäväni on loikannut. Ei pitäisi olla yllättynyt, mutta olen silti. Tiesin aina, että kaveri on rasisti, mutta ihan noin hölmönä en pitänyt. No, jokaisella meillä oli yksi ääni ja oikeus käyttää se miten tahtoo. En kivitä. Silti surullista huomata miten paljon Suomessa on juntteja. Että onnittelut vaan persuille, kokeilkaa te nyt sitten parantaa asioita. Tämä varmasti muuttaa tilannetta ainakin sillä tavalla, että muiden puolueiden on nyt pakko skarpata, mikä on siis hyvä asia. Toisaalta, maailmankaikkeuden mittakaavassa tämä on tietysti hyvin pieni ongelma.

Tällä hetkellä henkilökohtaisesti paljon suurempi ongelma on selkä, joka on ollut muutaman päivän jumissa, tulehtunut ja kipeä. Ensin en keksinyt sille mitään selitystä, mutta nyt epäilen löytäneeni syyn. Exä haki tavaransa - myös futonpatjan. Nukun tavallisessa sängyssä ja sen ikävä kyllä huomaa. Nappisilmä kävi hieromassa illalla, se helpotti vähän. (Koska pyysin! Ja vain hieromassa.)

Ainiin. Lauantaina oli Salaseuran tapaaminen. Tutustuin uuteen mukavaa italialaiseen tyttöön. Oli taas niin upea kuunnella kun kaksi aitoa italialaista puhuivat keskenään, se on vaan niin erilaista, kun suomalaisten italia. Tuli ihan kamala koti-ikävä. Tietenkin. Ihan sen vuoksi aloitin uuden Donna Leonin kirjan ja fiilistelin Venetsiaa. Yritän henkisesti valmistautua kirjoittamaan Venetsiasta omaan kirjaani, se on ainoa osa mikä on vielä tekemättä. Jotenkin en ole löytänyt sanoja niille päiville. Ehkä tämä aurinko auttaa siihen.

Eilen piti suorittaa loppuun kevätsiivous, mutta sattuneesta syystä se sitten jäi. Teen sen tänään. Oikeastaan kovin paljon ei enää ole edes tehtävää. Tämä tilan tuntu on jotain niin upeaa. Täällä mahtuisi tekemään vaikka kärrynpyöriä. Melkein. Jos osaisi.

Viikon TOP 5 lista:
1) Ihana Hana-ystävä tulee kylään! Tämä on ehdottomasti niitä odotetuimpia once in a year -tapahtumia.
2) Hämmentävä hippi-iltama. (Eli hyvää, mutta outoa ruokaa, musiikkia ja seuraa. Ja joku luento aiheena joogaa ja ekologia.)
3) Naapurikuppilan avajaiskemut lauantaina.
4) Pääsiäinen. (En tiedä miten tämä liittyy mihinkään. Minulla ei ole mitään rituaaleja. Ei edes sitä heinää. Pitää käydä hakemassa jostain oksia. Tai jotain.)

En mä nyt keksi muuta tuolle listalle. Aatun kanssa viedään hylly ja muutama muu asia äidille. Se tarkoittaa lisää tilaa ja se taas on mahtavaa! Sitten viikonloppuna Nappisilmä hakee viimein tuon fillarinraadon ja tekee sille asioita, jotta minä voin sitten jatkaa maailman hienoimman fillarin rakennusta. Sekin on mahtavaa! Joten hieno viikko olisi tiedossa.

5) Lepoa, reikiä ja nauttimista!
(Meille kaikille!)

Vaalit.

Viime yönä minä perustin oman puolueen. Se oli tarkoitettu ihmisille, jotka ajavat järjen asiaa. Niille, jotka haluavat ymmärtää miten oikeasti tullaan onnelliseksi, ja jotka vastustavat kulutusta ja riistoa. Jotka haluavat ikään, tai siviilisäätyyn katsomatta tehdä maapallosta paremman paikan elää, mutta jotka ymmärtävät, että onnellisuus lähtee itsestä, se tulee sisältä.
Maksoin suuria summia mainostoimistolle, joka teki aivan uskomattoman hienoja TV-mainoksia. Niissä oli kunnollinen, fiksu julkkis kertomassa lyhyen ja nokkelan sanoman, mikä muutti ihmisten ajattelua. Kaikki jäisivät miettimään pitkäksi aikaa, että mitä noi tyypit oikein mainostaa, mikä tämä juttu on!? Ja sitten viimein kävisi ilmi, että vau! Ne ovat kaikki tuon ilonan puolueen jäseniä! Minäkin haluan olla. Tietysti siinä vaiheessa olisi keksitty jo parempi nimi puolueelle. Ja tarkoitus oli vain sotkea nätä tulevia vaaleja, se varsinainen valloitus olisi sitten vasta seuraavalla kerralla, kun ihmiset ovat jo aivan koukussa puolueeni hienoon sanomaan. Muita puolueita harmitti. Ei vain siksi, että vein niiden äänestäjät, mutta myös siksi, että minä olin oikeasti saanut toteutettua niiden hyvät aikomukset.

Ensimmäistä kertaa ikinä olin todella kiinnostunut politiikasta, vielä aamullakin. Tietenkin nyt tajuan, ettei tuollainen järkevien puolue täällä Suomessa menestyisi. Ei ehkä missään. Liian vähän tavallisia ihmisiä, jotka oikeasti välittää tai ajattelee ilman ahneutta ja typeryyttä. Mutta siinä unessa tuo kaikki tuntui oikeasti järkevältä ja toimivalta.

Vaalit lähestyy oikeasti. Ei kovin innostava aihe, tiedän. Kokeilin eilen vaalikonetta. Kymmenestä minulle parhaiten sopivasta edustajasta seitsemän oli vihreiden ja kolme vasemmiston edustajaa. Pelottavaa. (Toki vain niistä ehdokkaista, jotka olivat tietonsa koneeseen täyttäneet, eli jälleen meillä on vain osatotuus. Mutta silti.) Ihan siltä varalta, ettet vielä tiedä ketä äänestää... Sain vähän aikaa sitten kuulla, että minun suosikkikahviloitsija ja ystäväni veli on ehdokkaana. Julle on aivan ihana tyyppi, mutta myös paikallinen yrittäjä. Ja se on aina bonus, kun joku puhuu yrittäjien puolesta tässä maassa. Kannattaa tutustua: Lulzim Voca.

Ja nyt kun vaaleista jutellaan, tämä on ehkä paras kannatusbiisi, mitä olen ikinä kuullut. Ainakaan minun peppu ei pysy penkissä, kun tämä soi. Loistava! Olin muutenkin ihan huumassa, kun Obamasta tuli presidentti. Oikeasti, kaiken poliittisen päälle vielä maailman suloisimmat hörökorvat. Me love!! Ei päivääkään ilman pientä pinnallisuutta.